Siirry pääsisältöön

M-T ongelma vai?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat! 

Viikonloppu meni erittäin nopeasti. Oli tosi kiva lepäillä kotona ja nukkua. Sit oli myös mukava nähdä ystäviä ja juhlia mun synttäreitä. 

Aihe josta tänään halusin kirjoittaa liittyy mielenterveyteen. Minua loukkaa se, että niillä joilla on mielenterveys ongelmia, ne leimataan sen vuoksi. Niitä pidetään sellaisina outona käytökseltään ja mieleltään. Mua niin harmittaa, kun olen tässä saanut lähimmältäkin ihmisiltä kuulla, että mä olen m-t ongelmainen. Sou, eiköhän täällä meillä kaikilla joskus ole masennusta. Toiset selviää vähemmällä ja toiset joutuu kokemaan paljon enemmän. Toiset haluaa hakea itselleen apua ja toiset taas eivät, kun pelkäävät.  Itse olen aina ollut sitä tyyppiä, että haen mielummin ajoissa apua ja olen todella ylpeä siitä. Minua myös todella loukkaa verisesti se, että meistä ajatellaan todella pahasti, jotka sairastaa masennusta. Masennuksestakin voi parantua ja Minä uskon, että minun kohdalla on jo aika mennä eteenpäin ilman masennusta ja sen oireita elämässä. Siksi olenkin varannut lääkäri ajan. Lääkäri on se, joka voi sanoa sulle, että mitä tehdä seuraavaksi, onko lääkitys oikeanlainen yms. 

Mä tosiaan sain viime syksynä töitä ja olen huomannut, että mun mieliala on kohonnut erittäin paljon positiivisempaan suuntaan. Siksi haluan mennä lääkäriin ja hakea apua siihen, että josko lääkitystä voitaisiin rueta laskemaan alaspäin. Haluaisin kokonaan lääkkeistä eroon. Sekin loukkaa, kun toiset ihmiset luulee tuntevan sun sairauden paremmin ja osaavat kuulemma arvioida, että tarvitsetko lääkitystä ja mikä sun mielen tila on. Ja paskat. Se on täyttä paskaa. Kyllä mä ihan itse myös osaan arvioida omaa tilaani, mä kuitenkin elän joka päivä itseni sisällä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vai onko se joltakin pois, jos en enää ole mielenterveys ongelmainen. Minusta se on täysin hyvä asia, jos pääsee elämässä eteenpäin, eikä jää paikoilleen. 

Tässä taas kirjoitusta joksikin aikaa. Oikein hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle ja pidetään itsestämme, sekä rakkaistamme hyvää huolta! Muista, älä välitä siitä, mitä toiset sanoo. Se on kuitenkin tärkeintä, et sä hyväksyt itses just sellaisena, kun sä oot! 

-Johkis 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...