Siirry pääsisältöön

Viikonlopun mietelmiä.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu vetelee viimeisiään ja päivä jo pitkällä. Tänään aurinko paistoi ainakin täälläpäin Suomea.

Olen ikävöinyt kovin lapsia. He lähtivät isovanhempien kanssa hiihtoloma viikoksi Floridaan Orlandoon Disneylandiin. Olen iloinen heidän puolestaan, että isovanhemmat järjestävät näin upean kokemuksen heille. Lasken tunteja sillä, siellä ollaan 7 tuntia jäljessä Suomen aikaa. Nyt siellä kello lähenee vasta kahdeksaa aamulla. Toivottavasti heillä on mennyt lento hyvin. Nautin nyt tästä myös, kun saan mieheni kanssa olla kahdestaan. Kuitenkin näinä hetkinä, kun lapset eivät ole luonasi, tajuat sen, että arki on parasta silloin, kun lapset ovat kotona. Mitenköhän minä selviän tästä tulevasta viikosta? Se jää nähtäväksi.

Eilen vanhempani kävivät kylässä luonamme. Sain jutella heille masennuksesta ja kaikesta menneestäkin. Sanoin, kuitenkin heille, että en ole halunnut pahalla sanoa asioita, mutta kerron asiat niin kuin itse olen ne kokenut. Lapsuuden perheessä minulla on viisi sisarusta. Uskon, että meistä jokainen on oma ainutlaatuinen persoona ja koemme asioita eri tavalla. Minulle vanhemmat eivät esim. puhuneet kuukautisista mitään. Nykyään omalle tyttärelle kyllä puhun. Kyllä lapsien on hyvä vanhemmiltaan kuulla asioita, ei se pelkästään ole kouluntehtävä. Oli hyvin vapauttavaa, kun sain heille näin aikuisena kertoa millaisia asioita en muista lapsuudesta yms. On tärkeää puhua omille vanhemmilleen. Se todellakin eheyttää, vaikka olisit vanhempiesi kanssa erimieltä.

Näin sunnuntaina olen ollut laiskalla päällä. Nytkin pötkötän sängyssä kirjoittamassa blogia. Vaikka yhtä hyvin voisin lähteä ulos kävelemään. En saa vain aikaiseksi lähdettyä. Tuntuu vaikealta avata se oma koti ovi. Toisaalta tiedän myös sen, että ensiviikolla on pakollisia menoja, jos tämä päivä menee levätessä en anna sen häiritä itseäni.

Eilen minulla oli muistin kanssa ongelmia. Todella väitän edelleen, että muistiongelmat johtuvat masennuksestani. Minulla oli jäänyt koti ovi auki, välioven olin laittanut kiinni sisään tullessani. Naapuri soitteli ovikelloa ja halusi tulla ilmoittamaan, että ovi on auki. Miten minulla on näin päässyt käymään.

Olemme myös perustaneet wappiin vertaistuki ryhmän. On ihana, kun saa kirjoitella toisille ihmisille, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa. Vaikka toki jokaisen tilanne on omanlaisensa. On ihana huomata, että en ole asioiden kanssa yksin. Vihdoinkin on joku, joka ymmärtää minua. Se on tärkeää
.
Ihanaa ensiviikkoa teille! <3 Toivottavasti teille paistaa aurinko sydämen sopukoihin 😊

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää