Siirry pääsisältöön

Lomat lusittu ja paluu arkeen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Odotan kovasti jo sitä normaalia arkea. Mitä on normaali arki? Ehkä se on sitä, että saan olla terveempi oman mieleni kanssa. Pääsisin taas jatkamaan opintoja ja ehkä tulevaisuudessa työelämään. Tänään talo hiljeni taasen. Kaksi kulta murua lähti omaan kotiinsa. Kuopuksella alkoi tänään koulu. Esikoinen on vielä lomalla ja aloittelee koulua vasta loppiaisen jälkeen.

Tänään olen taas väsynyt. Tuntuu siltä, että joka päivä olen väsynyt. Vaikka kalenterissa ei juurikaan mitään ole. Pitäisi tai olisi hyvä keksiä jonkinlaista toimintaa päiväksi. Ettei päivät kulu vaan nukkumalla ja kotona olemisella. Olen myös katsellut kansanopiston kursseja. En taida liikunta kurssille osallistua, vaikka toki se olisi hyvä asia. Leikkauskin on kohta tulossa, odottelen siitä edelleen tietoa. Mietin vain, että tuon leikkauksen vuoksi en haluaisi maksaa jostakin kurssista, kun en sinne pääse, kuin toipumisen jälkeen. Toipumiseen menee ainakin muutama viikko ja liikuntaa ei välttämättä heti senkään jälkeen pääse harrastamaan.

Huomenna alkaa taas kuoro treenien vetäminen. Se on mukavaa ja kivaa. Tykkään todellakin ja olen kokenut sen omaksi paikaksi. On hienoa huomata, kuinka saan siellä olla oma itseni ja saan voimaa siitä mitä teen. Katselinkin tänään kappaleita valmiiksi, joita harjoittelemme huomenna.

Katsoin mieheni kanssa kalenteria. Torstai on raskas päivä. Olen ottanut monta asiaa sille päivälle. Tuntuu siltä, että olen siinäkin mielessä tehnyt virheen. Koko päivä kuluu terapiassa, musavastuu hommissa ja perheneuvolassa mieheni kanssa. No ainakin tästä opin sen, että en ota liian isoa kakkua haukattavaksi. Jos näin voi sanoa.

Huomenna olisi taas soiteltava lääkäriin ja varattava uutta aikaa. Sekin on stressaavaa, kun saa soitella muutaman viikon välein lääkäriin ja kysellä uutta lääkäri aikaa. Vaikka itsekin jo tiedän, että toipuminen vie kauan ja en todellakaan ole kunnossa vieläkään. Tuntuu ikuisuudelta sekin ajatus.

Tällä hetkellä tulevaisuus on vielä auki. En edes osaa ajatella tulevaisuutta. On vain elettävä hetki kerrallaan. Onhan minulla tietenkin jotain haaveitakin tulevaisuuden suhteen. Mutta saa nyt nähdä, kun ensin valmistuisi edes tuohon markkinointiviestinnän tutkintoon. Silti ajattelen edes, että paras on edessä!


Tästä on hyvä jatkaa matkaa. Kiitos teille! <3 😊

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää