Heippa rakkaat lukijani!
Olen huomannut, että lukijat ovat vähentyneet blogissani mutta eipä tuo haittaa. On ihmisiä joita kiinnostaa aidosti lukea blogiani ja sitten on varmasti niitäkin joita ei kiinnosta ollenkaan. Se on hyvin ymmärrettävää, että meitä on erilaisia persoonia. Se on kuitenkin tärkeintä, että olemme omia itseämme ja olemme juuri sellaisia aitoja ihmisiä. On ihanaa, kun itse saa olla aito oma itseni. Joskus kirjoitinkin siitä, että elämässäni oli joskus aika, kun en ollut oma itseni. Olen todella kiitollinen siitä, että olen tuostakin ajasta kasvanut paljon.
Mennäänpä siis asiaan. Miten väsymys ja uupumus näkyvät elämässäni? Entä sinun elämässäsi? Eihän sitä päällepäin huomaa, että kuka on väsynyt/uupunut. Ei jaksamista näe kukaan muu. Monet ovat ihmetelleet minunkin asiaani, että olenko todella väsynyt?!
Ensimmäisenä oireina minulle tuli väsymyksessä, stressi, unettomuus, itkuisuus, alakuloisuus, muistin menetys, tunteet heittelivät negatiivisesta positiiviseen, ruokahaluttomuus, sitten vasta painoksi tunne syöminen yms. Kaikenlaisia oireita siis.
Miten minä tunnistin olevani uupunut? Silloin, kun tilanne oli pahimmillaan, itkin päivittäin ja en vaan saanut mitään aikaiseksi. Suoritin kaiken päivästä toiseen. Kun tuli se pahin vaihe, en päässyt sängystä ylös ollenkaan. Joten lääkäriin sitä oli mentävä.
Millaista arkeni on tämän kaiken keskellä? Entä sinun? En jaksa nousta aamuisin sängystä ylös, muistini pätkii päivittiäin ja unohtelen tärkeitä asioita. Kaupassa käyminen on todella iso ongelma yleensäkin kotoa poistuminen. Ihan tavalliset arkiset asiat viemät voimat minulta ihan täysin. Välillä tuntuu siltä, että olen huono äiti, kun en jaksa olla lasteni kanssa tai syötän lapsille einesruokaa.
Tänään juuri tapahtui sellainen asia mistä todella pelästyin, menin ihan lukkoon ja mietin, kuinka toimia uudessa tilanteessa. Olin siis apteekissa. Olin laittanut reppuni lattialle. Odotin vuoroani tiskille. Kun vuoroni tuli, aivot käskivät minun ottaa reppu maasta mutta käteni eivät tehneet sitä. Se oli aivan kamalaa. Siinä tilanteessa paniikki nousi päälle, että kun en reppua saa nostettua myöhästyn omalta vuoroltani apteekissa. Todella hälyttävää ja pelottavaa. Jollekin tämä voi olla naurettava asia mutta minulle ei.
Toinen, kun kävin tänään lääkärissä, apteekissa, postissa ja kaupassa tein siis monta asiaa. Kotiin kun pääsin, olin ihan puhki. Todella väsynyt. Ei ihminen voi sitä ymmärtää ja käsittää, kun ei vaan jaksa.
Kolmas asia vielä tästä päivästä. Katsoin kuopukseni Wilmaa. Wilmasta tuli esiin lukukausi 2018-2019. Menin ihan lukkoon taas ja pää löi tyhjää. Kysyin eräältä naiselta mikä vuosi nyt on? Hän kertoi, että 2017. Tämä muisti asia on ihan hirveä. Ja todella kurjaa ja noloa ainakin siltä tuntuu. Tämä on minun joka päivästä arkea. Tähän on vaan sopeuduttava.
Voisin kirjoittaa vielä enemmänkin, mutta eiköhän tämä tällä kertaa riitä. Toivottavasti sinulle lukijani jäi hyvät fiilikset tästä kirjoituksestani.
Tzau!
Olen huomannut, että lukijat ovat vähentyneet blogissani mutta eipä tuo haittaa. On ihmisiä joita kiinnostaa aidosti lukea blogiani ja sitten on varmasti niitäkin joita ei kiinnosta ollenkaan. Se on hyvin ymmärrettävää, että meitä on erilaisia persoonia. Se on kuitenkin tärkeintä, että olemme omia itseämme ja olemme juuri sellaisia aitoja ihmisiä. On ihanaa, kun itse saa olla aito oma itseni. Joskus kirjoitinkin siitä, että elämässäni oli joskus aika, kun en ollut oma itseni. Olen todella kiitollinen siitä, että olen tuostakin ajasta kasvanut paljon.
Mennäänpä siis asiaan. Miten väsymys ja uupumus näkyvät elämässäni? Entä sinun elämässäsi? Eihän sitä päällepäin huomaa, että kuka on väsynyt/uupunut. Ei jaksamista näe kukaan muu. Monet ovat ihmetelleet minunkin asiaani, että olenko todella väsynyt?!
Ensimmäisenä oireina minulle tuli väsymyksessä, stressi, unettomuus, itkuisuus, alakuloisuus, muistin menetys, tunteet heittelivät negatiivisesta positiiviseen, ruokahaluttomuus, sitten vasta painoksi tunne syöminen yms. Kaikenlaisia oireita siis.
Miten minä tunnistin olevani uupunut? Silloin, kun tilanne oli pahimmillaan, itkin päivittäin ja en vaan saanut mitään aikaiseksi. Suoritin kaiken päivästä toiseen. Kun tuli se pahin vaihe, en päässyt sängystä ylös ollenkaan. Joten lääkäriin sitä oli mentävä.
Millaista arkeni on tämän kaiken keskellä? Entä sinun? En jaksa nousta aamuisin sängystä ylös, muistini pätkii päivittiäin ja unohtelen tärkeitä asioita. Kaupassa käyminen on todella iso ongelma yleensäkin kotoa poistuminen. Ihan tavalliset arkiset asiat viemät voimat minulta ihan täysin. Välillä tuntuu siltä, että olen huono äiti, kun en jaksa olla lasteni kanssa tai syötän lapsille einesruokaa.
Tänään juuri tapahtui sellainen asia mistä todella pelästyin, menin ihan lukkoon ja mietin, kuinka toimia uudessa tilanteessa. Olin siis apteekissa. Olin laittanut reppuni lattialle. Odotin vuoroani tiskille. Kun vuoroni tuli, aivot käskivät minun ottaa reppu maasta mutta käteni eivät tehneet sitä. Se oli aivan kamalaa. Siinä tilanteessa paniikki nousi päälle, että kun en reppua saa nostettua myöhästyn omalta vuoroltani apteekissa. Todella hälyttävää ja pelottavaa. Jollekin tämä voi olla naurettava asia mutta minulle ei.
Toinen, kun kävin tänään lääkärissä, apteekissa, postissa ja kaupassa tein siis monta asiaa. Kotiin kun pääsin, olin ihan puhki. Todella väsynyt. Ei ihminen voi sitä ymmärtää ja käsittää, kun ei vaan jaksa.
Kolmas asia vielä tästä päivästä. Katsoin kuopukseni Wilmaa. Wilmasta tuli esiin lukukausi 2018-2019. Menin ihan lukkoon taas ja pää löi tyhjää. Kysyin eräältä naiselta mikä vuosi nyt on? Hän kertoi, että 2017. Tämä muisti asia on ihan hirveä. Ja todella kurjaa ja noloa ainakin siltä tuntuu. Tämä on minun joka päivästä arkea. Tähän on vaan sopeuduttava.
Voisin kirjoittaa vielä enemmänkin, mutta eiköhän tämä tällä kertaa riitä. Toivottavasti sinulle lukijani jäi hyvät fiilikset tästä kirjoituksestani.
Tzau!
Kommentit
Lähetä kommentti