Uupuneen ihmisen arki.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikko on mennyt nopeasti, ollaan jo puolessa välissä viikkoa. Huh, miten aika rientää. Kaikenlaista hommaa tässä ollut ja arjen tohinaa. Muutto hommatkin alkaa olla mallillaan. Vielä vähän kodin laittoa, mutta sekin hoituu sillä, kun saa lipaston ja hyllyyn laatikot. Ihan pikku juttuja puuttuu enää.

Olen väsyneempi. Päivästä toiseen olen ahkeroinut kodin parissa ja ollut seurakunnalla 

vapaaehtoistöissä. Todellakin huomaan sen, että nyt on aikaa antaa levolle. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, että suoritan asioita ja vaadin itseltäni paljon. Paljon enemmän mitä jaksan. Huomaan taas tulleeni tienpäähän ja tuntuu siltä, että tästä ei paluuta ole. Voimat ovat vähissä, olen väsynyt joka tietysti myös vaikuttaa parisuhteeseen. En osaa tajuta ajoissa kerätä voimia ja levätä. En osaa sanoa puolisolleni ”hätähuutoa” vaan räpiköin eteenpäin, kunnes pohja tulee vastaan.

En ole voinut itkeä moneen päivään, vaikka tekisi mieli itkeä. Huomaan, että lääkkeetkin turruttavat tunteita ja siksi en saa niitä pintaan. Pitäisi myös netin välityksellä löytää psykoterapeutti. En ole jaksanut sitäkään katsella. En jaksa mitään. Meillä, kun ei ole tukiverkostoja lähellä ja huomaan, että ihmiset eivät oikeasti ymmärrä tilannettani. Asiat saattaa ulospäin näyttää ihan toiselta, sitä ei tiedä miten oikeasti ihminen voi. Kysellään pinnallisesti kuulumisia ja ei jakseta kuunnella, jos toisella on kerrottavaa ja huolia.

Jotenkin tuntuu siltä, että tänä päivänä ihmiset ajattelevat omaa napaansa. Minäkin, olen ystävällinen ja kyselen mitä muille kuuluu? En siinä samassa huomaa, kuinka väsynyt itse olen. Tänään voin sen myöntää, että olen todella väsynyt ja uupunut. Huomenna minulla onkin aika sh terapeutille. On ihana päästä hänelle purkamaan paineita ja ajatuksia. Tiedän, että hän on aidosti kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu.

Olen myös huomannut, että nykypäivänä ihmiset vähättelevät todella paljon masennusta ja uupumusta. Aihe on tabu eikä siitä uskalleta puhua ääneen. Huomaan itsekin, kun kerron jollekin ihmiselle, että olen uupunut, en tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Ihmiset ovat hyviä keksimään kaikenlaisia selityksiä. Haluatko sinä oikeasti olla sellainen ihminen, jota ei kiinnosta toisten ihmisten hyvinvointi.

Pakko lähteä nyt nukkumaan ja levätä. Kerätä voimia taas huomisen päivän taisteluun. Menen hetki kerrallaan, muuten en jaksa. Ihana, että te rakkaat lukijat ja tukijat olette siellä <3 Teillä on sydän kultaa. Todella arvostan teitä ihmisenä ja muista olet ainutlaatuinen <3