Siirry pääsisältöön

Minä sinua rakastan.


Heips rakkaat lukijat <3

Kesällä tulee kolme vuotta, kun olemme olleet avioliitossa yhdessä. Olemme tunteneet nelisen vuotta muuten. Halusin kirjoittaa oikein tällaisen rakkauden täyteisen, imelän rakkauden päivityksen. Harvoin sitä yleensäkin tulee omasta puolisostaan kirjoitettua yhtään mitään.

Olen todellakin hääihminen. Rakastan häitä ja juhlia. Mieheni taasen on päinvastainen mutta siinä toki olemme samanlaisia, että isoja juhlia emme halua järjestää. Silloin, kun menimme naimisiin, meillä oli ns. pikahäät maistraatissa ja kahvitus kotona sen jälkeen ihan vaan perheenjäsenille. Olimme kutsuneet muutamat ystävät, mutta he eivät syystä tai toisesta päässeet juhlistamaan kanssamme meille tärkeää päivää. Olemme myös suunnitelleet, että vuonna 2020 pidämme hääjuhlat ja kirkossa siunaamisen. Olemme molemmat tahoillamme jo aikaisemmin olleet naimisissa. Miehelläni oli kirkko häät, minulla taas ei. Ei ollut polttareitakaan. Joten siksi haluamme juhlistaa vielä avioliittoamme. 

Olen katsonut tv:stä paljonkin hääohjelmia. Monet haluavat ne perinteiset häät, jossa on hääleikkejä, morsiamen ryöstöä ja perinne ruokia. Itse taas poikkean mieheni kanssa tästäkin. Me haluamme meidän omat näköiset häämme. Emme jaksa perinne ruokia, leikkejä yms. Olemme miettineet, että häiden teema olisi musta valkoinen. Siihen ehkä joku väri vielä, mutta ei välttämättä. Emme halua leikkejä tai puheita. Ihan vaan rentoa musiikkia josta pidämme. Ne kaikista läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset. Häävalssi on pakollinen, vaikka tiedän, että mieheni ei sitä haluaisi. Kyllä sitä kerran elämässä valssi tanssitaan. Hääjuhlissamme olisi vahvana rock teema ja koristeet sekä kakku sen mukaan. Hääpuku tietenkin mustavalkoinen. Olen myös siinä perinteinen, että kun menee toisen kerran naimisiin en halua laittaa valkoista mekkoa. 

Onko yleensä parisuhde sitä ruusuilla tanssimista tai makean övereitä juttuja päivästä toiseen? Ei, sanon todellakin ei. Monet menevät naimisiin vain siksi, että se on tietty rituaali mikä on suoritettava. On myös tunne siitä, että todellakin rakastan tätä ihmistä juuri nyt. Kun tunne katoaa, sitten erotaan. Minä olen sen verran vanhanaikainen siinä, että, jos kihloihin mennään, se on lupaus avioliitosta. Ja, kun naimisiin mennään se on tahtomista ei tunteilemista. Toki täytyy ne tunteetkin siinä mukana olla, ettei niin isoa päätöstä tehdä hetken mielijohteesta. Tahdon rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä. Tapahtui mitä tahansa. Jos tosiaan tunteiden pohjalta mennään niin olisin minäkin jo sata kertaa eronnut tässä nykyisessä suhteessa. Ei se todellakaan voi mennä niin. Varsinkin, jos mukana on myös lapset. Lapset siitä eniten kärsii, kun vanhemmat eroavat ja aina kärsivät myös siitä, kun vanhempi löytää uuden kumppanin.

En todellakaan olisi koskaan voinut omalle kohdalle kuvitella, että mitä kaikkea elämässä voi tapahtua. Tai, että joku päivä blogissani kirjoitan rakkaudesta. Rakkaus on myös sitä, että se ei perustu pelkkiin tunteisiin tai seksiin. Todella moni luulee, että rakkautta on vain se mitä makuuhuoneen puolella tapahtuu. Se on todellakin vääristymää. Rakkauttta on se, että tiedät sen, että toinen on vierelläsi niin hyvinä, kuin pahoinakin hetkinä. Tiedät sen, että voit käpertyä toisen kainaloon tai syliin, kun on paha mieli. Olla läsnä. Olla lähellä ja osoittaa hellyyttä silittelemällä, haalamalla tai suukottamalla.

Minun yksi suosikki biiseistä on Juha Tapion laulu: Minä sinua rakastan. Siinä laulussa todella kerrotaan siitä, että mitä syitä on rakastaa toista ihmistä ja se, että rakkaus ei ole vain hetken huumaa.

Minä sinua rakastan tiedän sen, 
se ei ole vain hetkisen huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
se on roihua polttavan kuumaa
Se on nuotion hehku hiljainen 
se on roihua polttavan kuumaa

Se ei sammu, kun saapuvat hallayöt
se ei kuole, kun maassa on routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa
Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai routa

Minä sinua rakastan katsohan
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet

Ja, kun kuljemme painavin askelin 
ja, kun aika tuo murhetta tupaan¨
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä enemmän rakastaa lupaan

Minä sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme vanhuuden ikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään
Olet edelleen minulle suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään

Kommentit

  1. Sehän siis tarkoittaa sitä, että saat oikein unohtamattomat polttarit, jos mä oon järkkäämässä! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...