Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Tällä kertaa onkin useampi aihe kirjoitettavana. Oli hyvin
touhukas päivä ja nyt kyllä väsyttää.
Ihmissuhteet
Olen tässä huomannut sairauteni keskellä, että ihmissuhteet
eivät todellakaan ole helppo juttu. Mietin oikeasti sitä, ketkä ovat seisoneet
rinnallani tukemassa minua tässä ikävässä elämän vaiheessa. Olen huomannut sen,
ketkä ovat aidosti ystäviäni ja ketkä ei. Olen myös jaksanut ajatella itseni
parasta ja miettiä sitä, että minkälaisia ihmissuhteita haluan vaalia. Ystävyyden
kuuluisi olla normaalisti sitä, että molemmin puolin pidetään yhteyttä,
kysellään kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita siitä, että mitä ystävälleni
kuuluu. Valitettavasti se ei ole aina näin yksinkertaista. Olen huomannut, että
monet soittelevat minulle omia kuulumisiaan. Eivät kysele vointiani, eivätkä
ole kiinnostuneet siitä, että mitä minulle kuuluu. Minä itse en saa näistä
ystävyyssuhteista mitään. En halua aina olla se ystävä joka auttaa hädän
hetkellä ja joka repii itsensä rikki ystävyyden kustannuksella. Ymmärrän toki
sen, että monilla muillakin ihmisillä on ongelmia ja omia asioita, kuin
minulla. Silloin, kun olen itse rikki, en pysty antamaan ystävilleni mitään.
Silloin, myös odotan ystäviltäni, että he ymmärtävät tilanteeni ja eivät
silloin odota minulta mitään. Eiköhän nämä ajatukset riitä tällä kertaa.
Psykiatrisen sairaanhoitajan käynti
Tänään kävin juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla
kuulumisia. Ainakin terapia näyttäisi lupaavalta pääsiäisen jälkeen, toki
katsomme mikä silloin on oma tilanteeni. Jätimme myös lääkärille soittopyynnön
sekä sairaanhoitaja jätti lääkärille viestiä asioihini liittyen. Oli myös
puhetta, että jos saan Kelalta lausunnon kuntoutusrahasta niin minulla olisi
mahdollisuus jatkaa opintoja ehkäpä syksyllä. Minullahan on kirjoitettu
sairasloma helmikuun loppuun asti. Tällä hetkellä tilanteeseeni on tullut
takapakkia niin maaliskuu voi olla liian aikainen jatkaa opintoja. Ja tosin
siinä Kelan lausunnossakin menee useampi viikko.
Ahdistus/paniikkihäiriö
Todella on tullut kuvioihin uudestaan ne ahdistuneisuus
kohtaukset. Tänään juttelin myös sairaanhoitajan kanssa siitä, että olen
selkeästi ruennut välttämään paikkoja joissa ahdistaa. Tänäänkin ystäväni kanssa
kävin leffassa. Kerroin ystävälleni, kun pääsimme paikoillemme istumaan, että
minua ahdistaa. Olimme siellä ihmisjoukon keskellä. Ahdistus kuitenkin helpotti
leffan alkaessa, sillä Sali pimeni. En itsekään osaa vielä tiedostaa sitä, että
mistä ahdistus tulee ja mikä siihen liittyy. Luultavasti vieraat ihmiset ja
isot ihmisjoukot aiheuttavat paniikkia.
M-ryhmä
Oli myös puhetta tänään tuosta m-ryhmästä. Se on toisaalta
tuttu ja turvallinen ympäristö kokea erilaisia tunteita. Varmasti myös muut
ryhmän jäsenet ymmärtävät sen, että voi joskus ahdistaa. Joten ehkäpä yritän
käydä ryhmässä ja aktivoitua vaikka välillä ahdistaisikin. Ainakin näillä
ajatuksilla tänään. Ensiviikolla pääsen ryhmään mutta sitten ryhmä varmaan jää
parilta kerralta väliin, kun olen toipumassa leikkauksesta.
Leikkaus
Edelleenkin minua mietityttää paljon tuo tuleva leikkaus.
Siksi olenkin yrittänyt ajatella muuta ja keksiä kivoja asioita, etten ajattelisi
ollenkaan tuota asiaa. Tänään sairaanhoitaja kyseli tulevasta leikkauksesta.
Minulla oli epämukava olo puhua siitä, enkä olisi halunnut ajatella koko asiaa.
Pakko tietysti sairaanhoitajan kanssa oli puhuttava, sillä hän välitti tuonkin
tiedon lääkärille eteenpäin.
Tästä on siis hyvä jatkaa ja vasta tämä viikko onkin alkanut.
Vielä on kaikkea kivaa tekemistä ja puuhaa loppu viikolle. Ensiviikolla sitten
levätään ja valmistaudutaan leikkaukseen. Jännää :o
Kommentit
Lähetä kommentti