Siirry pääsisältöön

Uskallanko unelmoida?


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Blogi on ollut hiljainen. On ollut paljon kaikenlaista hässäkkää tässä muuton keskellä. Enää ei ole, kuin 6 yötä muuttoon. Alkaa kotikin jo olla ihan sekainen muuton keskellä. Mutta pienen hetken, kun jaksaa malttaa niin pääsemme laittamaan uutta kotia. Sekin on parasta puuhaa, kun muutenkin tykkään sisustaa. En malta odottaa.

Viikko on ollut kiireinen ja viime viikkokin, kun kerroin. Ostimme mieheni kanssa salille jäsenyydet. Siitä olen kiitollinen. Pitäisi saada tuo salihommakin pyörimään näin muuton keskellä. Viime viikolla myös siskoni kävi lastensa kanssa. Päivät olivat ihania ja aika meni ihan liian nopeasti. Kyllä olin väsynyt sen jälkeen.

On ollut tässä taasen haasteita äksän suuntaan. Vitsit tekis niin mieli kiehuu. Mut tiedän ettei se auta mitään. Pakko vaan yrittää taas mennä asioissa eteenpäin. Vaik kuin suututtaa niin pakko vaan yrittää ottaa iisisti.

Toinen asia mikä mua myös ärsyttää. Kun eräs ihminen tuli mulle sanoon: eikö masennus oo yhtään helpottanut? Tollaset jutut sit pikkasen ärsyttää. Oikeesti mikä ongelma? ja kenellä? Ei burnoutista noin vaan parannuta. Viimeks, ku kävin tk:ssa saatiin laitettuu hakemukset psykoterapiaan vaik oma tilanne ei oo edelleenkään mennyt parempaan suuntaan viime vuoden osalta. Toivotaan, että psykologi katsoo, et voisin aloitella sitä terapiaa.

Sittenpä toisiin aatoksiin. Olen tässä alkanut kirjoittelemaan lyriikoita. Mun unelma on ollut aina tehdä omia biisejä. Nyt mulle avautui siinä mahdollisuus. Jännittää astua tulevaan mut pitäis keksii joku taitelija nimi ja mahdollisesti joku tyyli, jota artistina edustaisin. Kaikki on vielä keskeneräistä tän alueen osalta. Mut katotaan miten ovat aukee tähänkin suuntaan. Tää uutinen oli kyll positiivinen pitkästä aikaa. On hienoa, että pääsee eteenpäin siinä mitä rakastaa tehdä.

Viikonlopuksi olen lähdössä ystävän kanssa seurakunnan järjestämälle kevätretkelle. Aiheena siellä käsitellään uupumusta. Nyt todellakin koen, että on oikea hetki mennä sinne. Ihanaa päästä valmiiden pöytien ääreen ja omien ajatusten ääreen. Josko tälläkin matkalla saisin uusia lyriikoita kirjoitettua. Jännää mutta niin kivaa!

Toivottavasti teillä rakkaat lukijat ja tukijat on ollut ihana viikko. Parempaan suuntaan tässä mennään, vaik välil mennään vastentuulta. On ihana huomata, että kaiken mutalammen pohjassa, kun käy niin sieltä todellakin joku päivä noustaan ylös. En aio jäädä mutaan ja rapaan vaan aion nousta. Ehkä uskallan luottaa siihen, että joku päivä olen se hiottu timantti. Siihen kuitenkin menee paljon aikaa ja työtä. Ihania aurinkoisia päiviä teille jokaiselle! <3 Ootte ihania timantteja <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää