Siirry pääsisältöön

Ahdistus/Paniikki.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

 Taas on kulunut viikko kirjoittamisesta. Viikonloppu meni nopeasti ja uusi viikko alkamassa. Miltä sinusta tuntuu aloittaa viikko alusta? Oletko hyvällä fiiliksellä vai kenties huonolla? Onko sinulla paljon tekemättömiä tehtäviä? Oletko jaksanut panostaa itseesi ja lepäämiseen? Minun viikkoni on todella täynnä. Vielä on hyvä tehdä asioita, kun enää on jäljellä leikkauspäivään 10 päivää.

Ajattelin kertoa teille tänään paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Mistä tiedät, että sinua ahdistaa tai paniikki on tulossa päälle? Tietysti ahdistus ja paniikki oireilu on hyvin yksilöllistä.
Minulla paniikkikohtaukset ovat tulleet takaisin taas pitkästä aikaa. Viimeksi kirjoittelinkin siitä, että viime kerralla jouduin poistumaan m-ryhmästä kesken kaiken. Olen paljon miettinyt tuota ryhmää. Ryhmä on luennon tyyppinen ja siksi en koe saavani ryhmästä hyötyä itselleni. Tänäänkin, kun jaoin ajatuksia ryhmässä kukaan ei kommentoinut. Tuli sellainen ulkopuolinen olo. Vaikka tämähän on tietenkin minun tuntemukseni.

Edelleenkin ihmettelen sitä ja monet muut ihmettelevät, kun sinä olet niin sosiaalinen. Tällä hetkellä minusta ei todellakaan tunnu siltä, että jaksaisin olla sosiaalinen tai jaksaisin kuunnella toisten ihmisten taakkoja ja murheita. Minulla on oma prosessi menossa ja nyt keskityn itseeni ja paranemiseen. Joku saattaa tästäkin ajatella, että olen itsekeskeinen ihminen.

Minulla paniikki/ahdistuneisuus on lisääntynyt selvästi ihmisjoukon keskellä. Olen joutunut joistakin tilaisuuksista lähtemään kesken kaiken pois, kun ahdistus on iskenyt päälle. Olen selkeästi ruennut välttelemään niitä tilanteita, jotka ahdistavat minua. Tänään kaikesta huolimatta selviydyin loppuun asti m-ryhmä tapaamisessa. Minulla oli mukana aikuisten värityskirja. Minun ei ollut pakko puhua. Keskityin värittämiseen. Värittäminen selkeästi on se, joka auttaa tämän hetkiseen tilanteeseen. Ahdistus ei pääse nousemaan paniikinomaiseksi. Oli kiva kokemus itselle, että olen edes värittämisestä löytänyt jonkinlaisen apukeinon.

Minulla myös ryhmän jälkeen nousi vahvasti tunne, että ryhmässä olevat ihmiset eivät pidä minusta. Se voi olla täysin omaa ajatteluanikin. Muut ryhmän jäsenet, kun keskustelivat, keskustelu meni luonnollisesti eteenpäin. Minä, kun sanoin jotakin kukaan ei kommentoinut mitään. Ajattelen aina olevani se joukon nuorin. Vierustoverit olivat ihan mukavia ryhmässäni. Joten huomenna aion jutella sairaanhoitajani kanssa asiasta, että kannattaako minun jatkaa ryhmässä oloa.
Olen myös paljon miettinyt sitä, että onko ryhmä todellakin tällä hetkellä minua varten. Minulla jää pari kolme kertaa väliin leikkauksen vuoksi. On kiva, kun ajatukset saa paperille kirjoittaa niin jotenkin olo helpottuu, kun saa ne ulos purettua.
   

Kiireinen viikko siis tulossa. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja nautitaan rakkaitten seurasta! <3 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää