Siirry pääsisältöön

Minä sinua rakastan.


Heips rakkaat lukijat <3

Kesällä tulee kolme vuotta, kun olemme olleet avioliitossa yhdessä. Olemme tunteneet nelisen vuotta muuten. Halusin kirjoittaa oikein tällaisen rakkauden täyteisen, imelän rakkauden päivityksen. Harvoin sitä yleensäkin tulee omasta puolisostaan kirjoitettua yhtään mitään.

Olen todellakin hääihminen. Rakastan häitä ja juhlia. Mieheni taasen on päinvastainen mutta siinä toki olemme samanlaisia, että isoja juhlia emme halua järjestää. Silloin, kun menimme naimisiin, meillä oli ns. pikahäät maistraatissa ja kahvitus kotona sen jälkeen ihan vaan perheenjäsenille. Olimme kutsuneet muutamat ystävät, mutta he eivät syystä tai toisesta päässeet juhlistamaan kanssamme meille tärkeää päivää. Olemme myös suunnitelleet, että vuonna 2020 pidämme hääjuhlat ja kirkossa siunaamisen. Olemme molemmat tahoillamme jo aikaisemmin olleet naimisissa. Miehelläni oli kirkko häät, minulla taas ei. Ei ollut polttareitakaan. Joten siksi haluamme juhlistaa vielä avioliittoamme. 

Olen katsonut tv:stä paljonkin hääohjelmia. Monet haluavat ne perinteiset häät, jossa on hääleikkejä, morsiamen ryöstöä ja perinne ruokia. Itse taas poikkean mieheni kanssa tästäkin. Me haluamme meidän omat näköiset häämme. Emme jaksa perinne ruokia, leikkejä yms. Olemme miettineet, että häiden teema olisi musta valkoinen. Siihen ehkä joku väri vielä, mutta ei välttämättä. Emme halua leikkejä tai puheita. Ihan vaan rentoa musiikkia josta pidämme. Ne kaikista läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset. Häävalssi on pakollinen, vaikka tiedän, että mieheni ei sitä haluaisi. Kyllä sitä kerran elämässä valssi tanssitaan. Hääjuhlissamme olisi vahvana rock teema ja koristeet sekä kakku sen mukaan. Hääpuku tietenkin mustavalkoinen. Olen myös siinä perinteinen, että kun menee toisen kerran naimisiin en halua laittaa valkoista mekkoa. 

Onko yleensä parisuhde sitä ruusuilla tanssimista tai makean övereitä juttuja päivästä toiseen? Ei, sanon todellakin ei. Monet menevät naimisiin vain siksi, että se on tietty rituaali mikä on suoritettava. On myös tunne siitä, että todellakin rakastan tätä ihmistä juuri nyt. Kun tunne katoaa, sitten erotaan. Minä olen sen verran vanhanaikainen siinä, että, jos kihloihin mennään, se on lupaus avioliitosta. Ja, kun naimisiin mennään se on tahtomista ei tunteilemista. Toki täytyy ne tunteetkin siinä mukana olla, ettei niin isoa päätöstä tehdä hetken mielijohteesta. Tahdon rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä. Tapahtui mitä tahansa. Jos tosiaan tunteiden pohjalta mennään niin olisin minäkin jo sata kertaa eronnut tässä nykyisessä suhteessa. Ei se todellakaan voi mennä niin. Varsinkin, jos mukana on myös lapset. Lapset siitä eniten kärsii, kun vanhemmat eroavat ja aina kärsivät myös siitä, kun vanhempi löytää uuden kumppanin.

En todellakaan olisi koskaan voinut omalle kohdalle kuvitella, että mitä kaikkea elämässä voi tapahtua. Tai, että joku päivä blogissani kirjoitan rakkaudesta. Rakkaus on myös sitä, että se ei perustu pelkkiin tunteisiin tai seksiin. Todella moni luulee, että rakkautta on vain se mitä makuuhuoneen puolella tapahtuu. Se on todellakin vääristymää. Rakkauttta on se, että tiedät sen, että toinen on vierelläsi niin hyvinä, kuin pahoinakin hetkinä. Tiedät sen, että voit käpertyä toisen kainaloon tai syliin, kun on paha mieli. Olla läsnä. Olla lähellä ja osoittaa hellyyttä silittelemällä, haalamalla tai suukottamalla.

Minun yksi suosikki biiseistä on Juha Tapion laulu: Minä sinua rakastan. Siinä laulussa todella kerrotaan siitä, että mitä syitä on rakastaa toista ihmistä ja se, että rakkaus ei ole vain hetken huumaa.

Minä sinua rakastan tiedän sen, 
se ei ole vain hetkisen huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
se on roihua polttavan kuumaa
Se on nuotion hehku hiljainen 
se on roihua polttavan kuumaa

Se ei sammu, kun saapuvat hallayöt
se ei kuole, kun maassa on routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa

Minä sinua rakastan katsohan
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet

Ja, kun kuljemme painavin askelin 
ja, kun aika tuo murhetta tupaan¨
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan

Minä sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme vanhuuden ikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään

Kommentit

  1. Sehän siis tarkoittaa sitä, että saat oikein unohtamattomat polttarit, jos mä oon järkkäämässä! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...