Uusio perhe elämää.

Heips rakkaat lukijat! 

Pikku serkkuni antoi minulle aiheen tänään josta kirjoittaa. Miten lapset ovat kokeneet uusio perheen arjen? Sen, että kuvioihin tulee puoli-isä ja kaksi uutta puoli sisarta. Miten lapset kokevat saavansa rakkautta ja tulevansa huomatuksi isossa perheessä? Miten säännöt tai lasten kohteleminen näkyy arjessa? 

Se on tosi, kun biologiset vanhemmat eroaa lapsi ei voi valita kumman vanhemman luokse päätyy asumaan. Lapsi ei voi valita ns. uusia vanhempiaan tai sisaruksiaan. 

Me mieheni kanssa alusta alkaen päätimme, että kohtelemme jokaista lasta tasa-arvoisesti. Rakastamme ja huolehdimme yhdessä jokaisesta lapsesta. Ja saamme myös kasvattaa jokaista lasta samoilla säännöillä ja rajoilla. 

Olen myös kuullut niitäkin tapahtumia muissa perheissä, joissa toimitaan niin, että vain omien biologisten lasten asioista huolehditaan ja heitä kasvatetaan. Ei ns. toisen lapsia. Toki jokaisella on omat sääntönsä tai tapansa tuohon asiaan. Minulle itselle se oli selvää, että minun on otettava koko paketti vastaan. En voi vain valita miestäni. 

Meillä on se tilanne, että minun biologiset lapseni asuvat meillä eli olemme heille lähiperhe. Mieheni biologiset lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja joskus loma-aikoinakin. Olemme heille siis etä-perhe. 

Olemme luoneet kaikille lapsille ihan samat säännöt. Toki säännöissä on joustamisen varaa sitten viikonloppuisin, kun etä lapset tulevat meille. Ei arki voi olla samanlaista arkipäivinä kuin viikonloppuina. 

Alussa, kun arkemme alkoi kuusi henkisenä perheenä. Vaikutti siltä, että arki on juhlaa. Aluksi ei huomannut mitään poikkeavuuksia tai ongelmia. Vaikka onhan se niin, että jokaisessa perheessä on omat ongelmat ja haasteensa. 

Olemme myös jakaneet vastuun arkena kahdesta lapsesta. Silloin, kun lähi lapset ovat luonamme. Minä huolehdin toisen ja mieheni toisen lapsen. Mieheni huolehtii esikoisesta, sillä hänen kanssa arki on helppoa ja asiat sujuvat paremmin, kuin kuopuksen kanssa.

Kuopuksen hoidan minä ja se todellakin vaatii itseltä tosi paljon, kun on sellainen lapsi, joka jatkuvasti tarvitsee yhden asian kerrallaan ohjeistaa. Jos ei ole vieressä katsomassa tilanne räjähtää käsiin. Hän tarvitsee erittäin paljon ohjeistusta ja vanhemman läsnäoloa arjessa. 

Lapsemme tulevat hyvin toimeen keskenään. Olen monta kertaa sanonutkin, että emme voisi mieheni kanssa olla yhdessä. jos lapset eivät tulisi toimeen keskenään sekä aikuisten kanssa. Toki on niitäkin aikoja, kun lapset keskenään riitelee. Sehän on sisarusrakkautta, jos näin voi sanoa. 

Meillä on siis yhteensä kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat tulevat erittäin hyvin toimeen vaikka heillä on ikäeroa melkein neljä vuotta. Poikien kanssa on tietysti omat haasteet arjessa. mutta kun pojat leikkivät keskenään he tulevat erittäin hyvin toimeen. Keksivät yhteistä tekemistä ja pitävät samoista asioita. Kyllä tytötkin tulevat toimeen, mutta tällä hetkellä esikoisellani on alkanut murrosikä niin se tuottaa välillä haasteita tyttöjen välillä.

Toki, kun mietin omaa lapsuuttani, niin tytöillä oli keskenään enemmän kaikenlaista kahnausta, kuin pojilla. Pojat ovat enemmän yhdessä ja luonteena heillä on ehkäpä joukkue malli. Jos näin voidaan tuota asiaa kutsua. Tytöt ovat monesti epäreiluja ja ilkeitä. Tekevät toisilleen piloja ja puhuvat kavereilleen toisista pahaa. Tytöillä ei vaan ole joukkue henkeä. Itsekin muistan, jos minun lisäksi oli pari muuta tyttöä. Joku meistä jäi aina ulkopuoliseksi. 

En tiedä tuliko tässä nyt tarpeeksi selvyyttä ja asiaa. Toki voin joskus myöhemmin lisää kirjoittaa myös uusioperheen elämästä. 

Todella olen kiitollinen rakkaalle aviopuolisolleni näistä vuosista mitkä olemme yhdessä olleet. Ilman häntä minulla ei olisi, kuin omat biologiset lapseni. Todellakin voin sanoa, että me olemme perhe. 

Lopuksi vielä. On ihana, kun siskonikin elää samantapaista elämän tilannetta. Hänelläkin on uusioperhe. Monesti saamme hänen kanssa jakaa asioita ja sitä tulee todellakin ymmärretyksi. Olen monesti sanonut, että ihminen joka ei elä samassa tilanteessa, kuin sinä ei voi antaa samalla tavalla sinulle vertaistukea, kuin se ihminen joka elää itse samantyyppisessä tilanteessa. On ollut myös hienoa huomata oman siskonikin kohdalla, kuinka hän on ottanut perheekseen hänen puolisonsa lapsen. Olen todella ylpeä siskostani. :) Toivottavasti juuri hän myös lukisi tämän blogi tekstin. 

Kiitos teille rakkaat lukijat! Seuraavaa tekstiä ehkä jo kehitteillä, Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.