Siirry pääsisältöön

Hetki kerrallaan arjen askareissa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Uusi vuosi aloitettu ja hurautettu käyntiin. Eipä tuo sen erikoisempaa vuoden vaihtuminen ollut. Tuntui samalta vanhalta. Ehkäpä vuoden päästä sen fiilis on toisenlainen, kun silloin täytän kolmekymmentä vuotta.

Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen kaikista saamistani palautteista. On ollut myös ihana huomata, kuinka monet ystäväni ja sukulaiseni ovat ottaneet minuun yhteyttä ja rohkaisseet minua. On todella mukava saada palautetta ja se tuntuu hyvältä. Aluksi sitä varmaan oli niin epävarma itsensä ja tämän blogin kanssa.

Viikko on hurahtanut nopeasti. Tänään minulla onkin ollut rentouttava päivä. Kotona olen katsellut telkkaria ja kävin myös ystävän kanssa kaupoilla pyörähtämässä. Oli ihana päästä myös kodin ulkopuolella käymään. Sinne, kun tulee näin harvoin nykyään lähdettyä. Sairauteni on sellainen, että pyrkii jäämään kotiin ja kokonaan sosiaalisesta elämästä pois.

Aloitin myös tällä viikolla lukemaan kirjaa. Kirja nimi on Miksi minua väsyttää? Irti uupumuksen noidankehästä. Todella mielenkiintoinen kirja. Siinä ihmiset kertovat oma kohtaisia kokemuksia väsymyksestä. Kirjassa myös perehdytään uniapneaan. Minä en kyllä itse usko, että mulla olisi uniapneaan taipuvaisuutta. Vaikka toki eihän sitä koskaan tiedä. Elämässä voi sattua ja tapahtua mitä tahansa.
Olen myös tänään paljonkin miettinyt ja suunnitellut synttäreitäni. Enää 10 yötä viralliseen synttäri päivään. Meillä on tapana virallisena päivänä juhlia perheen kesken. Lapsille se on tärkeää. Olen myös kutsunut muutaman läheisen ystävän juhlistamaan kanssani synttäreitäni. Olemme miettineet yhdessä tarjoiluja ja mitä tehtäisiin juhlissani. Olen todellakin juhla ihminen ja sen kyllä huomaa. On kiva, kun aikuisiälläkin voi juhlia omia synttäreitä. Oli pakko tilata uusi mekko synttäreideni kunniaksi. Meillä naisillahan noita mekkoja tuppaa olemaan joka lähtöön. Vaikka kaapissa olisikin jo sata mekkoa niin silti ei löydy mitään päälle pantavaa.

Viime yönä olin hereillä hetken aikaa. Mielessäni pyöri synttäri juhlani ja en sen takia saanut unta. Näin myös painajaisia. Unilääkkeen myötä olen alkanut enemmän näkemään huonoja unia. Yksikin aamu näin painajaista ja puhelin soi. Luojan kiitos, sillä en olisi halunnut painajaiseni jatkuvan enää. Unet on niin epätodellisia ja ikäviä. Unissa minä olen se, joka juoksee karkuun. En kyllä saavuta sitä, että mitä niissä menen karkuun. Omia tunteita vai joitakin ihmisiä? En tiedä.

Kellokin tulee kohta puolen yön. Olisi aika mennä nukkumaan. Vielä viikonlopusta sen verran, että aion levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Vaikka tämä väsymys ei pelkällä unella ja lepäämisellä lähde. Vaan on myös saatava keskusteluapua. Maanantaina onkin lääkäri käynti. Katsotaan mitä lääkäri tuumailee olostani ja siitä terapia asiastani tällä hetkellä.


Ihanaa viikonloppua jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää