Heips rakkaat lukijat!
Pikku serkkuni antoi minulle
aiheen tänään josta kirjoittaa. Miten lapset ovat kokeneet uusio perheen arjen?
Sen, että kuvioihin tulee puoli-isä ja kaksi uutta puoli sisarta. Miten lapset
kokevat saavansa rakkautta ja tulevansa huomatuksi isossa perheessä? Miten
säännöt tai lasten kohteleminen näkyy arjessa?
Se on tosi, kun biologiset
vanhemmat eroaa lapsi ei voi valita kumman vanhemman luokse päätyy asumaan.
Lapsi ei voi valita ns. uusia vanhempiaan tai sisaruksiaan.
Me mieheni kanssa alusta alkaen
päätimme, että kohtelemme jokaista lasta tasa-arvoisesti. Rakastamme ja
huolehdimme yhdessä jokaisesta lapsesta. Ja saamme myös kasvattaa jokaista
lasta samoilla säännöillä ja rajoilla.
Olen myös kuullut niitäkin
tapahtumia muissa perheissä, joissa toimitaan niin, että vain omien biologisten
lasten asioista huolehditaan ja heitä kasvatetaan. Ei ns. toisen lapsia. Toki jokaisella
on omat sääntönsä tai tapansa tuohon asiaan. Minulle itselle se oli selvää,
että minun on otettava koko paketti vastaan. En voi vain valita miestäni.
Meillä on se tilanne, että
minun biologiset lapseni asuvat meillä eli olemme heille lähiperhe. Mieheni
biologiset lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja joskus
loma-aikoinakin. Olemme heille siis etä-perhe.
Olemme luoneet kaikille
lapsille ihan samat säännöt. Toki säännöissä on joustamisen varaa sitten
viikonloppuisin, kun etä lapset tulevat meille. Ei arki voi olla samanlaista
arkipäivinä kuin viikonloppuina.
Alussa, kun arkemme alkoi kuusi
henkisenä perheenä. Vaikutti siltä, että arki on juhlaa. Aluksi ei huomannut
mitään poikkeavuuksia tai ongelmia. Vaikka onhan se niin, että jokaisessa
perheessä on omat ongelmat ja haasteensa.
Olemme myös jakaneet vastuun
arkena kahdesta lapsesta. Silloin, kun lähi lapset ovat luonamme. Minä
huolehdin toisen ja mieheni toisen lapsen. Mieheni huolehtii esikoisesta, sillä
hänen kanssa arki on helppoa ja asiat sujuvat paremmin, kuin kuopuksen kanssa.
Kuopuksen hoidan minä ja se
todellakin vaatii itseltä tosi paljon, kun on sellainen lapsi, joka jatkuvasti
tarvitsee yhden asian kerrallaan ohjeistaa. Jos ei ole vieressä katsomassa
tilanne räjähtää käsiin. Hän tarvitsee erittäin paljon ohjeistusta ja vanhemman
läsnäoloa arjessa.
Lapsemme tulevat hyvin toimeen
keskenään. Olen monta kertaa sanonutkin, että emme voisi mieheni kanssa olla
yhdessä. jos lapset eivät tulisi toimeen keskenään sekä aikuisten kanssa. Toki
on niitäkin aikoja, kun lapset keskenään riitelee. Sehän on sisarusrakkautta,
jos näin voi sanoa.
Meillä on siis yhteensä kaksi
poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat tulevat erittäin hyvin toimeen vaikka heillä on
ikäeroa melkein neljä vuotta. Poikien kanssa on tietysti omat haasteet arjessa.
mutta kun pojat leikkivät keskenään he tulevat erittäin hyvin toimeen. Keksivät
yhteistä tekemistä ja pitävät samoista asioita. Kyllä tytötkin tulevat toimeen,
mutta tällä hetkellä esikoisellani on alkanut murrosikä niin se tuottaa välillä
haasteita tyttöjen välillä.
Toki, kun mietin omaa
lapsuuttani, niin tytöillä oli keskenään enemmän kaikenlaista kahnausta, kuin
pojilla. Pojat ovat enemmän yhdessä ja luonteena heillä on ehkäpä joukkue
malli. Jos näin voidaan tuota asiaa kutsua. Tytöt ovat monesti epäreiluja ja
ilkeitä. Tekevät toisilleen piloja ja puhuvat kavereilleen toisista pahaa.
Tytöillä ei vaan ole joukkue henkeä. Itsekin muistan, jos minun lisäksi oli
pari muuta tyttöä. Joku meistä jäi aina ulkopuoliseksi.
En tiedä tuliko tässä nyt
tarpeeksi selvyyttä ja asiaa. Toki voin joskus myöhemmin lisää kirjoittaa myös
uusioperheen elämästä.
Todella olen kiitollinen
rakkaalle aviopuolisolleni näistä vuosista mitkä olemme yhdessä olleet. Ilman
häntä minulla ei olisi, kuin omat biologiset lapseni. Todellakin voin sanoa,
että me olemme perhe.
Lopuksi vielä. On ihana, kun
siskonikin elää samantapaista elämän tilannetta. Hänelläkin on uusioperhe.
Monesti saamme hänen kanssa jakaa asioita ja sitä tulee todellakin
ymmärretyksi. Olen monesti sanonut, että ihminen joka ei elä samassa
tilanteessa, kuin sinä ei voi antaa samalla tavalla sinulle vertaistukea, kuin
se ihminen joka elää itse samantyyppisessä tilanteessa. On ollut myös hienoa
huomata oman siskonikin kohdalla, kuinka hän on ottanut perheekseen hänen
puolisonsa lapsen. Olen todella ylpeä siskostani. :) Toivottavasti juuri hän
myös lukisi tämän blogi tekstin.
Kiitos teille rakkaat lukijat!
Seuraavaa tekstiä ehkä jo kehitteillä, Katsotaan mitä tulevaisuus tuo
tullessaan.
Kommentit
Lähetä kommentti