Ärsyttävä viikko.

Heips rakkaat lukija ja tukijat <3

On taas ollut ketutus viikko menossa. Muutenkin sellainen vaihe, että tuntuu siltä, että kaikki väsyttää ja ei ole energiaa mihinkään. Monilla ihmisillä on paljon menoja ja heillä ei ole aikaa tavata minua. Muutenkin viikko on mennyt ihan jees fiiliksellä. En ole todellakaan ollut normaali itseni.

Ensinnäkin kaikki alkoi siitä, kun tulin omalta vapaa viikonlopultani. Olin kiukkuinen tullessani kotiin. Oli ollut paljon menoa ja huomasinkin, etten jaksa. Olin ihan kuitti tuosta viikonlopusta, vaikka olisi luullut, että olisin saanut levätä. Huomaa todellakin sen, että en ole normaali itseni ja se näkyy sitten arjessani.

Maanantaina minulla oli lääkärille aika, B-lausunnon uusimisesta. Kuntoutustuki ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi. Minulla menikin koko tiistai ilta täyttäessä Ilmariselle sekä Kelaan valitushakemuksia, tuosta kuntoutustuesta. Todellakin, ne päättäjät siellä luulevat, että masentuneet ihmiset jaksavat lomakkeita täytellä. En olisi jaksanutkaan, ellen olisi saanut apua lomakkeiden täyttöön. Helppohan niiden on siellä kirjoitella päätöksiä, tulisivat itse meille kotiin katsomaan, millaista arkeni on väsyneenä ja uupuneena.

Vappu meni perheen ja lasten kanssa. Kävimme lasten kanssa markkinoilla. Ostimme kotiin munkkeja ja simaa. Lapset olivat onnellisia siitä, että jaksoimme järjestää heille vapun kotiimme. Olinkin kyllä väsynyt ja en jaksanut ruokaa laitella. Menimme helpoimman mukaan. Silloinhan sitä on mentävä niillä, mitä jaksaa.

Olen viime aikoina ollut paljon väsyneempi ja alakuloisempi. En ole jaksanut panostaa kodin laittamiseen tai siivoamiseen. En ole myöskään jaksanut panostaa ruoanlaittamiseen. Mies on onneksi ollut tukenani hyvin ja ymmärtänyt tilanteeni. Olen enemmän saanut levätä ja omaakin aikaa, jos sitä olen tarvinnut. Minulla ei ole minkäänlaista vuorokausi rytmiä. Menen nukkumaan puoliltä öin ja heräilen puolilta päivin. Ei oo ruoan kanssa millaistakaan rytmiä. Yritän myös harrastaa liikuntaa kolmisen kertaa viikossa. Joka ei ihan aina toteudukaan. Mutta olen silti hyvilläni, tästä kaikesta mitä jaksan.

Vapaa viikonloputkaan eivät toteudu ihan sovitusti. Se harmittaa lasten puolesta, kun eivät voi tavata isäänsä silloin, kun on sovittu. Se on harmi, kun ne kiukunpurkaukset tulee sitten tänne meidän päähän kotiimme. Se on todella ikävää ja harmittavaa. Ja toki se on myös itsellekin pieni pettymys, sillä todellakin tarvitsisi omaa vapaata enemmän, varsinkin nyt, kun on uupuneempi.

Ihana kirjoittaa blogia ja purkaa omia ajatuksiaan tänne. Todellakin sen huomaa, että on enemmän kirjoitettavaa. Mutta kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat <3 Olette ihania <3 😊 Pidetään rakkaistamme huolta <3