Siirry pääsisältöön

Uskallanko unelmoida?


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Blogi on ollut hiljainen. On ollut paljon kaikenlaista hässäkkää tässä muuton keskellä. Enää ei ole, kuin 6 yötä muuttoon. Alkaa kotikin jo olla ihan sekainen muuton keskellä. Mutta pienen hetken, kun jaksaa malttaa niin pääsemme laittamaan uutta kotia. Sekin on parasta puuhaa, kun muutenkin tykkään sisustaa. En malta odottaa.

Viikko on ollut kiireinen ja viime viikkokin, kun kerroin. Ostimme mieheni kanssa salille jäsenyydet. Siitä olen kiitollinen. Pitäisi saada tuo salihommakin pyörimään näin muuton keskellä. Viime viikolla myös siskoni kävi lastensa kanssa. Päivät olivat ihania ja aika meni ihan liian nopeasti. Kyllä olin väsynyt sen jälkeen.

On ollut tässä taasen haasteita äksän suuntaan. Vitsit tekis niin mieli kiehuu. Mut tiedän ettei se auta mitään. Pakko vaan yrittää taas mennä asioissa eteenpäin. Vaik kuin suututtaa niin pakko vaan yrittää ottaa iisisti.

Toinen asia mikä mua myös ärsyttää. Kun eräs ihminen tuli mulle sanoon: eikö masennus oo yhtään helpottanut? Tollaset jutut sit pikkasen ärsyttää. Oikeesti mikä ongelma? ja kenellä? Ei burnoutista noin vaan parannuta. Viimeks, ku kävin tk:ssa saatiin laitettuu hakemukset psykoterapiaan vaik oma tilanne ei oo edelleenkään mennyt parempaan suuntaan viime vuoden osalta. Toivotaan, että psykologi katsoo, et voisin aloitella sitä terapiaa.

Sittenpä toisiin aatoksiin. Olen tässä alkanut kirjoittelemaan lyriikoita. Mun unelma on ollut aina tehdä omia biisejä. Nyt mulle avautui siinä mahdollisuus. Jännittää astua tulevaan mut pitäis keksii joku taitelija nimi ja mahdollisesti joku tyyli, jota artistina edustaisin. Kaikki on vielä keskeneräistä tän alueen osalta. Mut katotaan miten ovat aukee tähänkin suuntaan. Tää uutinen oli kyll positiivinen pitkästä aikaa. On hienoa, että pääsee eteenpäin siinä mitä rakastaa tehdä.

Viikonlopuksi olen lähdössä ystävän kanssa seurakunnan järjestämälle kevätretkelle. Aiheena siellä käsitellään uupumusta. Nyt todellakin koen, että on oikea hetki mennä sinne. Ihanaa päästä valmiiden pöytien ääreen ja omien ajatusten ääreen. Josko tälläkin matkalla saisin uusia lyriikoita kirjoitettua. Jännää mutta niin kivaa!

Toivottavasti teillä rakkaat lukijat ja tukijat on ollut ihana viikko. Parempaan suuntaan tässä mennään, vaik välil mennään vastentuulta. On ihana huomata, että kaiken mutalammen pohjassa, kun käy niin sieltä todellakin joku päivä noustaan ylös. En aio jäädä mutaan ja rapaan vaan aion nousta. Ehkä uskallan luottaa siihen, että joku päivä olen se hiottu timantti. Siihen kuitenkin menee paljon aikaa ja työtä. Ihania aurinkoisia päiviä teille jokaiselle! <3 Ootte ihania timantteja <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää