Siirry pääsisältöön

Kevään iloja ja muutoksia.


Heippa rakkaat lukijat ja tukijat <3

Tässä taas kirjoittelen pitkästä aikaa. On ollut aika sekavat fiilikset kaikesta. Huomaan, että todellakin mielialani heittelee. Tänäänkin juttelin mieheni kanssa juuri siitä omasta jaksamisesta, että missä kaikessa se näkyy. Moni ihminen ei voi sitä ymmärtää ja käsittää, että kun olet käynyt pohjalla. Tuntuu, että ulospääsyä ei näy.

Olen ollut paljon yhteydessä serkkuseni kanssa. Koen, että hän ymmärtää ja me ymmärrämme toisiamme. Olemme toisillemme tuki ja turva. Olenkin menossa viikonloppua hänen luokseen viettämään. Tekee maiseman vaihdos varmasti hyvää. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa me keksitään. Naistenjuttuja, shoppailua, kahvittelua yms. On turvallinen mieli jättää mies kotiin viettämään omaa rauhallista viikonloppuaan. :D

Niin ehkäpä voisin kertoa enemmän siitä, että missä kaikessa minun jaksaminen näkyy. Ihmissuhteissa. En ole jaksanut juurikaan niihin panostaa tällä hetkellä. Minulla on muutama hyvä ja tärkeä ystävä serkkuseni lisäksi. Heihin olen jaksanut jonkin verran pitää yhteyttä. Ruoanlaittaminen. Yritän siinäkin päästä helpolla. Tänäänkin, kun olimme mieheni kanssa kaksin kotona niin teimme pakaste pizzat uunissa. Silloin, kun lapset ovat paikalla on pakko yrittää tehdä koti ruokaa. Sekin tuntuu jo todella ylivoimaiselta. Ystävien tapaamiset tai menemiset. En ole uskaltanut tällä hetkellä sopia menoja. Sillä vointini vaihtelee päivittäin. Menen oman jaksamiseni mukaan ja monet läheisimmät ihmiset ymmärtävät sen. En jaksa seurakunnallakaan vapaaehtoistyössä ottaa ylimääräistä vastuuta. Yksi asia kerrallaan ja tällä hetkellä annan oman panokseni kuoro toimintaan. Okei, olen menossa serkkuselle viikonlopuksi, mutta en koe sitä rasitteena. Minusta on kiva sinne reissulle lähteä. Saamme vapaasti olla ja tehdä mitä jaksamme. Menemme viikonlopun omien voimien mukaan. Se kuulostaakin hyvältä.

Muuttohommat ovat alkaneet jo meillä kotona. Enää kohta kuukausi jäljellä niin muutetaan. Odotan jo kovasti sitä, että pääsemme uuteen kotiin. Saamme tavarat paikalleen ja loppusiivous tähän kämppään. Sitäkin mietin jo etukäteen, että kuinka jaksan muuton. Uskon kyllä, että saamme varmasti apuja siihenkin. Jollakin tapaa asiat järjestyvät kyllä. Siihen saan luottaa ja uskoa, että emme jää muuton kanssa yksin.

Liikunta, siitä olen saanut lisää energiaa. Vaikkakin en päässytkään kuntosalilla aloittamaan, kuin ilmaisen viikon. Minulle mainostettiin sitä, että salilla käynti olisi noin 30e kuussa. Siihen olin varautunut. Eilen, kun poljin innoissani ostamaan salille kuukausi korttia. Olisivat vielä perineet liittymismaksun, joka on toiset 30 euroa. Ei minulla ole varaa sellaiseen. Olenkin siis ahkerasti kuntoillut kotona. Mitä minä siitä maksan, kun voin sen ilmaiseksikin kotona tehdä. Joten liikunnan pariin vaan kotisohvalta.

Eiköhän tässä taas pitkäksi aikaa tekstiä riittäne. Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat, kun jaksatte seurata blogiani. Olen todella iloinen teistä. Kiitos myös niille ihanille ihmisille, jotka olette tsempanneet minua kaikessa. Olette kultaakin kalliimpaa. Juuri tällä hetkellä tarvitsen rohkaisun sanoja, enkä niitä ikäviä lausahduksia. Positiivisten asioiden kautta selviän eteenpäin. Niiden avulla jaksaa pitkälle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...