Unettomuus.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

On aamuyö. Olen nukkunut yöni levottomasti. Mahassa lentää ikään kuin perhosia ja on jännityksen tunnetta. Olen väsynyt. Tämäkin yö on mennyt huonosti nukkuessa. Ensinnäkin valvoin ihan liian myöhään. Eihän sitä malttanut mennä ajoissa nukkumaan, kun olemme miehen kanssa kahden kotona.

Tänään ohjelmassa olisi päivällä lenkkeilyä ja iltapäivästä omalle reissulle lähtö. Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa salilla ja se piristi mieltä ja olemusta kummasti. Huomasin salin jälkeen, sen hyvän olon tunteen. On pakko päästä vielä toisenkin kerran tällä viikolla salille.

Olemme siis lähdössä ystäväni kanssa seurakunnan järjestämälle kevätretkelle. Olen poissa kotoa yhden yön. Jännitän jo valmiiksi lähtöä, vaikka tuttu ystäväni tulee mukaan. Tiivis viikonloppu ohjelmaa täynnä ja siihen olisi loppu rutistus muuton suhteen, sillä tiistaina pääsemme muuttamaan uuteen kotiin.

Leirin ohjelma on seuraavanlainen: 

Perjantaina ruokailu, tutustumista, iltapala ja iltahartaus

Lauantaina aamupala, luento, ruokailu, luento ja päiväkahvit ennen kotiin lähtöä.

Aiheena uupumus. Mielenkiintoinen aihe, juuri siksi halusinkin retkelle lähteä. Olen itse kärsinyt viime syksystä alkaen uupumuksen oireista. Voi olla, että minulla oli aikaisemminkin jo oireita, mutta en vain osannut tunnistaa niitä.

Tässä yhtenä päivänä selaillessani facebookia, huomasin, että vuosi sitten keväällä minulla oli jo unettomuutta. Siitä varmaan oireilu alkoikin ja oli pahimmillaan syksyn tuloa kohti. Olen väsynyt siihen, että toimintakykyni ei ole vielä samalla tavalla palautunut. Jännitän helposti uusia asioita ja todennäköisesti minua tälläkin hetkellä jännitää tuleva viikonloppu. En tiedä, tuleeko viikonloppuun tuttuja ihmisiä jo ennestään. Sitten tutustutaan uusiin ihmisiin. Ihmettelen itsekin, että minusta pitäisi tulla asiakaspalvelija. Tai olenkin sitä jo. Mutta tällä hetkellä se työ tuntuu haastavalta ahdistuksen ja paniikin vuoksi. Vaikka toisaalta pitäisi yrittää voittaa itsensä ja pelkonsa.

Olen myös huomannut, että, jos eteeni tulee vaikeita ihmissuhde asioita, minulla menee oma-aikansa niistä toipua. Tälläkin viikolla oli haastetta ihmissuhteissa niin minulla meni pari päivää kasata itseni. En ymmärrä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Minä olen sairas ihminen ja en tällä hetkellä jaksaisi ylimääräisiä asioita. Minua kiusataan ja venytetään äärimmilleen. Haukutaan ja moititaan ja keksitään asioita, että minusta puhutaan pahaa selän takana. Voi, olla että näin on. Mutta tosin en voi uskoa sitä. Ja jos vaikka olisikin paskat. En jaksa välittää siitä. Olen ennenkin sanonut sitä, että jos jotakin oikeesti kiinnostaa kytätä minun ja puolisoni elämää niin siitä vaan, jos ei kerta ole muuta hyvää tekemistä. Minä en jaksa välittää tuollaisista ihmisistä. Ei sellaiset ihmiset ole ystävyyteni arvoisia.

Täytyypä tästä pikku hiljaa yrittää saada unenpäästä kiinni. Toivon todellakin, että kirjoittaminen helpottaa minua näissä tilanteissa. Ihanaa, että olette siellä ja jaksatte tsempata eteenpäin. <3 Kaikkea ihanaa teille tulevaan viikonloppuun ja nautitaan läheisistämme ympärillämme. Heitä ei koskaan ole liikaa.