Heips rakkaat lukijat! :) <3
Ihanaa taasen aamu aloittaa blogin kirjoituksella. Mulla jo mielessä ajatuksia jotka haluan saada kirjotetuksi. Mistähän sitä oikein aloittaisi.
Psykiatrisen sairaanhoitajan käynti
Tosiaan minulla eilen oli psykiatrisella sairaanhoitajalla käynti. Olin saanut kotiin täytettäväksi monta erilaista kyselyä mm. masennus ja ahdistuneisuus. Molemmissa kyselyissä pisteet tuli sen verran korkeaksi, että muuten kun minulla olisi halua aloittaa terapia niin pisteiden vuoksi sitä ei voida aloittaa. Todella olin pettynyt siihen. Kai ne tietää mikä minulle on parhaaksi ja missäkin vaiheessa. Masennus ja ahdistus pitäisi saada lievän/keskivaiken tasolle. Ja minulla se on vakavan asteella. Olenkin arjessa sen huomannut, etten todellakaan ole oma itseni. Muuten käynnin aikana keskustelimme miten minulla, on arjessa nyt mennyt ja varattiin seuraava aika ensi vuoden puolelle.
Arjessa lasten kanssa
Minulle arki on parhainta ja ihaninta silloin, kun lapset ovat kotona. Vaikka olenkin väsynyt, masentunut ja uupunut äiti niin todella lapset tuovat arkeen oman piristyksensä. Minun aikani kuluu parhaiten lasten kanssa tehdessä asioita ja ihan siitä, kun lapset ovat läsnä arjen askareissa. Todella iloitsen noista kullanmuruista.
Arki itseni kanssa
Se om tylsää ja puuduttavaa. Niin kuin äsken mainitsin niin ilman lapsia arkeni olisi todellakin tylsää eikä minkään arvoista. Tälläkin hetkellä suurin osa aamusta menee siihen, että teen todella hitaasti asioita. Aamuisin ensimmäisenä, kun herään, herätän lapset ja sitten teen aamutoimeni, jos jaksan. Tänäänkin aamulla en olisi millään jaksanut nousta sängystä ylös. Minulla on pakollisia menoja, joille on mentävä, siinä mielessä on hyvä, että niitä on, niin on pakko saada itsensä ylös. Tänäänkin aamulla minulla meni 15 minuuttia siihen, että istuin sängylläni ja tuijotin jonnekin. Päässäni pyöri, että olisi puettava, meikattava ja syötävä niin en vain kyennyt tekemään sitä. Vitkuttelen laittautumista niin pitkälle, että on pakko tehdä, jotta kerkeä pakollisille menoille. Tänään minulla nyt aamupäivästä menoa riittää, joten ei tarvitse miettiä, että mihin sitä aikaansa taas kuluttaa.
Arki mieheni kanssa
Minun masennuksen myötä, myös mieheni tila paheni. Mieheni siis sairastaa kroonista masennusta. Eilenkin hän nukkui suurimman osan päivästä. Uudet lääkityksetkin vaikuttavat, että hän on väsyneempi. Toisaalta joskus minusta tuntuu, etten pysty ymmärtämään häntä, vaikka me molemmat sairastamme tällä hetkellä. Olisi ihana tehdä yhdessä asioita, kun lapset ovat koulussa. Mutta pääasiassa teemme asioita erikseen. Joko mieheni tekee tietokoneella ja minä puhelimella. Vaikka nytkin olisi lenkkikaveri emme vaan saa yhdessä aikaiseksi lähdettyä kävelylle. Minä ehkä olisin se aktiivisempi osa puoli. Helposti jää kävelyt tekemättä, kun toinenkaan ei lähde.
Mielekästä tekemistä
Tänään minun on tarkoitus tehdä huomiselle joulupusseja. Seurakunnassamme on leipätyön joulujuhla ja minä olen lupautunut tekemään lapsille joulupussit. Minulla on yksi ihminen siinä auttamassa. On kiva, kun saa tehdä sellaisia asoita joista tykkää ja saa hetkeksi arjen huolet unohtaa.
Uusi kirja
Jos jaksan, niin aion lukea kirjan. Lukeminen vaan tällä hetkellä tuottaa haasteita. En jaksa keskittyä tekstiin ja varsinkin jos se on todella intensiivistä. Pieni pala kerrallaan. Pikku serkkuni ehdottamana lainasin kirjastota kirjan sata tapaa tappaa sielu - narsistin uhrit kertovat. En ole aikaisemmin törmännyt tähän kirjaan ja todella odotan innolla, että pääsen lukemaan muidenkin kertomana asioita joita he ovat joutuneet kokemaan. Ehkäpä sekin voisi olla yksi aihe jossa blogissa kirjoittaa.
Vähävaraisten perheiden muistaminen
Todella olen kiitollinen siitä, että vähävaraisia perheitä sosiaalitoimi muistaa kaikenlaisilla lahjoilla näin joulun alla. Todellakin raha ja muiden antamat lahjat tulee tällä hetkellä tarpeeseen. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja kenenkin kohdalle. Olen erittäin kiitollinen siitä, joka olet jaksanut muistaa vähävaraista perhettä tänä jouluna. Meidänkin perhettä muistettiin tänä jouluna ja se todella lämmittää sisintä. Saamme ostaa jouluksi ruoat perheellemme kotiin ja lapset saivat myös paketit. Todella tämä tuli meidän perheelle tarpeeseen. Sillä tälläkin hetkellä kelassa seisoo käsiteltävänä sairauspäivä rahani. En tiedä saanko rahoja edes tämän kuun puolella. Kävin eilen jo Kelassa virkailijaa "hoputtamassa". Todella lämmin kiitos teille jokaiselle! :) Olen iki kiitollinen ja onnellinen ja muistan niitä ihmisiä sydämessäni <3
Eiköhän tämä blogin kirjoitus riitä tällä erää. Heti tuntuu, että sydämeltäni putosi taakka, kun sain teille kirjoittaa asioista. :) Kiitos, että olette siellä! :)
Ihanaa taasen aamu aloittaa blogin kirjoituksella. Mulla jo mielessä ajatuksia jotka haluan saada kirjotetuksi. Mistähän sitä oikein aloittaisi.
Psykiatrisen sairaanhoitajan käynti
Tosiaan minulla eilen oli psykiatrisella sairaanhoitajalla käynti. Olin saanut kotiin täytettäväksi monta erilaista kyselyä mm. masennus ja ahdistuneisuus. Molemmissa kyselyissä pisteet tuli sen verran korkeaksi, että muuten kun minulla olisi halua aloittaa terapia niin pisteiden vuoksi sitä ei voida aloittaa. Todella olin pettynyt siihen. Kai ne tietää mikä minulle on parhaaksi ja missäkin vaiheessa. Masennus ja ahdistus pitäisi saada lievän/keskivaiken tasolle. Ja minulla se on vakavan asteella. Olenkin arjessa sen huomannut, etten todellakaan ole oma itseni. Muuten käynnin aikana keskustelimme miten minulla, on arjessa nyt mennyt ja varattiin seuraava aika ensi vuoden puolelle.
Arjessa lasten kanssa
Minulle arki on parhainta ja ihaninta silloin, kun lapset ovat kotona. Vaikka olenkin väsynyt, masentunut ja uupunut äiti niin todella lapset tuovat arkeen oman piristyksensä. Minun aikani kuluu parhaiten lasten kanssa tehdessä asioita ja ihan siitä, kun lapset ovat läsnä arjen askareissa. Todella iloitsen noista kullanmuruista.
Arki itseni kanssa
Se om tylsää ja puuduttavaa. Niin kuin äsken mainitsin niin ilman lapsia arkeni olisi todellakin tylsää eikä minkään arvoista. Tälläkin hetkellä suurin osa aamusta menee siihen, että teen todella hitaasti asioita. Aamuisin ensimmäisenä, kun herään, herätän lapset ja sitten teen aamutoimeni, jos jaksan. Tänäänkin aamulla en olisi millään jaksanut nousta sängystä ylös. Minulla on pakollisia menoja, joille on mentävä, siinä mielessä on hyvä, että niitä on, niin on pakko saada itsensä ylös. Tänäänkin aamulla minulla meni 15 minuuttia siihen, että istuin sängylläni ja tuijotin jonnekin. Päässäni pyöri, että olisi puettava, meikattava ja syötävä niin en vain kyennyt tekemään sitä. Vitkuttelen laittautumista niin pitkälle, että on pakko tehdä, jotta kerkeä pakollisille menoille. Tänään minulla nyt aamupäivästä menoa riittää, joten ei tarvitse miettiä, että mihin sitä aikaansa taas kuluttaa.
Arki mieheni kanssa
Minun masennuksen myötä, myös mieheni tila paheni. Mieheni siis sairastaa kroonista masennusta. Eilenkin hän nukkui suurimman osan päivästä. Uudet lääkityksetkin vaikuttavat, että hän on väsyneempi. Toisaalta joskus minusta tuntuu, etten pysty ymmärtämään häntä, vaikka me molemmat sairastamme tällä hetkellä. Olisi ihana tehdä yhdessä asioita, kun lapset ovat koulussa. Mutta pääasiassa teemme asioita erikseen. Joko mieheni tekee tietokoneella ja minä puhelimella. Vaikka nytkin olisi lenkkikaveri emme vaan saa yhdessä aikaiseksi lähdettyä kävelylle. Minä ehkä olisin se aktiivisempi osa puoli. Helposti jää kävelyt tekemättä, kun toinenkaan ei lähde.
Mielekästä tekemistä
Tänään minun on tarkoitus tehdä huomiselle joulupusseja. Seurakunnassamme on leipätyön joulujuhla ja minä olen lupautunut tekemään lapsille joulupussit. Minulla on yksi ihminen siinä auttamassa. On kiva, kun saa tehdä sellaisia asoita joista tykkää ja saa hetkeksi arjen huolet unohtaa.
Uusi kirja
Jos jaksan, niin aion lukea kirjan. Lukeminen vaan tällä hetkellä tuottaa haasteita. En jaksa keskittyä tekstiin ja varsinkin jos se on todella intensiivistä. Pieni pala kerrallaan. Pikku serkkuni ehdottamana lainasin kirjastota kirjan sata tapaa tappaa sielu - narsistin uhrit kertovat. En ole aikaisemmin törmännyt tähän kirjaan ja todella odotan innolla, että pääsen lukemaan muidenkin kertomana asioita joita he ovat joutuneet kokemaan. Ehkäpä sekin voisi olla yksi aihe jossa blogissa kirjoittaa.
Vähävaraisten perheiden muistaminen
Todella olen kiitollinen siitä, että vähävaraisia perheitä sosiaalitoimi muistaa kaikenlaisilla lahjoilla näin joulun alla. Todellakin raha ja muiden antamat lahjat tulee tällä hetkellä tarpeeseen. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja kenenkin kohdalle. Olen erittäin kiitollinen siitä, joka olet jaksanut muistaa vähävaraista perhettä tänä jouluna. Meidänkin perhettä muistettiin tänä jouluna ja se todella lämmittää sisintä. Saamme ostaa jouluksi ruoat perheellemme kotiin ja lapset saivat myös paketit. Todella tämä tuli meidän perheelle tarpeeseen. Sillä tälläkin hetkellä kelassa seisoo käsiteltävänä sairauspäivä rahani. En tiedä saanko rahoja edes tämän kuun puolella. Kävin eilen jo Kelassa virkailijaa "hoputtamassa". Todella lämmin kiitos teille jokaiselle! :) Olen iki kiitollinen ja onnellinen ja muistan niitä ihmisiä sydämessäni <3
Eiköhän tämä blogin kirjoitus riitä tällä erää. Heti tuntuu, että sydämeltäni putosi taakka, kun sain teille kirjoittaa asioista. :) Kiitos, että olette siellä! :)
Kommentit
Lähetä kommentti