Siirry pääsisältöön

hei, hei mitä kuuluu?


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan. Huomenna lähdetään aamusta tyttöjen kanssa Tallinnaan päivän reissulle. Viikonloppu alkaa ja se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä oloa ja rentoutumista. Lauantaina olemme ihan vain kotosalla. On ollut toiminnan täyteinen viikko, joten on pakko jossain vaiheessa vaan levätä. Sunnuntaille ei kummempia suunnitelmia, ainakaan vielä ole.

Tänään kävin psykiatrin käynnillä, vihdoinkin. Olin jo monta kuukautta toivonut, että pääsisin ammattilaisen kanssa juttelemaan omasta voinnista ja lääkityksestä. Onneksi huomasin, että nyt on jonkinlaista toivoa edes tulevaisuuden suhteen. Olen erittäin pettynyt omaan lääkäriini. Psykiatri kertoi, että minun olisi kuulunut saada jo tammikuussa lähete psykiatrian poliklinikalle. Jota en koskaan saanut. Tässä sen huomaa, että sinun pitäisi kaikki tietää. Mistä voisit itse ymmärtää, että sinun olisi pyydettävä lähete jonnekin? Aion kyllä todella tehdä omasta lääkäristäni valituksen. Niin ammattitaidotonta hommaa. 

Psykiatrin kanssa oli myös puhetta opintojen paluusta. Minua olisi pitänyt jo aiemmin ns. kannustaa palaamaan opintoihini. Ei lääkärikään siihen asiaan puuttunut sen kummemmin. Kirjoitti nappia naamaan ja ihan hyödyttömiä annosteluja, joista ei ole hyötyä. Nyt sain kunnon tropit siihen, että josko saisin yöni oikeasti nukuttua ilman aamu heräilyjä. Agressiivisuuteni on voinut johtua ihan siitä, kun en ole saanut nukuttua ja olen sen vuoksi väsynyt ja kiukkuinen. Tietenkin pinna on kireällä. Vähän jännittää, kun lääke nostoista tulee sivuoireita, että minkälainen olo on huomenna. Sen näkee sitten. Sitä ei kannata etukäteen murehtia.

Opinnoista sen verran, että laitoin opettajalle tänään viestiä, josko voisin palata opintoihin kevennetyllä opiskelulla. Työharjoittelu päivät olisivat alkuun neli tuntisia. Onhan se hirveän iso kynnys, pitkän tauon jälkeen palata takaisin harjoitteluun. Jännittää sekin jo etukäteen. Nyt jään odottamaan vastausta opettajalta ja katsotaan miten asiat sitten etenevät. Pahasti näyttää nyt siltä, että kuntoutustukea en tule saamaan, joten opintojen keventäminen olisi viisas ratkaisu tässä hetkessä. Minun mielestä kuulostaa ihan järkevältä tuo ratkaisu. Nyt vaan peukut pystyyn. Toisaalta on haikeaa ajatella, että enää muutama viikko ja sitten alkaa ns. täysi työ opintojen ja arjen parissa. Mietin jo etukäteen, että miten jaksan. Jos en jaksa, niin sitten uutta aikaa psykiatrille yms.

Tänään kävin myös pitkästä aikaa lenkillä. Kesä on mennyt visusti kotona ollessa ja liikuntakaan ei ole ollut suuressa suosiossa. Nyt aion kyllä syksyn tullen ryhdistäytyä. Pakko ottaa itseensä niskasta kiinni. Tänäänkin lenkki teki todella hyvää niin mielelle, kuin sielullekin. Toivottavasti enenemissä määrin pääsisin taas liikunnan pariin. Olisi kiva, jos siskonikin alkaisi kanssani käymään salilla. Ehkäpä, saa nähdä miten sitä jaksaa ja ehtii tehdä asioita. Ei siitäkään kannata ottaa liikaa stressiä. Stressi aiheuttaa vain ahdistusta enemmän.

Ihanaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pidetään rakkaistamme huolta! <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää