Siirry pääsisältöön

Tunteiden vuoristorataa.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikko mennyt nopeasti ja huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Olen panostanut viikonlopun lepäämiseen ja omaan tekemiseen. Lapsetkin kotiutuivat tänään reissusta. Ihana, kun he ovat taas jälleen kotona. Olihan heitä jo ikävä. Juteltavaa riitti ja paljon, sillä olihan matka heidän ensimmäinen ulkomailla. Kiitos isovanhemmille, kun jaksoivat antaa oman panoksensa, että lapset pääsivät reissuun.

Minulla on ollut alakuloinen mieli suurimmalta osin nyt viikonloppuna. Olen huomannut, että murehdin asioita, joille en voi tehdä mitään. Olen myös murehtinut ihmissuhde asioita. Aamuni ei ollut tänäänkään kauhean hyvä. Olen nyt parina aamuna herännyt päänsärkyyn ja se on ikävää.
Naapurit myös kävivät kotiovellamme raivoamassa ja lasten isän kanssa asiat ei suju ihan parhaimmalla tavalla. Juuri tällä viikolla, kun juttelin sielunhoitoterapeutin kanssa puhelimessa, sanoin hänelle: nyt on hyvä ajanjakso menossa. Ei olisi pitänyt kehua, sillä sen jälkeen alkoivat asiat mennä taas alamäkeä.

Olen myös huomannut, että ei huvita tehdä asioita samalla tavalla. Syöminenkin on vaikeaa. Ruoka oksettaa ja tekisi mieli kokonaan jättää syömättä. Olen selkeästi pienentänyt annoksia ja jättänyt aterioita väliin, kun on se tunne, että ei ole nälkä. Ehkä se on kuitenkin enemmän psyykkistä ja sitä, että en tunne näläntunnetta. Kuittaan sen sillä, että en syö kunnolla tai jätän ruokailun välistä kokonaan. Tiedän sen, että tuo ei ole terveellinen elämäntapa.

Nyt, kun olen pikku hiljaa kuntoutumassa leikkauksesta niin tulee tarpeeseen aloittaa myös liikunta. Jatkan lihaskuntoa jossakin vaiheessa ja haluan myös lähteä ulos kävelemään. Tosin nyt alkuviikosta on luvattu kovia pakkasia ja itse, kun sairastan astmaa niin kova pakkanen ei tee hyvää minulle. On oltava sisällä ja liikuttava ne pakolliset menot. Oli ihana lomailla, mutta kaikkein eniten rakastan sitä normaalia arkea. Tuntuu, että on jo kaivannutkin sitä arkea, kun lapset ovat kotona ja koulussa. Saan tehdä niitä omia asioita ja minulla jää kahdenkeskistä aikaa myös mieheni kanssa.

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...