Siirry pääsisältöön

Muutto, uusi koti, väsymys, uupumus.

Heippa rakkaat blogin seuraajat!

On kulunut aikaa, kun olen ollut blogin parissa. Yksinkertaisesti ei ole aikaa kirjoittamiselle riittänyt. Toivon, että kun kodin järjestäminen rauhoittuu, että minulle jäisi enemmän aikaa blogille. Pikku hiljaa, kun jaksaa kotia laittaa niin hyvä tulee. 

Pari viikkoa on mennyt todella nopeasti. Olemme saaneet olla miehen kanssa kahden. Tosin parisuhteelle ei ole jäänyt aikaa, kun muuttaminen ja uuden kodin laittaminen on vienyt suurimman osan ajasta. On myös ollut pakollisia, virallisia menoja hoidettavana. Olemme nauttineet siitä, että olemme saaneet laittaa uutta kotia valmiiksi, ennen kuin lapset tulevat kotiin.

Viikonloppu on alkamassa ja minulla onkin jonkun verran suunnitelmia viikonlopulle. Olen menossa huomenna ystäväni kanssa kuuntelemaan Mikko Harjua. Hänellä on levyn julkkari keikka Hesassa. Muuten viikonloppu menee kotosalla ollessa ja uutta kotia laittaessa. Mitäs muutakaan tässä keksisi :D 

Mielialani on ollut vaihtelevaa ja tällä hetkellä enemmänkin alakuloisempaa. On tässä muutamassa viikossa tapahtunut paljonkin asioita, jotka vaikuttavat omaan mielialaan. Tälläkin viikolla olen ollut enemmän ahdistuneempi. Olen myös saanut muutamia paniikkikohtauksia. Ne on tosi ikäviä ja niiden jälkeen olen ihan puhki. Nytkin, vaikka olen yöt saanut levättyä kunnolla olen silti väsynyt. Koko ajan väsynyt ja tuntuu siltä, että zombina kävelisin kadulla eteenpäin. Olen ollut huolissani omasta vonnistani ja samalla miehenikin on ollut huolissaan, kun en malta levätä. Olen sairastunut uupumukseen ja silti tuntuu siltä, että rimani on korkea edelleen. Vaadin itseltäni paljon enemmän mitä jaksaisinkaan. Miten voisin päästä irti tästä oravan pyörästä. 

Hyviä uutisia psykoterapian osalta. Minulle myönnettiin 20 kerran lyhyt psykoterapia. Kaupunki maksaa sen minulle. Juttelin juuri viimeksi sairaanhoitajan kanssa siitä, että tilanteeni on sen verran vakava, että minun kuntoutukselle ei riittäisi lyhyt terapia. Hän kuitenkin kertoi minulle, että yleensä aloitetaan lyhyt terapialla ja siitä on vielä mahdollisuus jatkaa terapiaa Kelan avustuksella, jos on tarvetta. 

Laitoin myös keväällä valituksen kuntoutustuesta. Se asia on mennyt eteenpäin ja pitkä on tie. Kuntoutustuen käsittely muutoksen hakulautakunnalla kestää noin 3-4 kk;tta. Eli näyttää siltä, että en vielä elokuussa pääsisi jatkamaan opintoja. Vähän nihkeä ja stressaava tilanne noiden opintojen osalta. Minulla on kirjoitettu sairasloma nyt elokuun puoleen väliin saakka. Sitä on kuitenkin vielä jatkettava, sillä tiedän, etten kykene opiskelemaan te-tomiston vaatimalla tavalla. Olisin taas heti sairaslomalla opintoihin palattuani. Jännittää kuitenkin vielä, että mitä opettajani tuumailee asiaan. Nämä on vaikeita asioita ja niiden kanssa on mentävä päivä kerrallaan eteenpäin. 

Oli ihanaa pitkästä aikaa kirjoittaa blogia. Jotenkin tämäkin antaa lohua itselle, kun jaksaa kirjoittaa asioita ylös. :) <3 Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat, että olette jaksaneet käydä kanssani tätä matkaa. Kirjoittelen taasen, kun kiireiltäni kerkiän. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...