Moiks rakkaat blogin lukijat ja tukijat!
Tunnelmia täältä makuuhuoneesta toipilaana ollessa kotona.
On ollut kaikenlaisia ajatuksia ja oli pakko ne saada kirjoitettua sillä nekin
ajatukset aiheuttavat oman huolensa ja stressinsä.
Toipuminen
Masennuksesta toipuminen on pitkä prosessi. Tiedän myös sen,
että se on paljon myös minusta itsestään kiinni, miten ajattelen. Haluanko
yleensäkään toipua? Haluanko käsitellä asioita jotka aiheuttavat masennusta ja
uupumusta? Voisinko jotakin tehdä toisin oman jaksamisen kanssa?
Minulla on myös toipuminen samaan aikaan leikkauksesta. Sekin
aiheuttaa alakuloa ja stressiä, että miten tästä toivun ja meneekö kaikki hyvin?
Leikkauksesta on nyt neljä vuorokautta, kivut ovat kovemmat mitä osasin ajatella.
Haava aluetta jomottaa ja tekee kipeää. Onneksi on särkylääkkeet ja niillä
kyllä selviää. Silti taka-alalla on pelko, entä jos haava tulehtuu?
Opiskelu
Tämäkin aihe ahdistaa ja tuo stressiä tällä hetkellä elämään. Opettajan mielestä minun pitäisi harkita
opinnoista eroamista, kun olen sairastellut suurimman osan opintoajasta. Olen
myös kuullut, että muutkin opiskelijat ovat olleet poissa sairautensa vuoksi.
Enhän minä tätä tahallaan tee. Tuntuu, että koulusta painostetaan jatkamaan
opintoja mahdollisimman pian. Ymmärrän myös sen, mutta kun minun opintoni ovat
työelämä painotteisena niin työharjoitteluun palaaminen ja sitä miettiminen
tuntuu mahdottomalta tällä hetkellä. Tulee sellainen olo, että minä en saa rauhassa
toipua ja olen jokin kummajainen. Etten saisi edes kuulua opiskelija joukkoon
vaan olisi oltava työkyvytön ihminen. Kai sekin totta on.
Lääkäri ja psykiatrinen sairaanhoitaja
Odotan tällä hetkellä psykiatrisen sairaanhoitajan
yhteydenottoa. Olisin halunnut konsultoida sairaanhoitajaa opettajan terveisistä.
Jutella hänen kanssa siitä, että pystyykö hän konsultoimaan lääkäriä asiasta.
Odotan myös lääkärin soittoa. Puhutaan puhelimessa mahdollisesta lääkityksestä
ja sairasloman jatkosta. Sillä alkuperäinen suunnitelma oli palata maaliskuun
alussa opintojen pariin. Tällä hetkellä, se kuitenkin näyttää mahdottomalta.
Sairasloman jatko ja Kelan päätös
Vielä en ole Kelasta saanut päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä.
Sekin päätös kestää melkein maaliskuun loppuun. Jännittää odottaa sitäkin
päätöstä. Jotenkin tuntuu, että sitä on uuden edessä. Onneksi on ystäviä jotka
rohkaisevat minua tällä hetkellä. Pitäisi olla rauhallinen mieli siitä, että
kaikki järjestyy mutta tällä hetkellä en osaa odottaa ja levätä. Sairasloman
jatko määräytyy oikeastaan myös sen mukaan mitä kerron lääkärille. Todellakin
tämän hetkinen jaksaminen on vaihtelevaa. Tuntuu, että olen vasta alkumetreillä
asian kanssa. Terapia asiakin selviää vasta huhtikuulla pääsiäisen jälkeen.
Tuntuu, että kaikki asiat ovat vaan niin keskeneräisiä.
Mitä minulle kuuluu
Oma jaksaminen on vaihtelevaa. Tunteet heittelevät laidasta
laitaan. Olen viime päivinä suurimmaksi ollut alakuloinen. Minulla on erittäin
vähän tekemistä, kun en juurikaan mitään voi tehdä. Joko lukea kirjoja, katsoa
telkkaria tai värittää värityskirjaa. Aika yksitoikkoista elämää. Syödä ja
nukkua.
Ihanaa iltaa ja viikkoa teille rakkaat lukijat! <3 Ihanaa
tietää, että olette siellä <3
Kommentit
Lähetä kommentti