Heips rakkaat lukijat!
Nyt on kulunut vähän reilu kolme vuotta erostani. Miten ero on vaikuttanut minun ja lasteni elämään? Siitä nyt enemmän lisää.
Eron jälkeen esikoiseni sai koulukuraattorilta apua. Kävi yhden kerran keskustelemassa. Koulu kuraattori oli sitä mieltä, että ei ole tarvetta enempää käydä keskustelemassa siellä. Voi kuitenkin ottaa uudestaan yhteyttä, jos tarve. Kuopukseni ei tosiaan saanut apua ollenkaan. Olen todella ihmetellyt sitä, että alle kouluikäisille ei ole mitään esim. vanhempien ero ryhmää yms. Koulu-ikäisille taas olisi löytynyt vaikkapa mitä. Kuopukseni on oireillut erittäin voimakkaasti eroomme ja nyt vielä tänäkin päivänä huomaan hänessä jälkiä erostamme.
Kuinka lapset reagoivat siihen, kun aikuiset riitelee nykyisessä parisuhteessa? Mikään parisuhde ei ole sellainen jossa ei olisi riitaa. Meillä riidellään ns. terveellä tavalla ja selvitämme joskus myös lasten kanssa jälkikäteen ja pyydämme anteeksi, jos jokin on jäänyt lasten mieltä painamaan. Lapsille jäi jäljet entisestä parisuhteestani lasteni isän kanssa. He ovat todella haavoittuvaisia ja reagoivat paljon herkemmin aikuisten riitoihin. Muistan myös, jos telkkarissa tulee kohtaus, jossa toinen aikuinen tekee pahaa toiselle aikuiselle, lapseni menevät lukkoon tuossa tilanteessa. On todella surullista, että he ovat joutuneet näkemään kuinka oma isä kohtelee äitiä todella rumasti. Lapset kärsivät myös tänä päivänä minun ja exäni riitaisista väleistä. Se on todella ikävää ja surullista lasten kannalta, että me lasten vanhemmat emme pysty hoitamaan lasten asioita niin kuin pitäisi. Toki siihen vaikuttaa narsismi taustalla josta olen aikaisemminkin puhunut.
Kolmen vuoden aikana on tapahtunut erittäin paljon. Lapset ovat myös joutuneet lyhyen ajan sisällä kokemaan aikuisten valintoja. Kerkesimme asua eron jälkeen lasten kanssa noin 7kk:tta yhdessä, kun muutin nykyisen aviopuolison kanssa yhteen. Siinä samassa myös lasten isällä oli jo uusi parisuhde. Myös minun puolisoni kautta lapset saivat uudet sisarukset elämään. Meillä on siis nyt tällä hetkellä neljä lasta. Mieheni lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja minun lapseni asuvat meillä ja käyvät joka toinen viikonloppu omalla isällään.
On edelleenkin päiviä, kun minua mietityttää miten lapset pärjäävät omalla isällään. Mietin, että miten heillä siellä menee. Mietin sitä paljonkin, miten lasten isä kohtelee heitä ja hänen nykyinen puolisonsa. Kohta lapset joutuvat myös sopeutumaan siihen, kun exäni perheeseen syntyy uusi perheenjäsen. Valitettavasti olen huomannut, kun exäni on narsisti niin hän käyttää lapsiin kontrollointia ja manipulointi myöskin henkistä väkivaltaa. Nämä ovat sellaisia asioita joihin en itse pysty vaikuttamaan. Voin toki antaa palautetta exälle mutta heillä on oma perhe siellä ja he tekevät asiat omalla tavallaan. Niin mekin täällä perheessämme.
Olen aika paljon jakanut lasten kokemuksia eron jälkeen. Mutta mitä minulle kuuluu tänä päivänä? Kolmen vuoden sisällä valmistuin uuteen ammattiin. Vihdoinkin sain unelma ammatin itselleni ja sehän on merkonomi. Olen myös aloittanut jatko-opinnot visuaalinen markkinointiviestintä. Tällä hetkellä olen keskeyttänyt opintoni sairastamisen vuoksi. Tänä syksynä minä sairastuin uupumiseen ja masennukseen. Tämän asian kanssa käyn taistelua päivittäin. En tietenkään voi syyttää ketään. Mutta valitettava asia on, että minulla on ympäristössä ollut niin paljon asioita, jotka vaikuttivat siihen, että sairastuin. En minä itse halunnut valita tätä osaa itselleni. Olen todella päivittäin miettinyt sitä, että miksi juuri minä? Siksi minulla on tällä hetkellä näitä unettomia öitä. Aion myös jossakin vaiheessa kirjoittaa enemmän uupumisesta, masennuksesta ja siihen liittyvistä voimavaroista. Nyt on vain mentävät hetki kerrallaan. Saan olla kiitollinen siitä, että olen tässä.
Kiitos teille rakkaat lukijat ja toivottavasti viihdytte blogini parissa :)
Nyt on kulunut vähän reilu kolme vuotta erostani. Miten ero on vaikuttanut minun ja lasteni elämään? Siitä nyt enemmän lisää.
Eron jälkeen esikoiseni sai koulukuraattorilta apua. Kävi yhden kerran keskustelemassa. Koulu kuraattori oli sitä mieltä, että ei ole tarvetta enempää käydä keskustelemassa siellä. Voi kuitenkin ottaa uudestaan yhteyttä, jos tarve. Kuopukseni ei tosiaan saanut apua ollenkaan. Olen todella ihmetellyt sitä, että alle kouluikäisille ei ole mitään esim. vanhempien ero ryhmää yms. Koulu-ikäisille taas olisi löytynyt vaikkapa mitä. Kuopukseni on oireillut erittäin voimakkaasti eroomme ja nyt vielä tänäkin päivänä huomaan hänessä jälkiä erostamme.
Kuinka lapset reagoivat siihen, kun aikuiset riitelee nykyisessä parisuhteessa? Mikään parisuhde ei ole sellainen jossa ei olisi riitaa. Meillä riidellään ns. terveellä tavalla ja selvitämme joskus myös lasten kanssa jälkikäteen ja pyydämme anteeksi, jos jokin on jäänyt lasten mieltä painamaan. Lapsille jäi jäljet entisestä parisuhteestani lasteni isän kanssa. He ovat todella haavoittuvaisia ja reagoivat paljon herkemmin aikuisten riitoihin. Muistan myös, jos telkkarissa tulee kohtaus, jossa toinen aikuinen tekee pahaa toiselle aikuiselle, lapseni menevät lukkoon tuossa tilanteessa. On todella surullista, että he ovat joutuneet näkemään kuinka oma isä kohtelee äitiä todella rumasti. Lapset kärsivät myös tänä päivänä minun ja exäni riitaisista väleistä. Se on todella ikävää ja surullista lasten kannalta, että me lasten vanhemmat emme pysty hoitamaan lasten asioita niin kuin pitäisi. Toki siihen vaikuttaa narsismi taustalla josta olen aikaisemminkin puhunut.
Kolmen vuoden aikana on tapahtunut erittäin paljon. Lapset ovat myös joutuneet lyhyen ajan sisällä kokemaan aikuisten valintoja. Kerkesimme asua eron jälkeen lasten kanssa noin 7kk:tta yhdessä, kun muutin nykyisen aviopuolison kanssa yhteen. Siinä samassa myös lasten isällä oli jo uusi parisuhde. Myös minun puolisoni kautta lapset saivat uudet sisarukset elämään. Meillä on siis nyt tällä hetkellä neljä lasta. Mieheni lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja minun lapseni asuvat meillä ja käyvät joka toinen viikonloppu omalla isällään.
On edelleenkin päiviä, kun minua mietityttää miten lapset pärjäävät omalla isällään. Mietin, että miten heillä siellä menee. Mietin sitä paljonkin, miten lasten isä kohtelee heitä ja hänen nykyinen puolisonsa. Kohta lapset joutuvat myös sopeutumaan siihen, kun exäni perheeseen syntyy uusi perheenjäsen. Valitettavasti olen huomannut, kun exäni on narsisti niin hän käyttää lapsiin kontrollointia ja manipulointi myöskin henkistä väkivaltaa. Nämä ovat sellaisia asioita joihin en itse pysty vaikuttamaan. Voin toki antaa palautetta exälle mutta heillä on oma perhe siellä ja he tekevät asiat omalla tavallaan. Niin mekin täällä perheessämme.
Olen aika paljon jakanut lasten kokemuksia eron jälkeen. Mutta mitä minulle kuuluu tänä päivänä? Kolmen vuoden sisällä valmistuin uuteen ammattiin. Vihdoinkin sain unelma ammatin itselleni ja sehän on merkonomi. Olen myös aloittanut jatko-opinnot visuaalinen markkinointiviestintä. Tällä hetkellä olen keskeyttänyt opintoni sairastamisen vuoksi. Tänä syksynä minä sairastuin uupumiseen ja masennukseen. Tämän asian kanssa käyn taistelua päivittäin. En tietenkään voi syyttää ketään. Mutta valitettava asia on, että minulla on ympäristössä ollut niin paljon asioita, jotka vaikuttivat siihen, että sairastuin. En minä itse halunnut valita tätä osaa itselleni. Olen todella päivittäin miettinyt sitä, että miksi juuri minä? Siksi minulla on tällä hetkellä näitä unettomia öitä. Aion myös jossakin vaiheessa kirjoittaa enemmän uupumisesta, masennuksesta ja siihen liittyvistä voimavaroista. Nyt on vain mentävät hetki kerrallaan. Saan olla kiitollinen siitä, että olen tässä.
Kiitos teille rakkaat lukijat ja toivottavasti viihdytte blogini parissa :)
Kommentit
Lähetä kommentti