Pikku hiljaa parantumista narsismin vallan alta.

Heips rakkaat lukijat!

Haluan teille kirjoittaa viime aikaisia kokemuksia exäni kanssa kommunikoinnista. Todella olen itsestäni ylpeä.

Tässä on ollut yksi kerta, kun exäni ilmoitti ettei ota lapsia viikonlopuksi. Ei edes sopinut minun kanssa asiaa. Esitti asian niin, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Minähän en suostu/alistu toisen määräämiin asioihin. Esitin hänelle perusteluita siitä, että meillä on sopimus lastenvalvojan kanssa ja hän on itse suostunut allekirjoittamaan sopimuksen. Joten hänen on pidettävä sopimuksesta kiinni.

Hän vain olettaa, että minun olisi elettävä päivä kerrallaan ja odotettava hänen vastaustaan, voiko hän ottaa lapset silloin, kun on sovittu.

Minullakin on oikeus sopia omat menoni sen mukaan, kun tiedän, että olen lapsi vapaalla. En todellakaan enää suostu alistetuksi ja siihen, että kerta toisensa jälkeen sanon: " no joo". Todella olen ylpeä siitä, että vetosin myös siihen, että se on lastenoikeus, että lapset saavat tavata omaa vanhempaansa.

Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa siltä, että olisin itsekäs ja haluaisin pitää omat vapaani silloin, kun ne kuuluisi olla. Todella ajattelen tässä lasteni parasta ja sitä, että lapset saavat tavata omaa isäänsä sovitusti.

Olen myös monta kertaa miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jos tapaamiset ei lasten isän kanssa onnistu niin pyydän sossusta tukiperhettä. Tuki perhe on mahdollisuus tietysti ensisijainen niille lapsille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tavata omaa vanhempaansa.

Kyllä minullakin on oikeus levätä ja kerätä voimia kahdenviikon välein viikonloppuisin, kun muuten lapset asuvat luonani.

Juuri tänään näin otsikon iltasanomista, että monet lapset joutuvat riitaisaan ero tilanteeseen vanhempien eron takia. Se on todella väärin ja ikävää, että tälläistä on paljon. Toivoisin, että omat lapseni olisivat saaneet kokea paremman eron, jos näin voi sanoa. Mutta minä itse en voi vaikuttaa asioihin vaan me yhdessä lasten isän kanssa. On tosi harmi, että tilanne on niin haasteellinen.

Olen myös paljon miettinyt sitäkin, että miten voit lapselle selittää ja sanoa, että isäsi ei halua tavata sinua. Ei kertonut syytä miksi viikonloppu peruuntui. Tuntuu niin epäoikeuden mukaiselta.

Kiitos teille ihanat lukijat, että olette siellä. Teistä saan paljon voimaa! On ihana olla jollekin avuksi tätä kautta. Ihanaa viikkoa sinulle! :) <3