Hei, hei mitä kuuluu?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Uusi viikko on vierähtänyt käyntiin. Tänään minulla on ollut toiminnallinen ja työntäyteinen päivä. Viikonloppu meni mukavasti kotona ollessa perheen parissa ja eilen kuoro sekä koru kutsu kuvioissa. Ihan mukava viikonloppu ollut takana kaikesta huolimatta, vaikka parina päivänä podinkin kovaa ahdistusta ja masennusta. 

Ahdistus

Tosiaan perjantaina ja lauantaina minulla oli todella huono mieliala. En itsekään ymmärtänyt sitä, että mikä minua vaivaa. Tosin myös perjantainen lääkäri käynti varmasti vaikutti asiaan ja se, että minua ahdistaa todella paljon, kun en ole työkykyinen. Perjantaina lääkäri kirjoitti sairaslomaa kuun loppuun asti. Joten, jos sen jälkeen sairaslomaa vielä jatketaan se tarkoittaa sitä, että minun on taas keskeytettävä opinnot. Sekin ajatus ei tunnu kauhean hyvältä ja houkuttelevalta tällä hetkellä.

Olen viime päivinä ollut itkuisempi ja ahdistuneempi, vaikka toisaalta sanotaan, että ota vastaan se, mikä sinulle annetaan. Niinä hetkinä, kun et jaksa ja olet pohjalla, sinulla ei ole mielessä ainuttakaan toivoa. Silloin istun kotona tekemättä mitään ja tuijottamatta monta tuntia yhtä kohtaa tai seinää. Lukeminen ei innosta, ei telkkari sarjat. Se mikä innostaisi, eli liikkuminen niin sekin on tällä hetkellä jäissä selän puolesta. Ainakin yritän kovasti joka päivä kävellä sen matkan, kun jaksan. Yritän olla tyytyväinen siihenkin, vaikka tiedän, että se ei minulle riitä. Toki myös olisi katsottava, mitä sinne suuhunsa laittaa niin ei ainakaan painoa kertyisi enempää, sillä nyt olisi tarkoitus saada nimenomaan tiputettua niitä ylimääräisiä kiloja pois. Yritän kuitenkin tässä tilanteessa, olla sujut itseni kanssa ja uskon, että varmasti on myös asioita, jotka motivoimat minua syömään ja liikkumaan oikein.

Lääkärin soitto

Tänään olikin kovasti odotettu maanantai ja lääkäri soitteli minulle. Oli suunnitelmana oman lääkärin sekä fysioterapeutin kanssa, että jos tyrä leikkausta saataisiin aikaistettua. Kuitenkin puhelun lopetettuani loppu tulos oli negatiivinen. Eli ei leikata vielä, vaan mennään sen suunnitelman mukaan, mikä on tehty. Harmittaa kovasti ja yritin lääkärille selittää asiaa omasta näkökulmasta, mutta en tullut hänelle kuulluksi. Joten tässä sitten ollaan patti tilanteessa selän kuntouksen kanssa. Ja se myös ratkaisee, että kun joulukuussa pääsen käymään siellä painon pudotus vastaanotolla, että miten ylipäätänsä tiputan painoa tällä hetkellä, kun liikkuminenkin on oma haasteensa. No toisaalta, ei jaksa stressiä ottaa. Vaikka toki olisin voinut sen leikkauksen nyt hetikin mielelläni ottaa vastaan. Mutta ei niitäkään tuosta vain saa. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Mutta silti erittäin turhautunut fiilis tuon asian kanssa. Ei aina mene nallekarkit tasan :D

Muuten viikkoni tulee olemaan ihan perus normi settiä. Arjen pyöritystä perheen parissa. Nautin siitä, että saamme yhdessä perheenä pelailla pelejä, nauttia kynttilöistä, ehkä telkku ohjelmista. Sellaista rentoa arjen aherrusta. Loppu viikko meneekin miehen kanssa kahden ollessa, kun meillä on oma vapaa viikonloppu. Ei ole mitään sen erikoisempia suunnitelmia.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Kiitos, kun olette tukena siellä lähellä tai kaukana. <3