Siirry pääsisältöön

Lomat lusittu ja paluu arkeen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Odotan kovasti jo sitä normaalia arkea. Mitä on normaali arki? Ehkä se on sitä, että saan olla terveempi oman mieleni kanssa. Pääsisin taas jatkamaan opintoja ja ehkä tulevaisuudessa työelämään. Tänään talo hiljeni taasen. Kaksi kulta murua lähti omaan kotiinsa. Kuopuksella alkoi tänään koulu. Esikoinen on vielä lomalla ja aloittelee koulua vasta loppiaisen jälkeen.

Tänään olen taas väsynyt. Tuntuu siltä, että joka päivä olen väsynyt. Vaikka kalenterissa ei juurikaan mitään ole. Pitäisi tai olisi hyvä keksiä jonkinlaista toimintaa päiväksi. Ettei päivät kulu vaan nukkumalla ja kotona olemisella. Olen myös katsellut kansanopiston kursseja. En taida liikunta kurssille osallistua, vaikka toki se olisi hyvä asia. Leikkauskin on kohta tulossa, odottelen siitä edelleen tietoa. Mietin vain, että tuon leikkauksen vuoksi en haluaisi maksaa jostakin kurssista, kun en sinne pääse, kuin toipumisen jälkeen. Toipumiseen menee ainakin muutama viikko ja liikuntaa ei välttämättä heti senkään jälkeen pääse harrastamaan.

Huomenna alkaa taas kuoro treenien vetäminen. Se on mukavaa ja kivaa. Tykkään todellakin ja olen kokenut sen omaksi paikaksi. On hienoa huomata, kuinka saan siellä olla oma itseni ja saan voimaa siitä mitä teen. Katselinkin tänään kappaleita valmiiksi, joita harjoittelemme huomenna.

Katsoin mieheni kanssa kalenteria. Torstai on raskas päivä. Olen ottanut monta asiaa sille päivälle. Tuntuu siltä, että olen siinäkin mielessä tehnyt virheen. Koko päivä kuluu terapiassa, musavastuu hommissa ja perheneuvolassa mieheni kanssa. No ainakin tästä opin sen, että en ota liian isoa kakkua haukattavaksi. Jos näin voi sanoa.

Huomenna olisi taas soiteltava lääkäriin ja varattava uutta aikaa. Sekin on stressaavaa, kun saa soitella muutaman viikon välein lääkäriin ja kysellä uutta lääkäri aikaa. Vaikka itsekin jo tiedän, että toipuminen vie kauan ja en todellakaan ole kunnossa vieläkään. Tuntuu ikuisuudelta sekin ajatus.

Tällä hetkellä tulevaisuus on vielä auki. En edes osaa ajatella tulevaisuutta. On vain elettävä hetki kerrallaan. Onhan minulla tietenkin jotain haaveitakin tulevaisuuden suhteen. Mutta saa nyt nähdä, kun ensin valmistuisi edes tuohon markkinointiviestinnän tutkintoon. Silti ajattelen edes, että paras on edessä!


Tästä on hyvä jatkaa matkaa. Kiitos teille! <3 😊

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää