Kun kuolema kohtaa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Ajattelin kirjoittaa tänään aiheesta, kun kuolema kohtaa. Viime päivinä ja oikeastaan tämän vuoden puolella olen joutunut kokemaan sitä, että lähiperheistä otetaan ihmisiä pois kuoleman kautta. Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, että kuinka kauan meillä on aikaa jäljellä täällä maan päällä. Olen miettinyt sitä, kun ihmiset sairastuvat tai joutuvat äkilliseen tapaturmaan tai lopettavat elämänsä oman käden kautta. Toki meillä ei ole valtaa tuomita ketään siitä, että mihin jokainen päätyy, kun kuolee. Monet ihmiset miettivät asioita, että onko kuoleman jälkeistä elämää? Helposti me ihmiset menemme päivästä toiseen, emme välitä rakkaista lähellämme, riitelemme tai muuten vain elämme kuin viimeistä päivää. Koskaan emme mieti sitä, että milloin meistä itse kukin täältä lähtee. Monesti siinä vaiheessa, kun menetämme rakkaan ihmisen, mietimme asioita uudelleen. Silloin se voi olla jo liian myöhäistä.

Monet ihmiset todellakin uskovat siihen, kun lähdemme täältä, että elämämme ei jatku. Minä itse uskon siihen, että on Taivas ja Helvetti. Uskon siihen, kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisesti omassa elämässä niin hän pääsee taivaaseen. Toki uskon myös siihen, että ihminen voi ennen kuolemaansa huokaista viimeisen henkäyksen Jumalan puoleen. Jotenkin tämä maailma on täytetty saastaisilla asioilla. Jenni Vartiaisen sanoittama biisi tulee mieleen tässä kohtaa. ” Mitä tänne jää, kun mä kuolen? Se päivä ei oo vielä tänään. Tämä biisi antaa ymmärtää sen, että elä kuin viimeistä kertaa, elämä ei vielä tänään lopu vaan sinulla on aikaa. Todellisuus iskee vasten kasvoja. Onko meillä oikeasti aikaa? Onko meillä asiat kunnossa, että pääsen taivaaseen tai sinne, minne meistä jokainen uskoo päätyvänsä. Vai uskooko ylipäätänsä mihinkään.

On myös surullista nähdä se, kun lapsille ei kerrota totuuden mukaisesti asioita. Voi, olla, että tämä saattaa saada jonkun ihmisen vihaiseksi. Minä itse olen sitä mieltä, että lapselle on kerrottava asiat ikätason mukaisesti. Esim. jos joku kuolee oman käden kautta. Ei meillä lapset tyhmiä ole. He kyllä ymmärtävät sen, että ei kukaan terve aikuinen tahallaan tee itselleen pahaa. Toki siihenkin voi olla omat syynsä. Jos mielenterveys heittää pahasti tai on huumeiden käyttöä. Toki on myös tärkeää puhua lapselle siitä, että saa surra, kun surettaa ja antaa lapselle tilaa surra asioita. Olen monesti miettinyt sitä, että jos joku lähimmäinen menehtyy huumeiden käyttöön, kerronko siitä lapselle. En toki tiedä mitä ammatti ihmiset ovat siitä mieltä. Mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että on turha salailla ja peitellä asioita. Mutta me vanhemmat olemme näissäkin asioissa erilaisia. Kunnioitan tietenkin kaikkien vanhempien omaa mielipidettä tässäkin asiassa.

Osanottoni kaikille, ketkä olette menettäneet teille tärkeitä ihmisiä elämässä <3 Muistakaa, pidetään rakkaistamme huolta siihen asti, kun se on mahdollista. Sillä koskaan emme tiedä, milloin me täältä lähdemme. Tästä surullisesta tekstistä huolimatta, ihanaa viikkoa teille jokaiselle, rakkaat lukijat ja tukijat <3