Heippa rakkaat lukijat ja seuraajat!
Olen niin kiitollinen ja iloinen siitä, että olen jaksanut nähdä työtä blogini perustamiseen. On tullut myös paljon hyvää palautetta minulle yksityisesti. Toivoisinkin, että muutkin voisivat kirjoittaa palautetta minulle vaikkapa tänne blogiin. Tännehän voi laittaa palautetta vain ne jotka ovat kirjautuneet. Halusin rajata sen vuoksi, ettei kaikenlaiset ihmiset tule kirjoittelemaan tänne kommenttejaan. Olen yrittänyt miettiä tässä uutta aihetta. Kädet oikein syyhyävät kirjoittamaan. Tässä samalla katselen itsenäisyyspäivän juhlia ja kirjoittelen. Joten asiaan sitten. Ajattelin tänään kirjoittaa omia kokemuksiani siitä, millainen parisuhde minulla oli narsistisen ihmisen kanssa. Tämä on siis minun näkemykseni ja en voi ihan kaikkea kirjoittaa, sillä kerrottavaa olisi niin paljon.
Aloitetaanpa sitten. Eli jo ensimmäisinä kuukausina, kun olimme naimisissa, puolisoni haukkui minua erittäin rumilla nimillä mm. huoraksi. Ihmettelin kovin sitä, että rakastamani ihminen voi kutsua minua tuolla nimikkeellä. Olemme olleet kuukauden verran naimisissa ja minunhan kuuluisi olla onnellinen puolisoni kanssa. Seurustelu aikana en huomannut tuota piirrettä ollenkaan.
Narsistinen ihminenhän aluksi on erittäin hurmaava ja hän yrittää tehdä kaikkensa, että saa itselleen hyvä uskoisen sinisilmäisen ihmisen. Sitten, kun hän on saanut sinut itselleen alkaa näkymään ne oikeat piirteet hänestä. Muistan jo seurustellessamme, kun olisin halunnut laittaa seurustelu suhteemme poikki, hän oli kovin taitava puhumaan ja anomaan sekä pyytämään anteeksi, vaikka todellisuudessa hänellä ei ollut aikomusta muuttuakaan. Enhän minä todella siinä seurustellessa osannut aavistaa mitä hänen kanssa elämä tulee olemaan. Joten aina vain päätin jäädä, vaikka olisinkin ehkä halunnut lähteä.
Naimisissa olon aikana en tarkkaan muista missä vaiheessa hän muuttui väkivaltaiseksi sekä kontrolloivaksi. Jouduin perumaan omia menojani, kun hänelle oli paljon tärkeämpää hoitaa omia asioita. Olin käytännössä koko ajan kotona. Lapset kun syntyivät, olin käytännössä yksinhuoltaja. Exäni kävi töissä ja oli paljon pois kotoa. Minulle jäi sellainen olo, että hän ei olisi halunnut kanssamme olla kotona ja pakoili minne, milloinkin.
Hänelle ei koskaan kelvannut mikään. Hän syytti minua asioista ja näki itsensä täydellisenä. Riidoissa ja arkisissa tilanteissa vika oli aina minussa ei hänessä. Hän myös syyllisti lapsiamme ja kohteli heitä henkisesti väkivaltaisesti. Jouduimme olemaan kotona lasten kanssa kuin pissi sukassa, sillä koko ajan sain miettiä mitä sanon ettei vaan nyrkki heilahda tai muuta vastaavaa.
Viimeiseen tekstiin viitaten hän näytti ulospäin hyvä käytöksiseltä ja rakastavalta ihmiseltä. Hän sai paljon kehuja seurakunnassa, kuinka hän oli panostanut vapaaehtoistyöhön. Muistan monta kertaa, kun ajattelin, että kun menen kotiin jos olin poissa niin taas hirviö aloittaa toimintansa. Kuvailin häntä siis hirviöksi. Narsistinen ihminen on sellainen, kun koti ovi sulkeutuu, hän muuttuu ihan täysin toiseksi ihmiseksi. Sitä on vaikea selittää tai kuvailla. Ikävä kyllä vain sellaiset ihmiset jotka ovat kokeneet saman ymmärtävät ihan täysin mistä puhun sekä kirjoitan.
Hän myös kehui todella paljon muita ja minua syyllisti ja haukkui. Joissakin riita tilanteissa hän mm. asettui omien vanhempiensa puolelle, vaikka olimme sopineet, että pidämme yhtä. Muistan yhdenkin kerran, kun vietimme nuorimman lapsen synttäreitä, tuli ihan hirveä riita siitä, kun hän asettui omien vanhempiensa puolelle. Jälkeenpäin juttelimme asiasta mutta eihän ymmärtänyt, että olisi tehnyt mitään väärää.
Muistan myös sen, kuinka hän ihaili muita naisia ja flirttaili jopa heille. Hän ei siis ollutkaan uskollinen minulle. Minulle jäi noista tilanteista erittäin paha mieli ja ajattelin miksei hän voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen.
En saanut elää omia valintojani tai jos elin niin se oli väärin. Minun olisi tehtävä juuri niin kuin hän päätti. Mutta jossain vaiheessa ajattelin, että on minullakin oma elämä, vaikka olemmekin yhdessä. Kun olin kotona lasten kanssa se ei kelvannut hänelle. Minun olisi pitänyt tienata rahaa. Jossain vaiheessa, kun menin töihin sekään ei kelvannut hänelle. Minun olisi pitänyt tienata enemmän. Minä olin se, joka oli kotona, kun lapset sairasteli. olin poissa siis töistä. Kun opiskelin sekään ei kelvannut. Minun olisi pitänyt lopettaa opiskelu ja mennä töihin. Vaikka tein asiat, miten tahansa ei kelvannut. On vaikea olla oma itsensä, kun ei kelpaa sellaisena kuin on.
Ehkäpä tässä tällä kertaa oli asiat, joita halusin kertoa. Voisin vielä mainita, että pikku serkkuni kirjoittaa vähän samantyyppistä blogia. Jaan tänne hänen blogi linkkinsä, niin pääsette myös tutustumaan hänen blogiinsa.
linkki pikkuserkkuni blogiin: https://seyomuuttikaiken.blogspot.fi/?m=1
Kiitos teille ja oikein mukavaa itsenäisyys päivän iltaa teille jokaiselle! :) <3
Olen niin kiitollinen ja iloinen siitä, että olen jaksanut nähdä työtä blogini perustamiseen. On tullut myös paljon hyvää palautetta minulle yksityisesti. Toivoisinkin, että muutkin voisivat kirjoittaa palautetta minulle vaikkapa tänne blogiin. Tännehän voi laittaa palautetta vain ne jotka ovat kirjautuneet. Halusin rajata sen vuoksi, ettei kaikenlaiset ihmiset tule kirjoittelemaan tänne kommenttejaan. Olen yrittänyt miettiä tässä uutta aihetta. Kädet oikein syyhyävät kirjoittamaan. Tässä samalla katselen itsenäisyyspäivän juhlia ja kirjoittelen. Joten asiaan sitten. Ajattelin tänään kirjoittaa omia kokemuksiani siitä, millainen parisuhde minulla oli narsistisen ihmisen kanssa. Tämä on siis minun näkemykseni ja en voi ihan kaikkea kirjoittaa, sillä kerrottavaa olisi niin paljon.
Aloitetaanpa sitten. Eli jo ensimmäisinä kuukausina, kun olimme naimisissa, puolisoni haukkui minua erittäin rumilla nimillä mm. huoraksi. Ihmettelin kovin sitä, että rakastamani ihminen voi kutsua minua tuolla nimikkeellä. Olemme olleet kuukauden verran naimisissa ja minunhan kuuluisi olla onnellinen puolisoni kanssa. Seurustelu aikana en huomannut tuota piirrettä ollenkaan.
Narsistinen ihminenhän aluksi on erittäin hurmaava ja hän yrittää tehdä kaikkensa, että saa itselleen hyvä uskoisen sinisilmäisen ihmisen. Sitten, kun hän on saanut sinut itselleen alkaa näkymään ne oikeat piirteet hänestä. Muistan jo seurustellessamme, kun olisin halunnut laittaa seurustelu suhteemme poikki, hän oli kovin taitava puhumaan ja anomaan sekä pyytämään anteeksi, vaikka todellisuudessa hänellä ei ollut aikomusta muuttuakaan. Enhän minä todella siinä seurustellessa osannut aavistaa mitä hänen kanssa elämä tulee olemaan. Joten aina vain päätin jäädä, vaikka olisinkin ehkä halunnut lähteä.
Naimisissa olon aikana en tarkkaan muista missä vaiheessa hän muuttui väkivaltaiseksi sekä kontrolloivaksi. Jouduin perumaan omia menojani, kun hänelle oli paljon tärkeämpää hoitaa omia asioita. Olin käytännössä koko ajan kotona. Lapset kun syntyivät, olin käytännössä yksinhuoltaja. Exäni kävi töissä ja oli paljon pois kotoa. Minulle jäi sellainen olo, että hän ei olisi halunnut kanssamme olla kotona ja pakoili minne, milloinkin.
Hänelle ei koskaan kelvannut mikään. Hän syytti minua asioista ja näki itsensä täydellisenä. Riidoissa ja arkisissa tilanteissa vika oli aina minussa ei hänessä. Hän myös syyllisti lapsiamme ja kohteli heitä henkisesti väkivaltaisesti. Jouduimme olemaan kotona lasten kanssa kuin pissi sukassa, sillä koko ajan sain miettiä mitä sanon ettei vaan nyrkki heilahda tai muuta vastaavaa.
Viimeiseen tekstiin viitaten hän näytti ulospäin hyvä käytöksiseltä ja rakastavalta ihmiseltä. Hän sai paljon kehuja seurakunnassa, kuinka hän oli panostanut vapaaehtoistyöhön. Muistan monta kertaa, kun ajattelin, että kun menen kotiin jos olin poissa niin taas hirviö aloittaa toimintansa. Kuvailin häntä siis hirviöksi. Narsistinen ihminen on sellainen, kun koti ovi sulkeutuu, hän muuttuu ihan täysin toiseksi ihmiseksi. Sitä on vaikea selittää tai kuvailla. Ikävä kyllä vain sellaiset ihmiset jotka ovat kokeneet saman ymmärtävät ihan täysin mistä puhun sekä kirjoitan.
Hän myös kehui todella paljon muita ja minua syyllisti ja haukkui. Joissakin riita tilanteissa hän mm. asettui omien vanhempiensa puolelle, vaikka olimme sopineet, että pidämme yhtä. Muistan yhdenkin kerran, kun vietimme nuorimman lapsen synttäreitä, tuli ihan hirveä riita siitä, kun hän asettui omien vanhempiensa puolelle. Jälkeenpäin juttelimme asiasta mutta eihän ymmärtänyt, että olisi tehnyt mitään väärää.
Muistan myös sen, kuinka hän ihaili muita naisia ja flirttaili jopa heille. Hän ei siis ollutkaan uskollinen minulle. Minulle jäi noista tilanteista erittäin paha mieli ja ajattelin miksei hän voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen.
En saanut elää omia valintojani tai jos elin niin se oli väärin. Minun olisi tehtävä juuri niin kuin hän päätti. Mutta jossain vaiheessa ajattelin, että on minullakin oma elämä, vaikka olemmekin yhdessä. Kun olin kotona lasten kanssa se ei kelvannut hänelle. Minun olisi pitänyt tienata rahaa. Jossain vaiheessa, kun menin töihin sekään ei kelvannut hänelle. Minun olisi pitänyt tienata enemmän. Minä olin se, joka oli kotona, kun lapset sairasteli. olin poissa siis töistä. Kun opiskelin sekään ei kelvannut. Minun olisi pitänyt lopettaa opiskelu ja mennä töihin. Vaikka tein asiat, miten tahansa ei kelvannut. On vaikea olla oma itsensä, kun ei kelpaa sellaisena kuin on.
Ehkäpä tässä tällä kertaa oli asiat, joita halusin kertoa. Voisin vielä mainita, että pikku serkkuni kirjoittaa vähän samantyyppistä blogia. Jaan tänne hänen blogi linkkinsä, niin pääsette myös tutustumaan hänen blogiinsa.
linkki pikkuserkkuni blogiin: https://seyomuuttikaiken.blogspot.fi/?m=1
Kiitos teille ja oikein mukavaa itsenäisyys päivän iltaa teille jokaiselle! :) <3
Kiitos jaosta! Täytyypä itsekin kertoa millainen elämä on ollut narsistien kanssa :/
VastaaPoistaJep. :)
Poista