Siirry pääsisältöön

Hetki kerrallaan arjen askareissa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Uusi vuosi aloitettu ja hurautettu käyntiin. Eipä tuo sen erikoisempaa vuoden vaihtuminen ollut. Tuntui samalta vanhalta. Ehkäpä vuoden päästä sen fiilis on toisenlainen, kun silloin täytän kolmekymmentä vuotta.

Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen kaikista saamistani palautteista. On ollut myös ihana huomata, kuinka monet ystäväni ja sukulaiseni ovat ottaneet minuun yhteyttä ja rohkaisseet minua. On todella mukava saada palautetta ja se tuntuu hyvältä. Aluksi sitä varmaan oli niin epävarma itsensä ja tämän blogin kanssa.

Viikko on hurahtanut nopeasti. Tänään minulla onkin ollut rentouttava päivä. Kotona olen katsellut telkkaria ja kävin myös ystävän kanssa kaupoilla pyörähtämässä. Oli ihana päästä myös kodin ulkopuolella käymään. Sinne, kun tulee näin harvoin nykyään lähdettyä. Sairauteni on sellainen, että pyrkii jäämään kotiin ja kokonaan sosiaalisesta elämästä pois.

Aloitin myös tällä viikolla lukemaan kirjaa. Kirja nimi on Miksi minua väsyttää? Irti uupumuksen noidankehästä. Todella mielenkiintoinen kirja. Siinä ihmiset kertovat oma kohtaisia kokemuksia väsymyksestä. Kirjassa myös perehdytään uniapneaan. Minä en kyllä itse usko, että mulla olisi uniapneaan taipuvaisuutta. Vaikka toki eihän sitä koskaan tiedä. Elämässä voi sattua ja tapahtua mitä tahansa.
Olen myös tänään paljonkin miettinyt ja suunnitellut synttäreitäni. Enää 10 yötä viralliseen synttäri päivään. Meillä on tapana virallisena päivänä juhlia perheen kesken. Lapsille se on tärkeää. Olen myös kutsunut muutaman läheisen ystävän juhlistamaan kanssani synttäreitäni. Olemme miettineet yhdessä tarjoiluja ja mitä tehtäisiin juhlissani. Olen todellakin juhla ihminen ja sen kyllä huomaa. On kiva, kun aikuisiälläkin voi juhlia omia synttäreitä. Oli pakko tilata uusi mekko synttäreideni kunniaksi. Meillä naisillahan noita mekkoja tuppaa olemaan joka lähtöön. Vaikka kaapissa olisikin jo sata mekkoa niin silti ei löydy mitään päälle pantavaa.

Viime yönä olin hereillä hetken aikaa. Mielessäni pyöri synttäri juhlani ja en sen takia saanut unta. Näin myös painajaisia. Unilääkkeen myötä olen alkanut enemmän näkemään huonoja unia. Yksikin aamu näin painajaista ja puhelin soi. Luojan kiitos, sillä en olisi halunnut painajaiseni jatkuvan enää. Unet on niin epätodellisia ja ikäviä. Unissa minä olen se, joka juoksee karkuun. En kyllä saavuta sitä, että mitä niissä menen karkuun. Omia tunteita vai joitakin ihmisiä? En tiedä.

Kellokin tulee kohta puolen yön. Olisi aika mennä nukkumaan. Vielä viikonlopusta sen verran, että aion levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Vaikka tämä väsymys ei pelkällä unella ja lepäämisellä lähde. Vaan on myös saatava keskusteluapua. Maanantaina onkin lääkäri käynti. Katsotaan mitä lääkäri tuumailee olostani ja siitä terapia asiastani tällä hetkellä.


Ihanaa viikonloppua jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...