Heips rakkaat lukijat!
Kiitos teille edelleen, että jaksatte seurata blogiani. Mulla on ollut tänään todella huono päivä uupumuksen ja väsymyksen vuoksi. Ja päiväni vielä pilasi "rakas" exäni.
Joten tästäpä sain aiheen taas kirjoittaa, vaikka ehkäpä jo ajattelin, että minulla ei enää löytyisi kirjoitettavaa narsismiin.
Tänään siis juttelin exäni kanssa puhelimessa lasten asioista. Siinä sivussa hän mainitsi blogini sen, että mustamaalaan häntä Facebookissa. Puhun kuulemmassa paskaa yms. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ja eron jälkeen hän voi edelleenkin kiistää tekonsa. Hän sanoi, että kirjoitan myös yksipuolisesti asioista. Minä stoppasin ja sanoin hänelle, jos sinulla ei ole muuta niin lopetan tämän puhelun. Puhelun jälkeen olin todella raivoissani. Vaikka tiesinkin kyllä sen, että exäni varmasti saa selville, että kirjoitan blogia juuri hänestä.
Toiseksi hän käytti hengellisen väkivallan korttia. Vetosi siihen, että miten minä voin olla niin kaksinaamainen ihminen. Seurakunnassa olen toista ja arki elämässä toista. Hänen mielestä minun ei kuuluisi palvella seurakunnassa tehtävissä, kun mustamaalaan häntä. Uskon, että hän on edelleen minulle katkera siitä, kun lähdin lasten kanssa pois meidän yhteisestä kodista. Jota ikävä kyllä en kokenut kodikseni.
Kaiken tämän keskellä olen edelleen vahva ihminen. Ja en todellakaan nujerru siitä, että hänen mielestään en saisi kirjoittaa blogia. Tosi asia on se, että haluaisin huutaa koko maailmalle ja auttaa niitä ihmisiä jotka ovat kokeneet samassa tilanteessa vastaavaa.
Tiedän kyllä senkin, kun jaan facessa blogi kirjoituksen linkin, kun olen kirjoittanut, niin minulla on siellä joitakin meidän yhteisiä tuttavia. Niin toki tuttavat juoruavat eteenpäin asioita. Minusta sekin on aika kaksinaamaista. Ymmärrän kyllä sen varsinkin, jos he ovat hänen ystäviään niin toki jakavat asioita sitten keskenään. Mutta silti se tuntuu pahalta. Ja minähän saan tuntea niitä tunteita mitä tunnen. Eivät tunteet ovat kiellettyjä.
Mitä mieltä te olette? Joskus elämässä on riskejä otettava ja tehtävä siltä miltä tuntuu. Juuri minusta tämä blogi on hyvä idea kirjoittaa kokemiani asioita. En minä tee siinä mitään väärää.
Tuntuu vaan pahalta ajatella, että joku yrittää määritellä persoonaani ja minääni? Hallita ja kahlita mitä saan tehdä ja mitä en?! Siihen en kuitenkaan alistu. Vaikka on vaikeita hetkiä ja päiviä niin todellakin taistelen itseni sekä lasteni puolesta!
Tässäpä tätä asiaa olikin tällä kertaa hyvinkin paljon! Palailen taas, kun kipinä syttyy. Tätä vain en voinut olla kirjoittamatta.
-Tzau.
Kiitos teille edelleen, että jaksatte seurata blogiani. Mulla on ollut tänään todella huono päivä uupumuksen ja väsymyksen vuoksi. Ja päiväni vielä pilasi "rakas" exäni.
Joten tästäpä sain aiheen taas kirjoittaa, vaikka ehkäpä jo ajattelin, että minulla ei enää löytyisi kirjoitettavaa narsismiin.
Tänään siis juttelin exäni kanssa puhelimessa lasten asioista. Siinä sivussa hän mainitsi blogini sen, että mustamaalaan häntä Facebookissa. Puhun kuulemmassa paskaa yms. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ja eron jälkeen hän voi edelleenkin kiistää tekonsa. Hän sanoi, että kirjoitan myös yksipuolisesti asioista. Minä stoppasin ja sanoin hänelle, jos sinulla ei ole muuta niin lopetan tämän puhelun. Puhelun jälkeen olin todella raivoissani. Vaikka tiesinkin kyllä sen, että exäni varmasti saa selville, että kirjoitan blogia juuri hänestä.
Toiseksi hän käytti hengellisen väkivallan korttia. Vetosi siihen, että miten minä voin olla niin kaksinaamainen ihminen. Seurakunnassa olen toista ja arki elämässä toista. Hänen mielestä minun ei kuuluisi palvella seurakunnassa tehtävissä, kun mustamaalaan häntä. Uskon, että hän on edelleen minulle katkera siitä, kun lähdin lasten kanssa pois meidän yhteisestä kodista. Jota ikävä kyllä en kokenut kodikseni.
Kaiken tämän keskellä olen edelleen vahva ihminen. Ja en todellakaan nujerru siitä, että hänen mielestään en saisi kirjoittaa blogia. Tosi asia on se, että haluaisin huutaa koko maailmalle ja auttaa niitä ihmisiä jotka ovat kokeneet samassa tilanteessa vastaavaa.
Tiedän kyllä senkin, kun jaan facessa blogi kirjoituksen linkin, kun olen kirjoittanut, niin minulla on siellä joitakin meidän yhteisiä tuttavia. Niin toki tuttavat juoruavat eteenpäin asioita. Minusta sekin on aika kaksinaamaista. Ymmärrän kyllä sen varsinkin, jos he ovat hänen ystäviään niin toki jakavat asioita sitten keskenään. Mutta silti se tuntuu pahalta. Ja minähän saan tuntea niitä tunteita mitä tunnen. Eivät tunteet ovat kiellettyjä.
Mitä mieltä te olette? Joskus elämässä on riskejä otettava ja tehtävä siltä miltä tuntuu. Juuri minusta tämä blogi on hyvä idea kirjoittaa kokemiani asioita. En minä tee siinä mitään väärää.
Tuntuu vaan pahalta ajatella, että joku yrittää määritellä persoonaani ja minääni? Hallita ja kahlita mitä saan tehdä ja mitä en?! Siihen en kuitenkaan alistu. Vaikka on vaikeita hetkiä ja päiviä niin todellakin taistelen itseni sekä lasteni puolesta!
Tässäpä tätä asiaa olikin tällä kertaa hyvinkin paljon! Palailen taas, kun kipinä syttyy. Tätä vain en voinut olla kirjoittamatta.
-Tzau.
Kommentit
Lähetä kommentti