Siirry pääsisältöön

Uneton yö.

Heippa rakkaat lukijat ja tukijat!

Täällä sitä ollaan oltu hereillä jo aamu viidestä lähtien. Kello lähentelee seitsemää ja mies kuorsaa vieressä. On niin paljon ajatuksia tällä hetkellä, vaikka olenkin yrittänyt nukahtaa uudestaan.

Heinäkuu alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa sitä, että kohta on paluu normaaliin arkeen. Lapset aloittavat koulun ja harrastukset. Itse tosin varmaan vielä olen sairaslomalla kotona. Sieltä syksy saapuu vaikkei haluaisikaan.

Olen viime päivinä paljonkin miettinyt omaa jaksamistani. Onneksi on enää pari yötä niin pääsee hoitamaan asioita kunnon ammattilaisen kanssa. Tai ainakin toivon, että saisin oikeanlaista apua. On ollut turhautuvaa rampata yleislääkärillä. Ne, kun loppujen lopuksi tietävät näistä asioista niin vähän.

On myös jonkun verran tekemättömiä asioita. Sekin varmasti rassaa mieltä. Edelleenkin en ole saanut aikaiseksi tehtyä tupari kutsuja. Onneksi olen kuitenkin saanut apua leivonnaisten tekemiseen. En yksin jaksaisi panostaa, vaikka itsehän juhlat järjestän.

Meillä on vielä tälle syksylle suunnitelmissa tehdä lintsireissu lasten kanssa. Vvo järjestää asukkailleen linnanmäki päivän. Saadaan rannekkeet edullisemmin. Tänäänkin menemme Helsinkiin stadikalle uimaan. Loppu viikosta käyn osan kanssa Tallinnassa. Lähdemme tyttöjen kanssa shoppailemaan ale myyntejä. Itsellä taitaa sitten kesän reissut olla heitetty. Ei sitä ihan kaikkeen ole varaa, kun elää tukien varassa ja lapsillakin on omat perustarpeensa.

Olen iloinen siitä, että olen päässyt tänä kesänä pikku reissuja tekemään. Ne ovat piristäneet mieltä. Olen myös siitä iloinen, että omat asiat järjestyvät pikku hiljaa. Ainut, että opinnot mietityttävät nyt jonkin verran. En haluaisi edes ajatella koko asiaa, sillä motivaationi on laskenut senkin suhteen.

Ihanaa loppu kesää teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...