Hei rakkaat lukijat!
Näin kun muistelen muutaman vuoden takaa aikaa heti eron jälkeen. Olin onnellinen ja ajattelin, että vihdoinkin pääsen muuttamaan lasten kanssa omaan asuntoon. Mutta todella, kun sinulla on yhteiset lapset ja luulet, että jäät rauhaan eron jälkeen niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Odotin kovasti muuttoa, vaikka toki täytyy myöntää, että kyllä se kipeääkin teki. Kaikki unelmat, haaveet, toiveet menivät lyhyen ajan sisällä pirstaleiksi.
Oli aloitettava lasten kanssa uusi elämä ilman toista vanhempaa. Silloin, kun erosimme, esikoinen oli seitsemän vuotias ja kuopus viisi vuotias. Esikoinen ymmärsi edes asioista mutta kuopus oli todella ulkona tilanteesta. Esikoisen ikäiselle olisi, vaikka kuinka erilaisia apuja tarjolla mutta kuopuksen ikäiselle ei löytynyt mitään. Ehkä juuri siksi kuopuksemme on alkanut oireilemaan eron jälkeen. Vielä, kun on muutama vuosi kulunut niin hän edelleenkin toivosi, että omat vanhemmat voisivat olla yhdessä. Toki se johtuu paljon siitäkin, että exälläni on vieläkin sellainen kuva, että me olemme perhe.
Tosiaan, kun erosimme exäni ei jättänyt minua rauhaan. Hän piinasi erilaisilla tekstiviesteillä ja elätteli toiveita, että saisi meidät takaisin kotiin. Minä, kun olin päätökseni tehnyt, minun oli pysyttävä siinä lähinnä lapseni ja itseni takia. En voinut enää ottaa riskiä, että olisin mennyt vanhaan kotiimme takaisin. Tilanne olisi varmasti hetkellisesti muuttunut mutta kuitenkin olisi myöhemmin jatkunut ihan samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Exäni myös käytti tekstiviesteissä hengellistä väkivaltaa. Niitä viestejä on tullut edelleen. Koen vieläkin tänä päivänä, että hän syyllistää minua edelleen erosta. Minä olin se joka jätti vaikka hän toimi erittäin epäreilusti minua kohtaan.
Exäni on myös alkanut lapsia käyttää tiedotusvälineenään. Se on todella väärin, että narsistiset ihmiset käyttävät lapsia pelinappuloinaan. Manipuloivat niitä niin paljon, että lopulta ollaan siinä tilanteessa, että lapseni ovat kääntyneet minua vastaan. Siihen exäni toteaa, että sekin on minun syyni. Meillä on nykyisen miehen kanssa erittäin kova työ tehtävänä, kun lapseni tulevat isältä kotiin he ovat niin täynnä sitä myrkkyä jota heidän isänsä heille syöttää.
Muistan myös ensimmäisiä kertoja eron jälkeen, jos näin exääni kehoni reagoi siihen erittäin voimakkaasti. Aloin tärisemään ja ajattelin, että todella kun pääsisin tällaisesta tilanteesta ohi. Samalla paikkakunnalla, kun asutaan, saatetaan "törmätä" ihan missä vaan ja toki jos lapset ovat mukana niin he haluavat mennä isäänsä moikkaamaan.
Exälläni on nykyisin uusi puoliso. Emme tule hänen kanssaan toimeen. Hän piileskelee kaupassa hyllyjen väleissä, joka on todella naurettavaa. Hän puhuu minusta pahaa lapsilleni ja muutenkin on toiminut erittäin ilkeästi minua ja lapsiani kohtaan. Jossakin vaiheessa lapset puhuivat, että eivät halua käydä isänsä luona tuon naisen vuoksi. Tuntuu todella pahalta, kun kuitenkin minä olen lasten biologinen äiti, että joku voi omasta äidistä lapsilleen puhua tuolla tavalla. Olen jo tottunut tähän tilanteeseen ja toisaalta toivonkin, että emme ole missään tekemisissä muuten exäni ja hänen uuden vaimonsa kanssa.
Me emme siis exän kanssa ole minkäänlaisissa väleissä. Lasten asiat on pakko hoitaa ja ne hoidamme pääasiassa tekstiviesteillä, sillä puhelut menevät toisten syyttelyksi ja riidaksi. Exäni on ollut minulle vihainen eron jälkeen, myös elatusmaksuista joita hän joutuu maksamaan. Nytkin hän vaatii minulta, että voisimme käydä lastenvalvojalla sopimassa uutta elatussopimusta. Minä en ole siihen suostunut. En tiedä mitä mieltä itse olette. Mutta hän kuitenkin maksaa perussumman kummastakin lapsesta. Hyvä, kun nuo kulut edes riittävätkään kaikkeen. Nytkin hän on myös tämän vuoden puolella halunnut itselleen huoltajuutta tai lasten viikko asumista ihan vaan sillä perusteella, että elarit pienenisivät. Aika törkeää, tulee sellainen fiilis, että hän ei muuten välitä lapsistaan ollenkaan.
Hän on myös perunut tämän vuoden puolella sovittuja viikonloppuja ja ihan ilman syytä. Olemme nykyisen mieheni kanssa sopineet menomme niille vapaille mitkä meillä pitäisi olla. Joudumme perumaan sovittuja menoja vain sen takia, että exäni ei ole ottanut lapsia luokseen. Kuulostaa siis erittäin hankalalta ja vaikealta.
Minä yritän parhaani mukaan olla hyvä ja riittävä äiti kaiken tämän keskellä. Itsekin sairastelen tällä hetkellä ja odotan leikkaustakin. Minä olen sen jonka pitäisi joustaa ja exäni on vaan päättänyt asiat. Todella toivon joku päivä, jos vaan jaksan, että saisin yksinhuoltajuuden. Olisi paljon helpompaa, kun ei toinen olisi hankaloittamassa asioita.
Kiitos teille rakkaat lukijat, kun sain purkaa sydäntäni näin yön pimeinä tunteina. Ei nukkumattia taaskaan missään näy. :D
Seuraavaan kertaan taasen. Tzau!
Näin kun muistelen muutaman vuoden takaa aikaa heti eron jälkeen. Olin onnellinen ja ajattelin, että vihdoinkin pääsen muuttamaan lasten kanssa omaan asuntoon. Mutta todella, kun sinulla on yhteiset lapset ja luulet, että jäät rauhaan eron jälkeen niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Odotin kovasti muuttoa, vaikka toki täytyy myöntää, että kyllä se kipeääkin teki. Kaikki unelmat, haaveet, toiveet menivät lyhyen ajan sisällä pirstaleiksi.
Oli aloitettava lasten kanssa uusi elämä ilman toista vanhempaa. Silloin, kun erosimme, esikoinen oli seitsemän vuotias ja kuopus viisi vuotias. Esikoinen ymmärsi edes asioista mutta kuopus oli todella ulkona tilanteesta. Esikoisen ikäiselle olisi, vaikka kuinka erilaisia apuja tarjolla mutta kuopuksen ikäiselle ei löytynyt mitään. Ehkä juuri siksi kuopuksemme on alkanut oireilemaan eron jälkeen. Vielä, kun on muutama vuosi kulunut niin hän edelleenkin toivosi, että omat vanhemmat voisivat olla yhdessä. Toki se johtuu paljon siitäkin, että exälläni on vieläkin sellainen kuva, että me olemme perhe.
Tosiaan, kun erosimme exäni ei jättänyt minua rauhaan. Hän piinasi erilaisilla tekstiviesteillä ja elätteli toiveita, että saisi meidät takaisin kotiin. Minä, kun olin päätökseni tehnyt, minun oli pysyttävä siinä lähinnä lapseni ja itseni takia. En voinut enää ottaa riskiä, että olisin mennyt vanhaan kotiimme takaisin. Tilanne olisi varmasti hetkellisesti muuttunut mutta kuitenkin olisi myöhemmin jatkunut ihan samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Exäni myös käytti tekstiviesteissä hengellistä väkivaltaa. Niitä viestejä on tullut edelleen. Koen vieläkin tänä päivänä, että hän syyllistää minua edelleen erosta. Minä olin se joka jätti vaikka hän toimi erittäin epäreilusti minua kohtaan.
Exäni on myös alkanut lapsia käyttää tiedotusvälineenään. Se on todella väärin, että narsistiset ihmiset käyttävät lapsia pelinappuloinaan. Manipuloivat niitä niin paljon, että lopulta ollaan siinä tilanteessa, että lapseni ovat kääntyneet minua vastaan. Siihen exäni toteaa, että sekin on minun syyni. Meillä on nykyisen miehen kanssa erittäin kova työ tehtävänä, kun lapseni tulevat isältä kotiin he ovat niin täynnä sitä myrkkyä jota heidän isänsä heille syöttää.
Muistan myös ensimmäisiä kertoja eron jälkeen, jos näin exääni kehoni reagoi siihen erittäin voimakkaasti. Aloin tärisemään ja ajattelin, että todella kun pääsisin tällaisesta tilanteesta ohi. Samalla paikkakunnalla, kun asutaan, saatetaan "törmätä" ihan missä vaan ja toki jos lapset ovat mukana niin he haluavat mennä isäänsä moikkaamaan.
Exälläni on nykyisin uusi puoliso. Emme tule hänen kanssaan toimeen. Hän piileskelee kaupassa hyllyjen väleissä, joka on todella naurettavaa. Hän puhuu minusta pahaa lapsilleni ja muutenkin on toiminut erittäin ilkeästi minua ja lapsiani kohtaan. Jossakin vaiheessa lapset puhuivat, että eivät halua käydä isänsä luona tuon naisen vuoksi. Tuntuu todella pahalta, kun kuitenkin minä olen lasten biologinen äiti, että joku voi omasta äidistä lapsilleen puhua tuolla tavalla. Olen jo tottunut tähän tilanteeseen ja toisaalta toivonkin, että emme ole missään tekemisissä muuten exäni ja hänen uuden vaimonsa kanssa.
Me emme siis exän kanssa ole minkäänlaisissa väleissä. Lasten asiat on pakko hoitaa ja ne hoidamme pääasiassa tekstiviesteillä, sillä puhelut menevät toisten syyttelyksi ja riidaksi. Exäni on ollut minulle vihainen eron jälkeen, myös elatusmaksuista joita hän joutuu maksamaan. Nytkin hän vaatii minulta, että voisimme käydä lastenvalvojalla sopimassa uutta elatussopimusta. Minä en ole siihen suostunut. En tiedä mitä mieltä itse olette. Mutta hän kuitenkin maksaa perussumman kummastakin lapsesta. Hyvä, kun nuo kulut edes riittävätkään kaikkeen. Nytkin hän on myös tämän vuoden puolella halunnut itselleen huoltajuutta tai lasten viikko asumista ihan vaan sillä perusteella, että elarit pienenisivät. Aika törkeää, tulee sellainen fiilis, että hän ei muuten välitä lapsistaan ollenkaan.
Hän on myös perunut tämän vuoden puolella sovittuja viikonloppuja ja ihan ilman syytä. Olemme nykyisen mieheni kanssa sopineet menomme niille vapaille mitkä meillä pitäisi olla. Joudumme perumaan sovittuja menoja vain sen takia, että exäni ei ole ottanut lapsia luokseen. Kuulostaa siis erittäin hankalalta ja vaikealta.
Minä yritän parhaani mukaan olla hyvä ja riittävä äiti kaiken tämän keskellä. Itsekin sairastelen tällä hetkellä ja odotan leikkaustakin. Minä olen sen jonka pitäisi joustaa ja exäni on vaan päättänyt asiat. Todella toivon joku päivä, jos vaan jaksan, että saisin yksinhuoltajuuden. Olisi paljon helpompaa, kun ei toinen olisi hankaloittamassa asioita.
Kiitos teille rakkaat lukijat, kun sain purkaa sydäntäni näin yön pimeinä tunteina. Ei nukkumattia taaskaan missään näy. :D
Seuraavaan kertaan taasen. Tzau!
Lapsien kannalta yksinhuoltajuus kuulostaa fiksulta. Narsisti ei anna hyvää esimerkkiä lapsilleen, vaan saattaa jopa itse tehdä lapsistaan narsisteja.
VastaaPoistaNäinhän se on. Todella surullista :(
Poista