Heips rakkaat lukijat! :)
Tänään en ole juurikaan vielä mitään kerennyt tekemään. Tosin aamu on vasta alkanut. Mutta jos olisin harjoittelussa ja suorittamassa opintoja olisin jo kouluun matkalla. Tänään aamupalaa syödessäni aivot kävivät hitaalla. Siinäkin minulla on tietty rutiini. Pakko yrittää pitää kiinni arjen rutiineista, ettei ihan pohjalle tipahda.
Olen myös miettinyt, että lisäisin liikuntaa. Minulla oli pitkä kausi, kun hienosti pääsin liikkeelle siinäkin asiassa. Sitten sekin vain jäi kaikkine sairastelujeni keskellä. Mutta nyt edes olisi hiukan motivaatiota niin sekin kannattaisi taas aloittaa. Mutta siinäkään ei kannata nostaa itselleen liian isoa rimaa. Menee muuten suorittamiseksi ja kohta ei enää sekään ole mielekästä ja kiinnostavaa.
Tänään minulla on taas käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla. On monta lappua täytettävä sinnekin. Olen siinäkin hienosti alkuun päässyt. Tänään olisi tarkoitus laittaa paperit eteenpäin psykiatrille joka katsoo terapian tarpeen. Viimeksi olikin lääkärin kanssa puhetta, että jos arkeni on samanlaista kuin nyt niin terapiaa ei olisi vielä hyvä aloittaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Ja kuitenkin terapialla on se tarkoitus, että saisin siitä, jonkinlaisen hyödyn, että pääsisin takaisin normaaliin elämään ja arkeen. Mitä sinun normaali arki on? Minun normaali arki on sitä, että käyn koulua ja harrastuksissa. Luen kirjoja ja katson erilaisia sarjoja. Tällä hetkellä jumiudun keskittymiseen. En jaksa samalla tavalla pitkään keskittyä asioihin niin kuin ennen.
Toiseksi haluaisin teille jaksaa vertaistuestakin asiaa. Eilen tapasin erään ihmisen. Juttelin hänen kanssa, kun hän kysyi perheemme kuulumisia. Sanoin hänelle suoraan tilanteemme. Hän kertoi minulle siitä, kuinka itse on sairastanut loppuun palamisen ja on edelleenkin sairauseläkkeellä yms. Oli todella helpottavaa ja vapauttavaa jutella jollekin joka täysin ymmärtää kaikki tilanteeni. Kaikki asiat joita hänelle puhuin ja esimerkit joita hänelle kerroin. Todella meinasi itku päästä itsellä siinä hetkessä. Todellakin enemmän tällaisia kohtaamisia. Siina todella tulee ymmärretyksi. En ole koskaan kokenut sellaista ymmärrystä ja rakkautta ja huolenpitoa mitä koin eilen. Kiitos siitä tuolle ihanalle enkeli ihmiselle <3
Olen myös miettinyt paljon sitä, kun en välttämättä tule ymmärretyksi. Olen kuitenkin tajunnut sen, että se joka ei itse ole käynyt läpi uupumuksen tietä ei voi täysin minua ymmärtää. Olen myös rajannut todella paljon tällä hetkellä menemisiä ja ystäviä. Sillä tällä hetkellä on tärkeitä oma hyvinvointini ja ne ystävät keneltä saan positiivista energiaa. Haluan kiittää niitä ihmisiä, ketkä tuette tällä hetkellä minua tässä pitkällä matkallani.
Tässä eiliseltä pari muisti ongelma tapausta. Onko sinullakin samantapaisia oireita muistin kanssa? Eilen mieheni pyysi sammuttamaan minua tietokoneen. Sammutin koneen tai ainakin olin sammuttavani. Myöhemmin iltapäivästä mieheni meni koneelle ja kertoi, että profiilini oli auki, joten en ollutkaan muistanut sammuttaa konetta tai sitten en vaan yksinkertaisesti muistanut kuinka kone sammutetaan.
Toinen asia söin iltapäivästä ruokaa keittiöässä. Lähdin syömisen jälkeen muihin hommiin. Myöhemmin, kun palasin keittiöön margariini ja juusto olivat pöydällä. Se ei todellakaan ole minun tapaistani jättää niitä pöydälle.
Minulla on myös tuntemuksia, etten uskalla liikkua yksin missään. Kun koko ajan on itsellä paine siitä, entä jos mokaan tai epäonnistun? Entä jos ihmiset nauravat minulle? Entä jos muistini pettää? Jollekin pieniä asioita mutta minulle tarpeeksi isoja. Siksi on hyvä esim. käydä kaupassa mieheni kanssa. Kun yhtäkkiä muistini pettää tai romahdan kesken reissun. On pakko turvautua siihen, että aina on joku mukana.
Tulipa tästä pitkä teksi taasen. Asiaa olikin paljon kirjoitettavana. Kiitos teille taas rakkaat lukijat! :) Olen iloinen teistä jokaisesta joka jaksaa seurata blogiani. :) <3
Lämmin kiitos ja tässä vaiheessa toivottelen ihanaa joulun odotusta kaikille! :)
Tänään en ole juurikaan vielä mitään kerennyt tekemään. Tosin aamu on vasta alkanut. Mutta jos olisin harjoittelussa ja suorittamassa opintoja olisin jo kouluun matkalla. Tänään aamupalaa syödessäni aivot kävivät hitaalla. Siinäkin minulla on tietty rutiini. Pakko yrittää pitää kiinni arjen rutiineista, ettei ihan pohjalle tipahda.
Olen myös miettinyt, että lisäisin liikuntaa. Minulla oli pitkä kausi, kun hienosti pääsin liikkeelle siinäkin asiassa. Sitten sekin vain jäi kaikkine sairastelujeni keskellä. Mutta nyt edes olisi hiukan motivaatiota niin sekin kannattaisi taas aloittaa. Mutta siinäkään ei kannata nostaa itselleen liian isoa rimaa. Menee muuten suorittamiseksi ja kohta ei enää sekään ole mielekästä ja kiinnostavaa.
Tänään minulla on taas käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla. On monta lappua täytettävä sinnekin. Olen siinäkin hienosti alkuun päässyt. Tänään olisi tarkoitus laittaa paperit eteenpäin psykiatrille joka katsoo terapian tarpeen. Viimeksi olikin lääkärin kanssa puhetta, että jos arkeni on samanlaista kuin nyt niin terapiaa ei olisi vielä hyvä aloittaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Ja kuitenkin terapialla on se tarkoitus, että saisin siitä, jonkinlaisen hyödyn, että pääsisin takaisin normaaliin elämään ja arkeen. Mitä sinun normaali arki on? Minun normaali arki on sitä, että käyn koulua ja harrastuksissa. Luen kirjoja ja katson erilaisia sarjoja. Tällä hetkellä jumiudun keskittymiseen. En jaksa samalla tavalla pitkään keskittyä asioihin niin kuin ennen.
Toiseksi haluaisin teille jaksaa vertaistuestakin asiaa. Eilen tapasin erään ihmisen. Juttelin hänen kanssa, kun hän kysyi perheemme kuulumisia. Sanoin hänelle suoraan tilanteemme. Hän kertoi minulle siitä, kuinka itse on sairastanut loppuun palamisen ja on edelleenkin sairauseläkkeellä yms. Oli todella helpottavaa ja vapauttavaa jutella jollekin joka täysin ymmärtää kaikki tilanteeni. Kaikki asiat joita hänelle puhuin ja esimerkit joita hänelle kerroin. Todella meinasi itku päästä itsellä siinä hetkessä. Todellakin enemmän tällaisia kohtaamisia. Siina todella tulee ymmärretyksi. En ole koskaan kokenut sellaista ymmärrystä ja rakkautta ja huolenpitoa mitä koin eilen. Kiitos siitä tuolle ihanalle enkeli ihmiselle <3
Olen myös miettinyt paljon sitä, kun en välttämättä tule ymmärretyksi. Olen kuitenkin tajunnut sen, että se joka ei itse ole käynyt läpi uupumuksen tietä ei voi täysin minua ymmärtää. Olen myös rajannut todella paljon tällä hetkellä menemisiä ja ystäviä. Sillä tällä hetkellä on tärkeitä oma hyvinvointini ja ne ystävät keneltä saan positiivista energiaa. Haluan kiittää niitä ihmisiä, ketkä tuette tällä hetkellä minua tässä pitkällä matkallani.
Tässä eiliseltä pari muisti ongelma tapausta. Onko sinullakin samantapaisia oireita muistin kanssa? Eilen mieheni pyysi sammuttamaan minua tietokoneen. Sammutin koneen tai ainakin olin sammuttavani. Myöhemmin iltapäivästä mieheni meni koneelle ja kertoi, että profiilini oli auki, joten en ollutkaan muistanut sammuttaa konetta tai sitten en vaan yksinkertaisesti muistanut kuinka kone sammutetaan.
Toinen asia söin iltapäivästä ruokaa keittiöässä. Lähdin syömisen jälkeen muihin hommiin. Myöhemmin, kun palasin keittiöön margariini ja juusto olivat pöydällä. Se ei todellakaan ole minun tapaistani jättää niitä pöydälle.
Minulla on myös tuntemuksia, etten uskalla liikkua yksin missään. Kun koko ajan on itsellä paine siitä, entä jos mokaan tai epäonnistun? Entä jos ihmiset nauravat minulle? Entä jos muistini pettää? Jollekin pieniä asioita mutta minulle tarpeeksi isoja. Siksi on hyvä esim. käydä kaupassa mieheni kanssa. Kun yhtäkkiä muistini pettää tai romahdan kesken reissun. On pakko turvautua siihen, että aina on joku mukana.
Tulipa tästä pitkä teksi taasen. Asiaa olikin paljon kirjoitettavana. Kiitos teille taas rakkaat lukijat! :) Olen iloinen teistä jokaisesta joka jaksaa seurata blogiani. :) <3
Lämmin kiitos ja tässä vaiheessa toivottelen ihanaa joulun odotusta kaikille! :)
Kommentit
Lähetä kommentti