Täällä sitä kirjoitellaan unettomana yönä. Unettomuuskin on yksi asia, jonka
aion jossain vaiheessa tuoda esille tässä blogissani. Kuitenkin asia
kerrallaan. Ja nyt sain aiheeksi kirjoittaa väkivallan muodoista.
Väkivallan muotoja on siis erilaisia. Minäkään en tätä asiaa tiennyt, ennen kuin hakeuduin juttelemaan lyömättömään linjaan eron jälkeen. Maailmaani avarsi paljonkin tieto siitä, kuinka olen tullut kohdelluksi. Ja millaisessa vaarassa ja paineessa olen ollut tuossa narsistisessa parisuhteessa.
Väkivallan muodot:
-Henkinen väkivalta
-Fyysinen väkivalta
-Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta
-Taloudellinen väkivalta
-Väkivalta, netti ja teknologia
Näistä aiheista lisää nettisivulla https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/
Meidän parisuhteessa esiintyi henkistä, fyysistä sekä taloudellista väkivaltaa. Niin kuin jo aikaisemmassa tekstissä mainitsin en olisi koskaan voinut kuvitella, että juuri minä tulen kohtaamaan elämässäni tällaisia tilanteita. Ajattelin paljonkin näissä tilanteissa sitä, että kyllä toinen muuttuu ja onhan minun annettava toisella mahdollisuus kerta toisensa jälkeen. Olen myös jälkikäteen miettinyt ja todennut, että todellakin toimin oikein, kun vein lapset ja itseni pois tällaisesta suhteesta. Kahdeksan vuotta se on pitkä aika. Ei suhteesta noin vaan lähdetä varsinkin, kun on vaarana, että sinua tai lapsiasi vahingoitetaan. Varsinkin narsistisella ihmisillä eli exälläni oli tapana uhkailla, että jos lähden hän tappaa itsensä tai ei anna minun ja lasten elää rauhassa loppu elämääni. Suhteessa oli selvittävä päivästä toiseen enkä osannut edes ajatella vaihtoehtoa, että lähtisin. Eronkin suunnittelin etukäteen jo salaa mielessäni ja vihdoinkin pitkän harkinnan jälkeen, kun ilmoitin exälleni niin hän yritti vielä kaikkensa tehdä jotta jäisin. Minun oli ajateltava ennen kaikkea lapsiani ja itseäni. Olen myös miettinyt paljon sitä, että jos olisin jäänyt en välttämättä olisi edes elossa. Todella olen kiitollinen siitä, että olen jaksanut taistella läpi tuon helvetin.
Ero prosessin aikana menetin paljon todella tärkeitä ihmisiä ja ystäviä. Yhtäkkiä olet tilanteessa, joka on uutta ja tapahtuu niin nopeasti kaikki asiat. Huomaatkin, että ihmiset hylkäävät sinut omien valintojesi perusteella. Ja vielä ihmettelevät miksi? Enhän minä siinä tilanteessa jaksa selittää, kun olen rikki ja on lasten kanssa selvittävä arjen askareista ilman puolisoa. Niin todellakin en vaan jaksanut jakaa ihmisille sitä taakkaa mitä läpi käyn ja tulen käymään. Sain kuitenkin järjestettyä asunnon sosiaalitoimen avustamana ja piti laittaa kaikenlaisia virallisia papereita sinne ja tänne. Jotta pystyisi opiskelijana elättämään itsensä ja lapsensa.
Mutta teitä varmaankin kiinnostaa mikä on kokemukseni ja mitä väkivallan muotoja minä olen joutunut kokemaan. Kerroinkin sen tuossa alussa. En mene niin tarkkaan yksityiskohtiin mutta muutaman voin kertoa mitä haluan jakaa.
Henkinen väkivalta näyttäytyi meidän parisuhteessa sillä tavalla, että exäni vähätteli, syyllisti, kontrolloi, oli mustasukkainen, kiristi, valehteli, haukkui ja painosti erilaisiin asioihin. Muistan ne monet kerrat, kun itkin ja mietin, että mitä väärää minä olen tehnyt. Minähän olen tässä suhteessa rehellinen ihminen. En voinut ymmärtää miksi juuri minua kohtaan käyttäydyttiin tällä tavalla. En saanut pitää toisten miesten puhelinnumeroita enkä muutenkaan pitää heihin yhteyttä, vaikka he olivat kavereitani. Exäni myös petti minua suhteen aikana ainakin henkisellä tasolla. Valehteli, että on töissä, vaikka todellisuudessa oli muuallakin. Ja minä sinisilmäinen ihminen uskoin kaiken. Minä kiltti ja hauras. En osannut nähdä toisessa mitään pahaa. Ja hän oli niin ovela keksimään kaikenlaisia selityksiä. Hän tuli todella myöhään kotiin ja keksi kaikenlaisia selityksiä. Muistan yhdenkin kerran, kun soitin hänelle yöllä, kun hän ei ollut saapunut kotiin. Kuulin naisen naurua puhelimen taustalta ja hän vaan selitteli valheitaan ja minä uskoin ja annoin anteeksi kerta toisensa jälkeen.
Fyysinen väkivalta; ravistelua, tönimistä, työntämistä, kiiinni pitämistä, kahlitsemista, heittelyä, vääntämistä, läimäyttämistä ja nyrkillä lyömistä. Tähän voisin myös mainita potkimisen. Näitä tapauksia oli paljonkin. En ihan kaikkea edes muista. Näitä tilanteita, kun tapahtui lapset eivät aina olleet näkemässä tai olivat nukkumassa. Olen saanut myös selville sen, kun vanhemmat luulee, että lapsi nukkuu, niin lapsi havahtuu yleensä näihin tilanteisiin unensa keskellä. Monia kertoja, jos pystyin soitin puhelimella apua sukulaisilta, että minut ja lapset haetaan hetkellisesti turvaan. Eräs tilanne joka on jäänyt mieleeni, oli se, että jostakin syystä eväni suuttui ja otti puukon esiin. Piti sitä kaulallani. En edes tiedä miten olen päässyt pois tuosta tilanteesta. Toinen tilanne minulta meni silmälasien tyyny rikki, kun riita tilanteessa exäni löi minua kasvoihin. Jälki siitä jäi nenään. Ja eräs nimeltä mainitsematon henkilö vähätteli tilannetta ja sanoi minulle: voi sen meikkivoiteella peittää. Minä ihan rikki ja hajalla ei väliä olenko kunnossa. Jäi sellainen fiilis. Joo toki sen voi meikkivoiteella peittää mutta ei se minun sisäisiä arpia korjaa. Yhdessä potkimis- tilanteessa minulta meni polvi niin huonoon kuntoon, että linkkasin kävellessäni monta viikkoa. Olin niin shokissa, etten edes kyennyt menemään lääkäriin. Hiljaa piti olla ja tunteensa turruttaa. Näissä tilanteissa minunhan vika se oli. Tai näin exäni ajatteli. Enhän minä voinut mennä lääkäriin tai puhua kenellekään. Eihän kukaan olisi todesta ottanut juttujani.
Taloudellinen väkivalta: näkyi siten, että exäni kontrolloi rahan käyttöäni ja tiliäni. Minä jouduin kulkemaan rikkinäisissä vaatteissa, kun ei kuulemma ollut varaa ostaa vaikkapa uusia housuja. Minulla ei ollut pankki korttia meidän yhteiselle tilille. Exäni jossain vaiheessa antoi minule kotiin purkin, jossa oli viikon ruokaraha. Sillä minun oli viikko pärjättävä ja käytävä kaupassa. Hän myös osteli kavereilleen ja muille. Heitä hän piti hyvänä. Oli sitä mieltä, että he ovat ansainneet omalla käytöksellään sen, että exäni piti heistä hyvää huolta. Miten minä ja lapset? Meidän oli pärjättävä, sillä mitä oli. Ja ei meille koskaan ostettu mitään. Jos minä olisin jotakin halunnut saada minun olisi pitänyt käyttäytyä sen mukaisesti. Siis en todellakaan ymmärrä? Käytös täytyy olla hyvää, että voisi ansaita jotakin. Ja vielä siksi, että taloudenhan pitäisi olla meidän yhteinen? Pitäisi yhdessä päättää asioista. Muistan yhdenkin tilanteen, kun menimme yhdessä kauppaan ja meille tuli riitaa. Exä lähti kaupasta pois ja ilmoitti minulle, että on nostanut tilin tyhjäksi. Minä kaupassa tavaroiden kanssa ja lapsi vielä vaunuissa mukana. Millä minä maksaisin ostokseni? kun ei minulla ollut omaakaan rahaa?! Näitäkin tilanteita on niin monia.
Sinulle rakas seuraaja joka luet tätä blogia. Todella haluan rohkaista sinua, jos koet olevasi samantapaisessa tilanteessa. Hae apua, pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi jos sinulla niitä on. Älä jää yksin asioiden kanssa. Asiat aina järjestyvät. Niin minunkin kohdalla. Se on pitkä taistelu mutta, kun sen jaksaa käydä läpi olet todellakin ansainnut sen. On turvakoteja, on keskustelu apua. Saat varmasti apua, jos vaan tarvitset ja haluat. Olen kuullut näitä tilanteita valitettavan paljon. On myös valitettavasti tapauksia josta jotkut eivät olet selvinneet, kun eivät ole jaksaneet hakea apua ajoissa. Muista sinulla on mahdollisuus elää! Älä jää yksin. Sinua tarvitaan vielä ja lapsesi tarvitsevat sinua. Ja jos mietit, että miten tulet taloudellisesi pärjäämään. Tiukkaa se tekee mutta kyllä sillä toimeen tulee. Näihin ajatuksiin lopettelen tällä kertaa ja jään pohdiskelemaan tulevaa aihetta.
Väkivallan muotoja on siis erilaisia. Minäkään en tätä asiaa tiennyt, ennen kuin hakeuduin juttelemaan lyömättömään linjaan eron jälkeen. Maailmaani avarsi paljonkin tieto siitä, kuinka olen tullut kohdelluksi. Ja millaisessa vaarassa ja paineessa olen ollut tuossa narsistisessa parisuhteessa.
Väkivallan muodot:
-Henkinen väkivalta
-Fyysinen väkivalta
-Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta
-Taloudellinen väkivalta
-Väkivalta, netti ja teknologia
Näistä aiheista lisää nettisivulla https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/
Meidän parisuhteessa esiintyi henkistä, fyysistä sekä taloudellista väkivaltaa. Niin kuin jo aikaisemmassa tekstissä mainitsin en olisi koskaan voinut kuvitella, että juuri minä tulen kohtaamaan elämässäni tällaisia tilanteita. Ajattelin paljonkin näissä tilanteissa sitä, että kyllä toinen muuttuu ja onhan minun annettava toisella mahdollisuus kerta toisensa jälkeen. Olen myös jälkikäteen miettinyt ja todennut, että todellakin toimin oikein, kun vein lapset ja itseni pois tällaisesta suhteesta. Kahdeksan vuotta se on pitkä aika. Ei suhteesta noin vaan lähdetä varsinkin, kun on vaarana, että sinua tai lapsiasi vahingoitetaan. Varsinkin narsistisella ihmisillä eli exälläni oli tapana uhkailla, että jos lähden hän tappaa itsensä tai ei anna minun ja lasten elää rauhassa loppu elämääni. Suhteessa oli selvittävä päivästä toiseen enkä osannut edes ajatella vaihtoehtoa, että lähtisin. Eronkin suunnittelin etukäteen jo salaa mielessäni ja vihdoinkin pitkän harkinnan jälkeen, kun ilmoitin exälleni niin hän yritti vielä kaikkensa tehdä jotta jäisin. Minun oli ajateltava ennen kaikkea lapsiani ja itseäni. Olen myös miettinyt paljon sitä, että jos olisin jäänyt en välttämättä olisi edes elossa. Todella olen kiitollinen siitä, että olen jaksanut taistella läpi tuon helvetin.
Ero prosessin aikana menetin paljon todella tärkeitä ihmisiä ja ystäviä. Yhtäkkiä olet tilanteessa, joka on uutta ja tapahtuu niin nopeasti kaikki asiat. Huomaatkin, että ihmiset hylkäävät sinut omien valintojesi perusteella. Ja vielä ihmettelevät miksi? Enhän minä siinä tilanteessa jaksa selittää, kun olen rikki ja on lasten kanssa selvittävä arjen askareista ilman puolisoa. Niin todellakin en vaan jaksanut jakaa ihmisille sitä taakkaa mitä läpi käyn ja tulen käymään. Sain kuitenkin järjestettyä asunnon sosiaalitoimen avustamana ja piti laittaa kaikenlaisia virallisia papereita sinne ja tänne. Jotta pystyisi opiskelijana elättämään itsensä ja lapsensa.
Mutta teitä varmaankin kiinnostaa mikä on kokemukseni ja mitä väkivallan muotoja minä olen joutunut kokemaan. Kerroinkin sen tuossa alussa. En mene niin tarkkaan yksityiskohtiin mutta muutaman voin kertoa mitä haluan jakaa.
Henkinen väkivalta näyttäytyi meidän parisuhteessa sillä tavalla, että exäni vähätteli, syyllisti, kontrolloi, oli mustasukkainen, kiristi, valehteli, haukkui ja painosti erilaisiin asioihin. Muistan ne monet kerrat, kun itkin ja mietin, että mitä väärää minä olen tehnyt. Minähän olen tässä suhteessa rehellinen ihminen. En voinut ymmärtää miksi juuri minua kohtaan käyttäydyttiin tällä tavalla. En saanut pitää toisten miesten puhelinnumeroita enkä muutenkaan pitää heihin yhteyttä, vaikka he olivat kavereitani. Exäni myös petti minua suhteen aikana ainakin henkisellä tasolla. Valehteli, että on töissä, vaikka todellisuudessa oli muuallakin. Ja minä sinisilmäinen ihminen uskoin kaiken. Minä kiltti ja hauras. En osannut nähdä toisessa mitään pahaa. Ja hän oli niin ovela keksimään kaikenlaisia selityksiä. Hän tuli todella myöhään kotiin ja keksi kaikenlaisia selityksiä. Muistan yhdenkin kerran, kun soitin hänelle yöllä, kun hän ei ollut saapunut kotiin. Kuulin naisen naurua puhelimen taustalta ja hän vaan selitteli valheitaan ja minä uskoin ja annoin anteeksi kerta toisensa jälkeen.
Fyysinen väkivalta; ravistelua, tönimistä, työntämistä, kiiinni pitämistä, kahlitsemista, heittelyä, vääntämistä, läimäyttämistä ja nyrkillä lyömistä. Tähän voisin myös mainita potkimisen. Näitä tapauksia oli paljonkin. En ihan kaikkea edes muista. Näitä tilanteita, kun tapahtui lapset eivät aina olleet näkemässä tai olivat nukkumassa. Olen saanut myös selville sen, kun vanhemmat luulee, että lapsi nukkuu, niin lapsi havahtuu yleensä näihin tilanteisiin unensa keskellä. Monia kertoja, jos pystyin soitin puhelimella apua sukulaisilta, että minut ja lapset haetaan hetkellisesti turvaan. Eräs tilanne joka on jäänyt mieleeni, oli se, että jostakin syystä eväni suuttui ja otti puukon esiin. Piti sitä kaulallani. En edes tiedä miten olen päässyt pois tuosta tilanteesta. Toinen tilanne minulta meni silmälasien tyyny rikki, kun riita tilanteessa exäni löi minua kasvoihin. Jälki siitä jäi nenään. Ja eräs nimeltä mainitsematon henkilö vähätteli tilannetta ja sanoi minulle: voi sen meikkivoiteella peittää. Minä ihan rikki ja hajalla ei väliä olenko kunnossa. Jäi sellainen fiilis. Joo toki sen voi meikkivoiteella peittää mutta ei se minun sisäisiä arpia korjaa. Yhdessä potkimis- tilanteessa minulta meni polvi niin huonoon kuntoon, että linkkasin kävellessäni monta viikkoa. Olin niin shokissa, etten edes kyennyt menemään lääkäriin. Hiljaa piti olla ja tunteensa turruttaa. Näissä tilanteissa minunhan vika se oli. Tai näin exäni ajatteli. Enhän minä voinut mennä lääkäriin tai puhua kenellekään. Eihän kukaan olisi todesta ottanut juttujani.
Taloudellinen väkivalta: näkyi siten, että exäni kontrolloi rahan käyttöäni ja tiliäni. Minä jouduin kulkemaan rikkinäisissä vaatteissa, kun ei kuulemma ollut varaa ostaa vaikkapa uusia housuja. Minulla ei ollut pankki korttia meidän yhteiselle tilille. Exäni jossain vaiheessa antoi minule kotiin purkin, jossa oli viikon ruokaraha. Sillä minun oli viikko pärjättävä ja käytävä kaupassa. Hän myös osteli kavereilleen ja muille. Heitä hän piti hyvänä. Oli sitä mieltä, että he ovat ansainneet omalla käytöksellään sen, että exäni piti heistä hyvää huolta. Miten minä ja lapset? Meidän oli pärjättävä, sillä mitä oli. Ja ei meille koskaan ostettu mitään. Jos minä olisin jotakin halunnut saada minun olisi pitänyt käyttäytyä sen mukaisesti. Siis en todellakaan ymmärrä? Käytös täytyy olla hyvää, että voisi ansaita jotakin. Ja vielä siksi, että taloudenhan pitäisi olla meidän yhteinen? Pitäisi yhdessä päättää asioista. Muistan yhdenkin tilanteen, kun menimme yhdessä kauppaan ja meille tuli riitaa. Exä lähti kaupasta pois ja ilmoitti minulle, että on nostanut tilin tyhjäksi. Minä kaupassa tavaroiden kanssa ja lapsi vielä vaunuissa mukana. Millä minä maksaisin ostokseni? kun ei minulla ollut omaakaan rahaa?! Näitäkin tilanteita on niin monia.
Sinulle rakas seuraaja joka luet tätä blogia. Todella haluan rohkaista sinua, jos koet olevasi samantapaisessa tilanteessa. Hae apua, pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi jos sinulla niitä on. Älä jää yksin asioiden kanssa. Asiat aina järjestyvät. Niin minunkin kohdalla. Se on pitkä taistelu mutta, kun sen jaksaa käydä läpi olet todellakin ansainnut sen. On turvakoteja, on keskustelu apua. Saat varmasti apua, jos vaan tarvitset ja haluat. Olen kuullut näitä tilanteita valitettavan paljon. On myös valitettavasti tapauksia josta jotkut eivät olet selvinneet, kun eivät ole jaksaneet hakea apua ajoissa. Muista sinulla on mahdollisuus elää! Älä jää yksin. Sinua tarvitaan vielä ja lapsesi tarvitsevat sinua. Ja jos mietit, että miten tulet taloudellisesi pärjäämään. Tiukkaa se tekee mutta kyllä sillä toimeen tulee. Näihin ajatuksiin lopettelen tällä kertaa ja jään pohdiskelemaan tulevaa aihetta.
Kommentit
Lähetä kommentti