Siirry pääsisältöön

Ahdistus/Paniikki.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

 Taas on kulunut viikko kirjoittamisesta. Viikonloppu meni nopeasti ja uusi viikko alkamassa. Miltä sinusta tuntuu aloittaa viikko alusta? Oletko hyvällä fiiliksellä vai kenties huonolla? Onko sinulla paljon tekemättömiä tehtäviä? Oletko jaksanut panostaa itseesi ja lepäämiseen? Minun viikkoni on todella täynnä. Vielä on hyvä tehdä asioita, kun enää on jäljellä leikkauspäivään 10 päivää.

Ajattelin kertoa teille tänään paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Mistä tiedät, että sinua ahdistaa tai paniikki on tulossa päälle? Tietysti ahdistus ja paniikki oireilu on hyvin yksilöllistä.
Minulla paniikkikohtaukset ovat tulleet takaisin taas pitkästä aikaa. Viimeksi kirjoittelinkin siitä, että viime kerralla jouduin poistumaan m-ryhmästä kesken kaiken. Olen paljon miettinyt tuota ryhmää. Ryhmä on luennon tyyppinen ja siksi en koe saavani ryhmästä hyötyä itselleni. Tänäänkin, kun jaoin ajatuksia ryhmässä kukaan ei kommentoinut. Tuli sellainen ulkopuolinen olo. Vaikka tämähän on tietenkin minun tuntemukseni.

Edelleenkin ihmettelen sitä ja monet muut ihmettelevät, kun sinä olet niin sosiaalinen. Tällä hetkellä minusta ei todellakaan tunnu siltä, että jaksaisin olla sosiaalinen tai jaksaisin kuunnella toisten ihmisten taakkoja ja murheita. Minulla on oma prosessi menossa ja nyt keskityn itseeni ja paranemiseen. Joku saattaa tästäkin ajatella, että olen itsekeskeinen ihminen.

Minulla paniikki/ahdistuneisuus on lisääntynyt selvästi ihmisjoukon keskellä. Olen joutunut joistakin tilaisuuksista lähtemään kesken kaiken pois, kun ahdistus on iskenyt päälle. Olen selkeästi ruennut välttelemään niitä tilanteita, jotka ahdistavat minua. Tänään kaikesta huolimatta selviydyin loppuun asti m-ryhmä tapaamisessa. Minulla oli mukana aikuisten värityskirja. Minun ei ollut pakko puhua. Keskityin värittämiseen. Värittäminen selkeästi on se, joka auttaa tämän hetkiseen tilanteeseen. Ahdistus ei pääse nousemaan paniikinomaiseksi. Oli kiva kokemus itselle, että olen edes värittämisestä löytänyt jonkinlaisen apukeinon.

Minulla myös ryhmän jälkeen nousi vahvasti tunne, että ryhmässä olevat ihmiset eivät pidä minusta. Se voi olla täysin omaa ajatteluanikin. Muut ryhmän jäsenet, kun keskustelivat, keskustelu meni luonnollisesti eteenpäin. Minä, kun sanoin jotakin kukaan ei kommentoinut mitään. Ajattelen aina olevani se joukon nuorin. Vierustoverit olivat ihan mukavia ryhmässäni. Joten huomenna aion jutella sairaanhoitajani kanssa asiasta, että kannattaako minun jatkaa ryhmässä oloa.
Olen myös paljon miettinyt sitä, että onko ryhmä todellakin tällä hetkellä minua varten. Minulla jää pari kolme kertaa väliin leikkauksen vuoksi. On kiva, kun ajatukset saa paperille kirjoittaa niin jotenkin olo helpottuu, kun saa ne ulos purettua.
   

Kiireinen viikko siis tulossa. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja nautitaan rakkaitten seurasta! <3 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää