Maanantai huonon onnen päivä.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkoi tänään. Voisi sanoa, että ei ollut onnenpäiväni. Edelleen mieli on alakuloinen. On asioita joita ei ole saanut selvitettyä. Tosin en ole jaksanutkaan. Tuntuu, että omat voimat on vähissä. Jaksaa juuri ja juuri sen arjen pyörityksen. Moni ei ymmärräkään sitä, kun tämä sairaus ei näy ulospäin.

Aamulla, kun herätyskello soi kahdeksalta, niin kuin yleensä aina, kun herätän lapseni kouluun. Neiti juoksi makuuhuoneeseen ja sanoi: mä nukuin pommiin. Huomaa todella, että lapset ovat olleet lomalla ja aika ero on suuri. Menee oma aikansa, että saa arjen pyörimään ja koulukin maistuu mukavalta. No ei siinä mitään, neiti lähti myöhässä kouluun. Poitsunkin sain laitettua väsymyksestä huolimatta koulutielle. Sängystä nouseminen oli hänelläkin vaikeaa tänä aamuna. Itsekin olisin voinut mennä takaisin nukkumaan, mutta palvelustehtävät kutsuivat seurakunnalla. Onneksi huomenna ei ole mitään niin saa nukkua pitkään.

Tosiaan ei nämä vastoinkäymiset riittäneet. Neidin opettaja soitteli koululta, että on sattunut haaveri koulussa. Siinä jäi sitten minulta väliin vertaistuki ryhmä. Lasten asiat menevät kuitenkin omien asioiden edelle. Oli lähdettävä lääkärissä neidin kanssa käymään. Onneksi ei sattunut pahemmin. Selvittiin säikähdyksellä. Joten on ohjelmaa tällekin päivälle riittänyt ihan riittävästi. Tuli samalla käytyä vähän shoppailemassa ja katselemassa kaupoilla. Mehän naiset rakastamme kaikkia erilaisia kauppoja. Mun lempparit ovat tällä hetkellä Tiger ja Glitter.

Hyvä, kun kerkeää illasta edes huokaista ja ottaa itselleen omaa aikaa. Miehellekin pitäisi jäädä aikaa. Joskus tuntuu siltä, että voi, kun sitä olisi tässä maailmassa vain itseään varten. Saisi olla hissukseen jossakin omassa koti pesässään. Ei tarvitsisi kuulla muiden puhetta tai ääniä. Ei olisi olemassa puhelinta. Olisin vain minä ja kirja. Rakastan lukemista yli kaiken. Luen todella nopeasti, vaikka olisikin todella pitkä ja mielenkiintoinen kirja. Voi, kunpa sitä jäisi enemmän aikaa itselleen ja omille harrastuksilleen.

Olisi joskus kiva olla ihan vaan itsekseen ja oma itsensä. Ei tarvitsisi olla riippuvainen muista. Välillä äitiys on väsyttävää, vaikka joskus taasen kaipaan sitä, että olen äiti. Äitiydessäkin tunteet vaihtelevat negatiivisesta positiiviseen. Olisi joskus kiva olla se pieni tyttö. Kaipaisin sitä, että joku voisi lohduttaa minua, ottaa minut syliin ja rakastaa ja antaa hellää huolenpitoa. Voi, olla, että olen jäänyt tuosta vaille lapsuudessa. Siksi joskus tuntuu raskaalta, kun mies kaipaa hellyyttä, syliä ja turvaa ja vielä lapsetkin. Annat itsestäsi kaiken ja sinut imetään kuiviin. Milloin minä saisin täyttyä niillä asioilla, joita toisille jaan. Näillä ajatuksilla eteenpäin.

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta <3