Mihin suuntaan olen menossa?

Moikka rakkaat lukijat ja tukijat!

Niin se syksy vain menee eteenpäin ja illat pimenevät ja sitä kautta tuntuu siltä, että pitänevätkin. On hyvin pimeää, sateista ja kylmää. Ei oikein ulkona kauan huvita olla. Korkeintaan lenkillä jonkun aikaa ja lämmintä päälle, että pärjää. Ollaan jo marraskuun puolella ja sehän tietää sitä, että pian on joulu jo ovella. Kaikki ne joulu hössötykset. Argh, mä en jaksaisi.

Mitäs minulle kuuluu nyt. Olen todella väsynyt ja puhki aivan kaikesta. Minusta tuntuu, että olen tullut risteyksen kohdalle elämässäni ja on vaikea valita, että mennäänkö eteenpäin vai käännytäänkö vasemmalle vai oikealle. Viime päivät olen ollut erittäin stressaantunut ja ahdistunut. Tuntuu, että mikään ei oikein helpota omaa oloa ja mielialaa. Tuntuu siltä, että tästä nyt ei ole pääsyä eteenpäin.

Oma mieli alani ei oikein ole kohdillaan tällä hetkellä ja tuntuu siltä, että kaikki mahdolliset päätökset, niitä ei vain saa aikaiseksi tehtyä. Nukun yöni huonosti ja siksi olenkin tällä hetkellä sairaslomalla, kun ei jaksa. Unen saanti ja nukkuminen olisi erittäin tärkeää, joten tuntuu että kaikki hommat jää tekemättä, kun väsyttää koko ajan.

Eilen illalla pääsin rentoutumaan Juha Tapion konsertiin ja se teki todellakin hyvää. Minulla on jotenkin sellainen vaihe, että tarvitsisin paljon omaa aikaa. Haluaisin olla koko päivän kotona yökkäri päällä. Katsella telkkaria tai lukea kirjoja. Ja nimenomaan ihan yksin. Tämä olisi haaveeni ja toiveeni juuri nyt. En usko kuitenkaan, että saan sitä koskaan toteutettua.

Elimistöni on niin ylikierroksilla, että nukahtaminen ja nukkuminen on vaikeaa. Olen yrittänyt kuunnella musiikkia tai joitakin rentoutuksia. Tuntuu, että niistäkään ei ole mitään hyötyä. Telkkaria katsellessa raavin itseäni ja olen muutenkin ihan levoton, että juoksen keittiöön ja sohvalle ja sitä rataa.

Toivoisin, että tämän oravanpyörän saisi jotenkin pysäytettyä. Jos tätä ei saa pysäytettyä eikä varsinkaan unta kuntoon niin siinä sitten ollaan sairaala kunnossa pitkän aikaa. Toisaalta olen iloinen siitä, että olen hakenut apua. Itseni ja lasten kannalta se on erittäin tärkeä asia. Haluan pitää itsestäni huolta, kun tiedän, että minulla on kaksi lasta jotka tarvitsee äitiä. Lapsilla ei muuten tällä hetkellä oikein ole sellaisia läheisiä ja turvallisia aikuisia elämässä.

Nyt saattaa olla pitkästä aikaa tälläinen suru mielinen kirjoitus. Varmaan tässä tekstissä näkyy kaikki väsymykseni ja turhautumiseni. Nautin tällä hetkellä siitä, että saisin vain olla ja levätä ja kerätä voimia arjen pyörittämiseen. Haluaisin nukkua mahdollisimman paljon. Mutta näillä mennään eteenpäin.

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka väsynyt ja rikkinäinen ihminen olen tällä hetkellä. Silti tiedän, että siellä jossain joku, joka vielä välittää ja jaksaa tsempata! Ne on niitä parhaita asioita elämässä.

Ihanaa syksyn aikaa teille jokaiselle ja nautitaan jokaisesta päivästä täysillä. Kaikesta huolimatta oli sitten arkemme minkälaista tahansa. Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3