Siirry pääsisältöön

hei, hei mitä kuuluu?


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan. Huomenna lähdetään aamusta tyttöjen kanssa Tallinnaan päivän reissulle. Viikonloppu alkaa ja se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä oloa ja rentoutumista. Lauantaina olemme ihan vain kotosalla. On ollut toiminnan täyteinen viikko, joten on pakko jossain vaiheessa vaan levätä. Sunnuntaille ei kummempia suunnitelmia, ainakaan vielä ole.

Tänään kävin psykiatrin käynnillä, vihdoinkin. Olin jo monta kuukautta toivonut, että pääsisin ammattilaisen kanssa juttelemaan omasta voinnista ja lääkityksestä. Onneksi huomasin, että nyt on jonkinlaista toivoa edes tulevaisuuden suhteen. Olen erittäin pettynyt omaan lääkäriini. Psykiatri kertoi, että minun olisi kuulunut saada jo tammikuussa lähete psykiatrian poliklinikalle. Jota en koskaan saanut. Tässä sen huomaa, että sinun pitäisi kaikki tietää. Mistä voisit itse ymmärtää, että sinun olisi pyydettävä lähete jonnekin? Aion kyllä todella tehdä omasta lääkäristäni valituksen. Niin ammattitaidotonta hommaa. 

Psykiatrin kanssa oli myös puhetta opintojen paluusta. Minua olisi pitänyt jo aiemmin ns. kannustaa palaamaan opintoihini. Ei lääkärikään siihen asiaan puuttunut sen kummemmin. Kirjoitti nappia naamaan ja ihan hyödyttömiä annosteluja, joista ei ole hyötyä. Nyt sain kunnon tropit siihen, että josko saisin yöni oikeasti nukuttua ilman aamu heräilyjä. Agressiivisuuteni on voinut johtua ihan siitä, kun en ole saanut nukuttua ja olen sen vuoksi väsynyt ja kiukkuinen. Tietenkin pinna on kireällä. Vähän jännittää, kun lääke nostoista tulee sivuoireita, että minkälainen olo on huomenna. Sen näkee sitten. Sitä ei kannata etukäteen murehtia.

Opinnoista sen verran, että laitoin opettajalle tänään viestiä, josko voisin palata opintoihin kevennetyllä opiskelulla. Työharjoittelu päivät olisivat alkuun neli tuntisia. Onhan se hirveän iso kynnys, pitkän tauon jälkeen palata takaisin harjoitteluun. Jännittää sekin jo etukäteen. Nyt jään odottamaan vastausta opettajalta ja katsotaan miten asiat sitten etenevät. Pahasti näyttää nyt siltä, että kuntoutustukea en tule saamaan, joten opintojen keventäminen olisi viisas ratkaisu tässä hetkessä. Minun mielestä kuulostaa ihan järkevältä tuo ratkaisu. Nyt vaan peukut pystyyn. Toisaalta on haikeaa ajatella, että enää muutama viikko ja sitten alkaa ns. täysi työ opintojen ja arjen parissa. Mietin jo etukäteen, että miten jaksan. Jos en jaksa, niin sitten uutta aikaa psykiatrille yms.

Tänään kävin myös pitkästä aikaa lenkillä. Kesä on mennyt visusti kotona ollessa ja liikuntakaan ei ole ollut suuressa suosiossa. Nyt aion kyllä syksyn tullen ryhdistäytyä. Pakko ottaa itseensä niskasta kiinni. Tänäänkin lenkki teki todella hyvää niin mielelle, kuin sielullekin. Toivottavasti enenemissä määrin pääsisin taas liikunnan pariin. Olisi kiva, jos siskonikin alkaisi kanssani käymään salilla. Ehkäpä, saa nähdä miten sitä jaksaa ja ehtii tehdä asioita. Ei siitäkään kannata ottaa liikaa stressiä. Stressi aiheuttaa vain ahdistusta enemmän.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää