Siirry pääsisältöön

Viikonlopun mietelmiä.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu vetelee viimeisiään ja päivä jo pitkällä. Tänään aurinko paistoi ainakin täälläpäin Suomea.

Olen ikävöinyt kovin lapsia. He lähtivät isovanhempien kanssa hiihtoloma viikoksi Floridaan Orlandoon Disneylandiin. Olen iloinen heidän puolestaan, että isovanhemmat järjestävät näin upean kokemuksen heille. Lasken tunteja sillä, siellä ollaan 7 tuntia jäljessä Suomen aikaa. Nyt siellä kello lähenee vasta kahdeksaa aamulla. Toivottavasti heillä on mennyt lento hyvin. Nautin nyt tästä myös, kun saan mieheni kanssa olla kahdestaan. Kuitenkin näinä hetkinä, kun lapset eivät ole luonasi, tajuat sen, että arki on parasta silloin, kun lapset ovat kotona. Mitenköhän minä selviän tästä tulevasta viikosta? Se jää nähtäväksi.

Eilen vanhempani kävivät kylässä luonamme. Sain jutella heille masennuksesta ja kaikesta menneestäkin. Sanoin, kuitenkin heille, että en ole halunnut pahalla sanoa asioita, mutta kerron asiat niin kuin itse olen ne kokenut. Lapsuuden perheessä minulla on viisi sisarusta. Uskon, että meistä jokainen on oma ainutlaatuinen persoona ja koemme asioita eri tavalla. Minulle vanhemmat eivät esim. puhuneet kuukautisista mitään. Nykyään omalle tyttärelle kyllä puhun. Kyllä lapsien on hyvä vanhemmiltaan kuulla asioita, ei se pelkästään ole kouluntehtävä. Oli hyvin vapauttavaa, kun sain heille näin aikuisena kertoa millaisia asioita en muista lapsuudesta yms. On tärkeää puhua omille vanhemmilleen. Se todellakin eheyttää, vaikka olisit vanhempiesi kanssa erimieltä.

Näin sunnuntaina olen ollut laiskalla päällä. Nytkin pötkötän sängyssä kirjoittamassa blogia. Vaikka yhtä hyvin voisin lähteä ulos kävelemään. En saa vain aikaiseksi lähdettyä. Tuntuu vaikealta avata se oma koti ovi. Toisaalta tiedän myös sen, että ensiviikolla on pakollisia menoja, jos tämä päivä menee levätessä en anna sen häiritä itseäni.

Eilen minulla oli muistin kanssa ongelmia. Todella väitän edelleen, että muistiongelmat johtuvat masennuksestani. Minulla oli jäänyt koti ovi auki, välioven olin laittanut kiinni sisään tullessani. Naapuri soitteli ovikelloa ja halusi tulla ilmoittamaan, että ovi on auki. Miten minulla on näin päässyt käymään.

Olemme myös perustaneet wappiin vertaistuki ryhmän. On ihana, kun saa kirjoitella toisille ihmisille, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa. Vaikka toki jokaisen tilanne on omanlaisensa. On ihana huomata, että en ole asioiden kanssa yksin. Vihdoinkin on joku, joka ymmärtää minua. Se on tärkeää
.
Ihanaa ensiviikkoa teille! <3 Toivottavasti teille paistaa aurinko sydämen sopukoihin 😊

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää