Siirry pääsisältöön

Yksi päivä muiden joukossa.


Heips rakkaat lukijat!

Tässä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Viikonloppu meni ja oli. Arjen aherrus alkanut. Vaikkapa minun arkeni on edelleen kotona. Maanantaina kävin lääkärissä. Oli tosi kiva jutella lääkärin kanssa asioistani ja ymmärsin myös paremmin sen, miksi juuri tällä hetkellä en voi päästä terapiaan. Terapiassa käsitellään vaikeita asioita, jos asioita lähtee käsittelemään, kun masennus on pahimmillaan siinä voi mennä vielä syvemmälle masennukseen ja ahdistukseen. Sain myös pitkän sairasloman ainakin siihen asti, kun opintoni ovat keskeytetty Helmikuun loppuun. Lääkärin mielestä olen nyt toipilas vielä ja minulla on pitkä tie edessä, vaikka muutosta jonkun verran on tapahtunut parempaan suuntaan.

Eilen vietin serkkuseni kanssa päivää. Tuntui hyvältä ja luonnolliselta olla serkkuni seurassa. Oli todella vapauttavaa, kun saimme jutella asioista ja saimme kokea toisiltamme ymmärrystä sekä tukea molempien elämän tilanteessa. Oli ihana ottaa koti vapaa päivä. Piristi mieltä kummasti. Nyt jaksaa taas kotona ahertaa senkin edestä.

Tänään minulla on selkeästi ollut alavireisempi päivä kipujen kanssa. Eilen aloitin isomman annostuksen lääkkeen kanssa, kun lääke on vaikuttanut positiivisesti niin hyvin. Lääkäri oli sitä mieltä, että annosta on hyvä nostaa, kun se auttaa. Lääkeannoksen nosto on aiheuttanut vilunväreitä ja lihassärkyä. Ehkä jotakin kipua myös sydämen tasolla. Sitä on vaikea selittää. Mielen se ainakin matalaksi laittaa. Voit itse kuvitella, kun olet sairaana ja joka paikkaa kolottaa. Siihen auttaa kuumelääkkeet. Mutta, kun tähän kipuun ei auta niin niitä ei edes saa ottaa. Se todellakin vetää mielen matalaksi ja on todella kurja olla henkisesti, kuin fyysisestikin. Välillä saa vetää neuletakkia päälle, kun on kylmä ja kädet jäässä. Sitten vastineeksi on kuuma. Ei oikein tiedä miten olisi hyvä olla. Kaipa tähän tottuu. Ei tätä kuitenkaan kenellekään toivoisi, ei edes pahimmalle vihamiehellensä.

Tänään olen myös ahkeroinut liikunnan parissa. Olen jostakin saanut voimaa siihen, että jaksan tehdä lihaskuntoa. Toisaalta siihen auttaa myös pikkuserkkuni kanssa sovittu 30 päivän kyykky haaste. On hyvä mieli pitkästä aikaa siitä, että liikunnasta on tullut iloa elämään. Tässä, kun aurinko paistaa ja kevät saapuu, tulee varmasti lähdettyä ulkoilemaan enemmänkin.

Olen myös tänään nähnyt naapuriani, ystävääni. Oli kiva hänen kanssa viettää kahvi hetkeä. Siinä samalla tuli rentouduttua. Kotiin, kun pääsi niin hommaa riitti. Oli kaupassa käyntiä, siivousta ja sen sellaista. Nyt on ihana olla puhtaassa kodissa ja valmistautua rennommin loppuviikkoon.


Kiitos teille rakkaat lukijat, kun olette matkassani mukana. Huomenna onkin käynti taasen psykiatrisella sairaanhoitajalla. Katsotaan mitä tuleman pitää. Sen, kun muistaa, että hetki ja päivä kerrallaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää