Siirry pääsisältöön

Tunteiden vuoristorataa.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikko mennyt nopeasti ja huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet. Olen panostanut viikonlopun lepäämiseen ja omaan tekemiseen. Lapsetkin kotiutuivat tänään reissusta. Ihana, kun he ovat taas jälleen kotona. Olihan heitä jo ikävä. Juteltavaa riitti ja paljon, sillä olihan matka heidän ensimmäinen ulkomailla. Kiitos isovanhemmille, kun jaksoivat antaa oman panoksensa, että lapset pääsivät reissuun.

Minulla on ollut alakuloinen mieli suurimmalta osin nyt viikonloppuna. Olen huomannut, että murehdin asioita, joille en voi tehdä mitään. Olen myös murehtinut ihmissuhde asioita. Aamuni ei ollut tänäänkään kauhean hyvä. Olen nyt parina aamuna herännyt päänsärkyyn ja se on ikävää.
Naapurit myös kävivät kotiovellamme raivoamassa ja lasten isän kanssa asiat ei suju ihan parhaimmalla tavalla. Juuri tällä viikolla, kun juttelin sielunhoitoterapeutin kanssa puhelimessa, sanoin hänelle: nyt on hyvä ajanjakso menossa. Ei olisi pitänyt kehua, sillä sen jälkeen alkoivat asiat mennä taas alamäkeä.

Olen myös huomannut, että ei huvita tehdä asioita samalla tavalla. Syöminenkin on vaikeaa. Ruoka oksettaa ja tekisi mieli kokonaan jättää syömättä. Olen selkeästi pienentänyt annoksia ja jättänyt aterioita väliin, kun on se tunne, että ei ole nälkä. Ehkä se on kuitenkin enemmän psyykkistä ja sitä, että en tunne näläntunnetta. Kuittaan sen sillä, että en syö kunnolla tai jätän ruokailun välistä kokonaan. Tiedän sen, että tuo ei ole terveellinen elämäntapa.

Nyt, kun olen pikku hiljaa kuntoutumassa leikkauksesta niin tulee tarpeeseen aloittaa myös liikunta. Jatkan lihaskuntoa jossakin vaiheessa ja haluan myös lähteä ulos kävelemään. Tosin nyt alkuviikosta on luvattu kovia pakkasia ja itse, kun sairastan astmaa niin kova pakkanen ei tee hyvää minulle. On oltava sisällä ja liikuttava ne pakolliset menot. Oli ihana lomailla, mutta kaikkein eniten rakastan sitä normaalia arkea. Tuntuu, että on jo kaivannutkin sitä arkea, kun lapset ovat kotona ja koulussa. Saan tehdä niitä omia asioita ja minulla jää kahdenkeskistä aikaa myös mieheni kanssa.

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...