Ahdistus.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikko on vierähtänyt nopeasti. On tullut kaikenlaista tehtyä, on kuitenkin tullut myös levättyä. Olen nähnyt paljon levottomia uniakin. Mieleni on ollut ahdistuneempi useamman päivän. Monet ihmiset ovat huomanneet, että en todellakaan ole oma itseni ja ovat kehottaneet minut ns. ”pakkolepoon”. Lepo on tehnyt hyvää, mutta nyt todellakin kaipaisin lepoa aivan jossain muualla. En osaa kotonakaan enää rentoutua. Huomaan käyväni ylikierroksilla.

Eilen alkoi ns. loma kuoron kanssa. Meillä oli viimeinen kuoro vastuu tämän kevään osalta ja myös kevätkauden päättäjäiset. Kuorolaiset muistivat minua erittäin ihanalla lahjalla. Kävinkin jo lahjakortin törsäämässä. :D Tiesin jo mihin sen käytän. Olin sanaton siitä, kun sain yllätyksenä lahjakortin. Tulihan siinä tippa linssiin. Koko vuoden olen laittanut itseni ns. likoon vapaaehtoistöissä. Ihana muistaminen heiltä <3

Olen myös ollut todella ahdistunut viime aikoina. Huomaan, että ahdistus on kasvanut ja lisääntynyt. Pitäisi vielä etsiä itselleen sitä psykoterapeuttia. Mitä ei ole vieläkään löytynyt. Yksi ehdokas oli, mutta heti skippasin sen, kun kuulin, että hän on mies. En tiedä mikä ihmeen mies kammo minulla on. Mieluiten toivoisin, että terapeuttini olisi nainen. Ahdistuneisuudessa narskutan hampaita ja vatsani/elimistöni oireilee kipuilua. Ei todellakaan ole kivaa olla kipeällä vatsalla kotona.

Heinäkuussa meillä on hääpäivä mieheni kanssa. Olemme keskustelleet siitä, että on pakko lähteä muualle vähäksi aikaa hääpäivää viettämään. Kenties yö poissa kotoa. On pakko saada stopattua tämä oravan pyörä kierre. Muuten käy huonosti ja se ei ole kiva itselle, miehelle eikä lapsillekaan. Todellakin pelkään sitä, että vielä tulee päivä eteen, että en todellakaan jaksa ja pahin pelkoni on, että makaan tuolla jossain hullujen huoneella. Todellakin mielenterveys on tärkeä asia, siitä on pidettävä huolta, eikä asioilla leikkimistä saa olla.

Minua hermostuttaa ja pinna on todella kireällä, kuin viulunkieli. Joku päivä vielä räjähdän ilmoille. Lasten takia on pakko yrittää. Ei he ole syyllisiä siihen, että minulla on paha olla. Olen huomannut, että paha oloni vaikuttaa jo lähimmäisiin. En todellakaan halua, että lähimmäiseni joutuvat ”kärsimään” siitä, että minulla on paha olla. Haluan todellakin tehdä asialle jotain, mutta en tiedä mitä.

Kiitos rakkaat lukijat ja tukijat <3 Ihana, että te jaksatte tsempata minua. Ilman teitä en olisi tässä <3