Siirry pääsisältöön

Yksi päivä muiden joukossa.


Heips rakkaat lukijat!

Tässä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Viikonloppu meni ja oli. Arjen aherrus alkanut. Vaikkapa minun arkeni on edelleen kotona. Maanantaina kävin lääkärissä. Oli tosi kiva jutella lääkärin kanssa asioistani ja ymmärsin myös paremmin sen, miksi juuri tällä hetkellä en voi päästä terapiaan. Terapiassa käsitellään vaikeita asioita, jos asioita lähtee käsittelemään, kun masennus on pahimmillaan siinä voi mennä vielä syvemmälle masennukseen ja ahdistukseen. Sain myös pitkän sairasloman ainakin siihen asti, kun opintoni ovat keskeytetty Helmikuun loppuun. Lääkärin mielestä olen nyt toipilas vielä ja minulla on pitkä tie edessä, vaikka muutosta jonkun verran on tapahtunut parempaan suuntaan.

Eilen vietin serkkuseni kanssa päivää. Tuntui hyvältä ja luonnolliselta olla serkkuni seurassa. Oli todella vapauttavaa, kun saimme jutella asioista ja saimme kokea toisiltamme ymmärrystä sekä tukea molempien elämän tilanteessa. Oli ihana ottaa koti vapaa päivä. Piristi mieltä kummasti. Nyt jaksaa taas kotona ahertaa senkin edestä.

Tänään minulla on selkeästi ollut alavireisempi päivä kipujen kanssa. Eilen aloitin isomman annostuksen lääkkeen kanssa, kun lääke on vaikuttanut positiivisesti niin hyvin. Lääkäri oli sitä mieltä, että annosta on hyvä nostaa, kun se auttaa. Lääkeannoksen nosto on aiheuttanut vilunväreitä ja lihassärkyä. Ehkä jotakin kipua myös sydämen tasolla. Sitä on vaikea selittää. Mielen se ainakin matalaksi laittaa. Voit itse kuvitella, kun olet sairaana ja joka paikkaa kolottaa. Siihen auttaa kuumelääkkeet. Mutta, kun tähän kipuun ei auta niin niitä ei edes saa ottaa. Se todellakin vetää mielen matalaksi ja on todella kurja olla henkisesti, kuin fyysisestikin. Välillä saa vetää neuletakkia päälle, kun on kylmä ja kädet jäässä. Sitten vastineeksi on kuuma. Ei oikein tiedä miten olisi hyvä olla. Kaipa tähän tottuu. Ei tätä kuitenkaan kenellekään toivoisi, ei edes pahimmalle vihamiehellensä.

Tänään olen myös ahkeroinut liikunnan parissa. Olen jostakin saanut voimaa siihen, että jaksan tehdä lihaskuntoa. Toisaalta siihen auttaa myös pikkuserkkuni kanssa sovittu 30 päivän kyykky haaste. On hyvä mieli pitkästä aikaa siitä, että liikunnasta on tullut iloa elämään. Tässä, kun aurinko paistaa ja kevät saapuu, tulee varmasti lähdettyä ulkoilemaan enemmänkin.

Olen myös tänään nähnyt naapuriani, ystävääni. Oli kiva hänen kanssa viettää kahvi hetkeä. Siinä samalla tuli rentouduttua. Kotiin, kun pääsi niin hommaa riitti. Oli kaupassa käyntiä, siivousta ja sen sellaista. Nyt on ihana olla puhtaassa kodissa ja valmistautua rennommin loppuviikkoon.


Kiitos teille rakkaat lukijat, kun olette matkassani mukana. Huomenna onkin käynti taasen psykiatrisella sairaanhoitajalla. Katsotaan mitä tuleman pitää. Sen, kun muistaa, että hetki ja päivä kerrallaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää