Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
On vierähtänyt aikaa taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. On ollut toiminta rikas viikko kaikin puolin. Viimeinen viikko ennen leikkausta. Tunteet ovat heitelleet taas vuoristorataa.
Kävimme mieheni kanssa reissussa minilomalla. Miniloma oli todellakin ansaittu arjen aherruksen keskellä. Olimme todellakin loman tarpeessa ja pois kotoa. Kotona kuitenkin vietämme suurimman osan ajasta. Oli ihana vaihtaa maisemaa hetkeksi ja jättää Helsinki taakseen. Laineilla laineet, liplattaa.
Miniloman jälkeen suoraan paluu arkeen. Menimme suoraan seurakunnalle nuorten iltaan. Oli ihan kiva käydä mutta emme jaksaneet olla pitkään. Olimme väsyneet reissusta, vaikka olikin ihana reissu takana. Olen oppinut nauttimaan myös niistä lepohetkistä arjen keskellä. Kuitenkin huomasin, että reissun päällä oli helpompi tapa rentoutua, kun ympäristö oli toisenlainen.
Eilen tapasimme ystäviä ja ilta menikin sen merkeissä. Yhtä ystävää en ollut tavannut pitkään aikaan, sillä molemmilla elämässä on ollut omat haasteensa. Tässä puhun ystävästä, niin välillä todella mietin sitä, että onko hän todella ystäväni vai enemmän kaverini. Sillä kaveri ja ystävä niillä sanoilla on isokin merkitys ja ero. Ystävä on sellainen jolle voit puhua kaikesta mutta kaverille ei. Ehkä olemme vähän erkaantuneet. En tiedä. Näillä ajatuksilla kuitenkin eteenpäin.
Olen myös paljon viime aikoina miettinyt sitä, kun sairastan tällä hetkellä masennusta ja ahdistusta. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle ja ovat huolissaan minusta. Onhan se hienoa nähdä, että ihmiset välittävät, mutta onko heidän välittäminen aitoa vai kiinnostaako heitä vain urkkia asioita. Tämän sairauden myötä, olen myös ihmisenä muuttunut. Monet eivät sitä voi käsittää ja ymmärtää. En todellakaan ole enää se samanlainen Johanna minä ihmiset ovat minut tunteneet. Minulla tunteet heittävät monta kertaa ylös-alas-ylös-alas jne. Sen vuoksi en jaksa aina olla iloinen tai hymyillä. Joskus kasvoistani näkee sen, että olen surullinen tai mietteliäs. Ihmiset kyselevät onhan sinulla kaikki hyvin? Joo kiitos kysymästä, mutta minulla on kaikki hyvin, vaikka välillä vajoankin sinne ahdistuksen ja masennuksen pohjalle.
Ne levottomat yöt. Olen nukkunut erittäin levottomasti viime aikoina. Olen nähnyt paljon erilaisia unia. Unesta, kun herää ei meinaa saada uudestaan nukahdettua. Ehkä alan pikku hiljaa käsittelemään asioita mielessäni yön pimeinä tunteina. Yöllä, kun ei saa nukutuksia kunnolla niin sitten aamulla tekee mieli nukkua pitkään.
Enää pari päivää ja sitten leikkauspäivä edessä. Mieheni lähtee tueksi sinne mukaan ja ystäväni on luvannut tulla hakemaan minut sairaalasta kotiin. Tänään vielä hemmottelua ja rentoa päivää. Pääsen hierontaan taas parin viikon tauon jälkeen. Olisi pakettikin noudettavissa, kun tilasin itselleni uudet legginsit ja mekon. Harmi, kun en heti saa niitä käyttöön. Sillä leikkauksesta tulee hoitajan sanoman mukaan iso paketti, on oltava väljät housut mukana. Vaikkapa enemmän olenkin leggins tyyppi.
Tässä vähän taas alustusta jokaisesta aiheesta… Ehkä jatkan tämän kirjoittamista vielä myöhemmin, sillä nyt tuntuu siltä, että en saa enempää irti itsestäni ja ajatuksistani.
Kiitos, että olette siellä! <3
On vierähtänyt aikaa taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. On ollut toiminta rikas viikko kaikin puolin. Viimeinen viikko ennen leikkausta. Tunteet ovat heitelleet taas vuoristorataa.
Kävimme mieheni kanssa reissussa minilomalla. Miniloma oli todellakin ansaittu arjen aherruksen keskellä. Olimme todellakin loman tarpeessa ja pois kotoa. Kotona kuitenkin vietämme suurimman osan ajasta. Oli ihana vaihtaa maisemaa hetkeksi ja jättää Helsinki taakseen. Laineilla laineet, liplattaa.
Miniloman jälkeen suoraan paluu arkeen. Menimme suoraan seurakunnalle nuorten iltaan. Oli ihan kiva käydä mutta emme jaksaneet olla pitkään. Olimme väsyneet reissusta, vaikka olikin ihana reissu takana. Olen oppinut nauttimaan myös niistä lepohetkistä arjen keskellä. Kuitenkin huomasin, että reissun päällä oli helpompi tapa rentoutua, kun ympäristö oli toisenlainen.
Eilen tapasimme ystäviä ja ilta menikin sen merkeissä. Yhtä ystävää en ollut tavannut pitkään aikaan, sillä molemmilla elämässä on ollut omat haasteensa. Tässä puhun ystävästä, niin välillä todella mietin sitä, että onko hän todella ystäväni vai enemmän kaverini. Sillä kaveri ja ystävä niillä sanoilla on isokin merkitys ja ero. Ystävä on sellainen jolle voit puhua kaikesta mutta kaverille ei. Ehkä olemme vähän erkaantuneet. En tiedä. Näillä ajatuksilla kuitenkin eteenpäin.
Olen myös paljon viime aikoina miettinyt sitä, kun sairastan tällä hetkellä masennusta ja ahdistusta. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle ja ovat huolissaan minusta. Onhan se hienoa nähdä, että ihmiset välittävät, mutta onko heidän välittäminen aitoa vai kiinnostaako heitä vain urkkia asioita. Tämän sairauden myötä, olen myös ihmisenä muuttunut. Monet eivät sitä voi käsittää ja ymmärtää. En todellakaan ole enää se samanlainen Johanna minä ihmiset ovat minut tunteneet. Minulla tunteet heittävät monta kertaa ylös-alas-ylös-alas jne. Sen vuoksi en jaksa aina olla iloinen tai hymyillä. Joskus kasvoistani näkee sen, että olen surullinen tai mietteliäs. Ihmiset kyselevät onhan sinulla kaikki hyvin? Joo kiitos kysymästä, mutta minulla on kaikki hyvin, vaikka välillä vajoankin sinne ahdistuksen ja masennuksen pohjalle.
Ne levottomat yöt. Olen nukkunut erittäin levottomasti viime aikoina. Olen nähnyt paljon erilaisia unia. Unesta, kun herää ei meinaa saada uudestaan nukahdettua. Ehkä alan pikku hiljaa käsittelemään asioita mielessäni yön pimeinä tunteina. Yöllä, kun ei saa nukutuksia kunnolla niin sitten aamulla tekee mieli nukkua pitkään.
Enää pari päivää ja sitten leikkauspäivä edessä. Mieheni lähtee tueksi sinne mukaan ja ystäväni on luvannut tulla hakemaan minut sairaalasta kotiin. Tänään vielä hemmottelua ja rentoa päivää. Pääsen hierontaan taas parin viikon tauon jälkeen. Olisi pakettikin noudettavissa, kun tilasin itselleni uudet legginsit ja mekon. Harmi, kun en heti saa niitä käyttöön. Sillä leikkauksesta tulee hoitajan sanoman mukaan iso paketti, on oltava väljät housut mukana. Vaikkapa enemmän olenkin leggins tyyppi.
Tässä vähän taas alustusta jokaisesta aiheesta… Ehkä jatkan tämän kirjoittamista vielä myöhemmin, sillä nyt tuntuu siltä, että en saa enempää irti itsestäni ja ajatuksistani.
Kiitos, että olette siellä! <3
Kommentit
Lähetä kommentti