Heips rakkaat lukijat näin sunnuntai päivän ratoksi!
Tässäpä taasen teille kirjoittelen. On ollut aika hiljaista täällä :D Ajattelin teille kertoa nykyisestä avioliitostani eron jälkeen. Kipeitä asioita mutta koen edelleen, että ne on kirjoitettava ulos.
Niin kuin aikaisemmassa kirjoituksessa joskus mainitsin tapasin jo nykyisen mieheni, kun olin parisuhteessa exäni kanssa. Todella olimme kavereita siihen saakka, kunnes olin tietoisesti päättänyt, että eroan silloisesta miehestäni. Moni varmasti luulee, että otin eron sen takia, että kuvioissamme olisi ollut kolmas pyörä. Ei todellakaan asiat olleet niin miten ihmiset sen näkivät. Minun ja exäni parisuhde oli jo päättynyt paljon aikaisemmin. Vaikka vielä olinkin hänen kanssaan saman katon alla.
Nykyinen mieheni oli se kenelle jutella vaikeista asioista, kun ei kenelle tahansa voi omasta parisuhteestaan kertoa. Kun muutin lasten kanssa asumaan omaan asuntooni, nykyinen mieheni teki kotonani niin sanotut miehen hommat. Eli asensi pesukoneen, laittoi kattolamput ym. nettihommelit. Siinä sitten, kun vietin hänen kanssaan aikaa ja sain purkaa hänelle sydäntäni. Huomasin, että minulla oli tunteita häntä kohtaan. Todella olin itsekin hämillään tunteistani. Monet miettivät, kun heille puhuin, ettei kannata laastari suhdetta itselleen ottaa. Enhän minä koskaan ole leikkinyt ihmisten tunteilla. Exänkin kanssa olin ihan tosissani mutta ei se riittänyt. Kun parisuhde on sellainen missä on molempien hoidettava suhdetta omalta osaltaan. Ei se toimi niin, että toinen osapuoli vain hoitaa oman osansa.
Aika nopeasti kaikki asiat tapahtuivat, menimme kihloihin, kun minun eroni oli virallista ja siitä kaksi kuukautta menimme jo naimisiin. Menimme vähän niinkuin salaa naimisiin. Sillä monet ihmiset eivät tykänneet, siitä että olin nykyisen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan ja uusio perhettä perustamaan. Se miksi valitsin hänet, siihen on moniakin syitä. Hän on uskossa ja meidän lapset ovat saman ikäiset. Olimme muutenkin sielunkumppaneita. Se myös miksi monet eivät voineet hyväksyä meidän suhdetta johtuu varmaan ikä erosta, sillä meillä on ikäeroa 21 vuotta. Toki olihan se kiva omille vanhemmille esitellä uusi miesystäväni, kun minun äidillä ja hänellä on ikäeroa vain kaksi vuotta.
En minä koskaan olisi voinut kuvitella saavani näin hienoa ja eheää elämää, kun elin narsistisessa parisuhteessa. Toiseksi miksi jäädä suhteeseen hakattavaksi? Ja miksi jäädä henkisen väkivallan kontrolloitavaksi, kun asiat eivät vain muutu. Toki emme voisi nykyisen puolisoni kanssa olla yhdessä, jos lapsemme eivät tulisi niin hyvin toimeen.
Meidän avioliitto on mennyt muuten hyvin mutta on siinä haasteitakin ollut kohta kahden ja puolenvuoden aikana. Meillä jokaisellahan on oma menneisyytemme. Ja mieheni menneisyyteni vuoksi, olen joutunut menettämään paljon ihmisiä elämästäni. Myös eroni vuoksi olen joutunut menettämään ihmisiä. Monet ihmiset tuomitsevat niin helpolla, vaikka Jumala on antanut anteeksi syntimme, kun olemme niitä anoneet Hänen nimessään.
Lapset ovat myös joutuneet osaansa kärsimään tai miten sen voisi sanoa. Jotkut ihmiset ovat halunneet tehdä elämästämme helvetin tekemällä perättömiä lastensuojelu ilmoituksia. Kuinka monta kertaa olenkaan itkenyt ja rampannut tämän viimeisen vuoden aikana sossussa ja perheneuvolassa yms. Se on henkisesti niin kuin fyysisesti todella rankkaa. Ja juuri sen vuoksi olenkin tällä hetkellä sairaslomalla loppuun palamisen vuoksi.
Todella minua ärsyttää sellaiset ihmiset kenellä ei ole omaa elämää ja haluavat puuttua meidän perheen asioihin. En toki tässä halua liikaa kehua itsenäni mutta minä olen rehellinen ja huolehtiva äiti. Todella haluan lapsilleni kaikkea parasta ja hyvää. Niin todella minua ihmetyttää se, että monet ketkä eivät tiedä asioita haluavat esim. exälleni lasten huoltajuuden.
Exäni on myös ollut iso osa tekijä meidän perheen ongelmiin. Ilman häntä asiat olisi paremmin. Hän on todella mustamaalannut perhettämme ja haluaisi tuhota sen. En todellakaan ymmärrä sitä, että hän suoraan on minullekin sanonut että "mikä vitun perhe teillä siellä on". Todella loukkaavaa minua ja minun perhettäni kohtaan. Me olemme perhe nyt näin minä, puolisoni ja neljä ihanaa lastamme.
Luulisi, että exäni olisi onnellinen siitä, että hänen lapsillaan on hyvä kasvu pohja ja hyvä perhe, jossa huolehditaan lasten perustarpeista. Nytkin olen iloinnut viikonloppuna siitä, että olemme yhdessä perheenä saaneet viettää aikaa. Todella itse arvostan sitä, että saan lapsilleni tarjota ehjän perheen ja sen, että lapsilla on tällä hetkellä monta välittävää aikuista ympärillä.
Tämä teksti saa nyt tällä kertaa riittää. :)
Vielä lopuksi. Kiitän kaikkia teitä jotka ovat antaneet hyvää palautetta blogistani. Kiitos teille, että saatte vertaistukea ja voimaa tästä kaikesta. Kiitos teille rakkaat lukijat, että olette täällä kanssani. Saan myös palautteista enemmän voimaa kirjoittaa kipeistäkin asioista. Ihanaa joulunalusaikaa teille jokaiselle ja pidetään rakkaimmistamme huolta! :) <3
Tässäpä taasen teille kirjoittelen. On ollut aika hiljaista täällä :D Ajattelin teille kertoa nykyisestä avioliitostani eron jälkeen. Kipeitä asioita mutta koen edelleen, että ne on kirjoitettava ulos.
Niin kuin aikaisemmassa kirjoituksessa joskus mainitsin tapasin jo nykyisen mieheni, kun olin parisuhteessa exäni kanssa. Todella olimme kavereita siihen saakka, kunnes olin tietoisesti päättänyt, että eroan silloisesta miehestäni. Moni varmasti luulee, että otin eron sen takia, että kuvioissamme olisi ollut kolmas pyörä. Ei todellakaan asiat olleet niin miten ihmiset sen näkivät. Minun ja exäni parisuhde oli jo päättynyt paljon aikaisemmin. Vaikka vielä olinkin hänen kanssaan saman katon alla.
Nykyinen mieheni oli se kenelle jutella vaikeista asioista, kun ei kenelle tahansa voi omasta parisuhteestaan kertoa. Kun muutin lasten kanssa asumaan omaan asuntooni, nykyinen mieheni teki kotonani niin sanotut miehen hommat. Eli asensi pesukoneen, laittoi kattolamput ym. nettihommelit. Siinä sitten, kun vietin hänen kanssaan aikaa ja sain purkaa hänelle sydäntäni. Huomasin, että minulla oli tunteita häntä kohtaan. Todella olin itsekin hämillään tunteistani. Monet miettivät, kun heille puhuin, ettei kannata laastari suhdetta itselleen ottaa. Enhän minä koskaan ole leikkinyt ihmisten tunteilla. Exänkin kanssa olin ihan tosissani mutta ei se riittänyt. Kun parisuhde on sellainen missä on molempien hoidettava suhdetta omalta osaltaan. Ei se toimi niin, että toinen osapuoli vain hoitaa oman osansa.
Aika nopeasti kaikki asiat tapahtuivat, menimme kihloihin, kun minun eroni oli virallista ja siitä kaksi kuukautta menimme jo naimisiin. Menimme vähän niinkuin salaa naimisiin. Sillä monet ihmiset eivät tykänneet, siitä että olin nykyisen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan ja uusio perhettä perustamaan. Se miksi valitsin hänet, siihen on moniakin syitä. Hän on uskossa ja meidän lapset ovat saman ikäiset. Olimme muutenkin sielunkumppaneita. Se myös miksi monet eivät voineet hyväksyä meidän suhdetta johtuu varmaan ikä erosta, sillä meillä on ikäeroa 21 vuotta. Toki olihan se kiva omille vanhemmille esitellä uusi miesystäväni, kun minun äidillä ja hänellä on ikäeroa vain kaksi vuotta.
En minä koskaan olisi voinut kuvitella saavani näin hienoa ja eheää elämää, kun elin narsistisessa parisuhteessa. Toiseksi miksi jäädä suhteeseen hakattavaksi? Ja miksi jäädä henkisen väkivallan kontrolloitavaksi, kun asiat eivät vain muutu. Toki emme voisi nykyisen puolisoni kanssa olla yhdessä, jos lapsemme eivät tulisi niin hyvin toimeen.
Meidän avioliitto on mennyt muuten hyvin mutta on siinä haasteitakin ollut kohta kahden ja puolenvuoden aikana. Meillä jokaisellahan on oma menneisyytemme. Ja mieheni menneisyyteni vuoksi, olen joutunut menettämään paljon ihmisiä elämästäni. Myös eroni vuoksi olen joutunut menettämään ihmisiä. Monet ihmiset tuomitsevat niin helpolla, vaikka Jumala on antanut anteeksi syntimme, kun olemme niitä anoneet Hänen nimessään.
Lapset ovat myös joutuneet osaansa kärsimään tai miten sen voisi sanoa. Jotkut ihmiset ovat halunneet tehdä elämästämme helvetin tekemällä perättömiä lastensuojelu ilmoituksia. Kuinka monta kertaa olenkaan itkenyt ja rampannut tämän viimeisen vuoden aikana sossussa ja perheneuvolassa yms. Se on henkisesti niin kuin fyysisesti todella rankkaa. Ja juuri sen vuoksi olenkin tällä hetkellä sairaslomalla loppuun palamisen vuoksi.
Todella minua ärsyttää sellaiset ihmiset kenellä ei ole omaa elämää ja haluavat puuttua meidän perheen asioihin. En toki tässä halua liikaa kehua itsenäni mutta minä olen rehellinen ja huolehtiva äiti. Todella haluan lapsilleni kaikkea parasta ja hyvää. Niin todella minua ihmetyttää se, että monet ketkä eivät tiedä asioita haluavat esim. exälleni lasten huoltajuuden.
Exäni on myös ollut iso osa tekijä meidän perheen ongelmiin. Ilman häntä asiat olisi paremmin. Hän on todella mustamaalannut perhettämme ja haluaisi tuhota sen. En todellakaan ymmärrä sitä, että hän suoraan on minullekin sanonut että "mikä vitun perhe teillä siellä on". Todella loukkaavaa minua ja minun perhettäni kohtaan. Me olemme perhe nyt näin minä, puolisoni ja neljä ihanaa lastamme.
Luulisi, että exäni olisi onnellinen siitä, että hänen lapsillaan on hyvä kasvu pohja ja hyvä perhe, jossa huolehditaan lasten perustarpeista. Nytkin olen iloinnut viikonloppuna siitä, että olemme yhdessä perheenä saaneet viettää aikaa. Todella itse arvostan sitä, että saan lapsilleni tarjota ehjän perheen ja sen, että lapsilla on tällä hetkellä monta välittävää aikuista ympärillä.
Tämä teksti saa nyt tällä kertaa riittää. :)
Vielä lopuksi. Kiitän kaikkia teitä jotka ovat antaneet hyvää palautetta blogistani. Kiitos teille, että saatte vertaistukea ja voimaa tästä kaikesta. Kiitos teille rakkaat lukijat, että olette täällä kanssani. Saan myös palautteista enemmän voimaa kirjoittaa kipeistäkin asioista. Ihanaa joulunalusaikaa teille jokaiselle ja pidetään rakkaimmistamme huolta! :) <3
Noi aiheettomat lastensuojeluilmoitukset on niin inhottavia :(
VastaaPoistaNo nimenomaan.
Poista