Liian kiltti.

Heips rakkaat blogini seuraajat!

Ajattelin seuraavaksi jakaa teille aihetta kilttinä olemisesta. Mitä on normaali entä liiallinen kiltteys? Törmäsin tähän aiheeseen viestitellessäni pikku serkkuni kanssa. Myös narsisti osaa valita uhrinsa kiltteyden perusteella.

Lähdetäänpä ihan alusta. En muista olenko tästä aiheesta koskaan blogissa puhunutkaan. Kaikki alkoi siitä, kun tulin kuudennella luokalla koulukiusatuksi. Olimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa muuttaneet taas uudelle paikkakunnalle. Vanhalta paikkakunnalta minulla jäi muutama kaveri kenen kanssa pitää yhteyttä. Yksi henkilö alkoi minua kiusaamaan uutena oppilaana uuteen kouluun tullessani. Ihmettelin, kun en ollut kenellekään tehnyt mitään hän irvisteli ja huuteli minulle koulussa

.

Yläasteelle mentyäni en ollut enää vanhojen luokkalaisten kanssa samalla luokalla. Meidän kaikki luokat sekoitettiin kunnolla. Minulla ei yläaste ikäisenäkään ollut, kuin muutama hyvä ystävä. Kiusaaminen jatkui yläkoulussakin. Se joka minua kiusasi, jatkoi kiusaamista yläkoulussa. Kiusaaminen oli henkistä. Monesti ajattelen, että fyysinen kiusaaminen on pahempi. Henkinen kiusaaminen jättää vielä pahemmat jäljet. Yläasteella sainkin lempinimekseni huora, pizzafce ja jorma. Jorma oli varsinkin ikävä haukkuma nimi. Sillä se kertoi siitä, että olin kuulemma miehen sukupuolielimien perään. Jos näin suoraan tästä kirjoitan. Vaikka asiahan ei siis pitänyt paikkaansa. Ja kyllähän noita lempiminiä riitti, vaikka muille jakaa ja selitykset voi olla mitä tahansa.

Tosiaan minua kiusattiin ysiluokan syksyyn asti. Olin myös sen verran nuori, kun aloitin ensimmäisen vakavamman seurustelu suhteen. Sitä ei ehkä kestänyt kuin kuukauden verran. Olin myös sitä tyyppiä, että en voinut sitoutua pitkäksi aikaa keneenkään. Ja eihän tuon ikäisenä vielä tarvitsekaan. Ihastuin myös helposti eri henkilöihin. Ehkä tuollakin tarpeella jotenkin yritin kuitata isän rakkautta tai en tiedä.

Muistan, kun ensimmäisessä avioliitossani miellytin ihmisiä olemalla heille sellainen, kuin kelpasin. Miehelleni, ex anopilleni, ystäville ja kavereille. Ehkä nyt ymmärrän paremmin väsymystäni. Olen joutunut suorittamaan elämääni olemalla sellainen mikä en oikeasti ole. Eli liian kiltti. Jos en ollut liian kiltti en kelvannut omana itsenäni. Olin huono ihminen. Ainut kenelle kelpasin niin Jumalalle, jos edes sillekään.

Muistan, kun menin nykyiseen seurakuntaani, miellytin ihmisiä olemalla jotakin mitä en edes ole. Minulla oli ihan hirveä kriisi itseni kanssa. Kuinka olla kaunis tai hyvännäköinen tai sellainen, että kelpaan jollekin?

Muistan, kun isänikin jossain vaiheessa elämääni puhui ihmisille minusta ja sanoi heille, ”kun Johanna on niin kiltti”.  Minua todella suututtaa tuo lausahdus. Minulla nousee raivo sisimmästäni.

Kiltteyden vuoksi olen myös monta kertaa tullut hyväksikäytetyksi erilaisissa ihmissuhteissa. Eräs nuori Herra, jos näin voi sanoa käytti tilannetta hyväkseen, että ihastuin häneen rippikoulu ikäisenä.

Kaikki tämä? Onko minun todella nieltävä kaikki tämä? Olen 28 vuotias ja kokenut elämässäni jo erittäin paljon. Tämän kaiken kokemana saan olla vahva oma itseni. En jaksa esittää enää enkä jaksa esittämällä kerjätä ihmisten huomiota.

Tiedän, kun katson peiliin, että siellä olen minä, Johanna ainutlaatuinen ja kaunis. Vaikka on myönnettävä, että aina ei ole helppo hyväksyä olevansa kaunis.

Ehkä yksi uudenvuoden lupauksistani voisi olla se, että en anna kenenkään määrätä minua ja elämääni. En hyväksy sitä, että joku astuu yli rajojen.

Kaiken tämän kokemani jälkeen. Ehkä joku päivä saan olla kokonainen oma itseni. Vielä matkalla tässä vaiheessa, mutta täysillä eteenpäin. 

Toivottavasti sain jollekin olla avuksi tämänkin tekstin suhteen.