Siirry pääsisältöön

Loma alkaa olla lopuillaan.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Mulla olikin oikein huikea viikonloppu. Toivottavasti teillä on viikonloppu sujunut hyvin.Ei ole enää, kuin kaksi ja puoli viikkoa lapsilla lomaa, jonka jälkeen koulut alkaa. Niin se kesä vaan kummasti hurahti lasten kanssa kotona ollessa.

Ensiviikolla mieheni lapset tulevat meille koko viikoksi. Meillä on jo jonkun verran suunniteltua ohjelmaa, mutta sen lisäksi myös sopivasti vapaa aikaakin. On kiva, kun ei tarvitse joka päivä tarkkojen suunnitelmien ja aikataulujen kanssa sählätä. Siinä se loma viikko sitten meneekin sopivasti lasten kanssa.

Tosiaan mulla oli nyt viikonloppuna ihan omaa aikaa tyttöjen kanssa. Kävimme muutaman tyttökaverin kanssa Turku-Tukholma risteilyllä. Todellakin reissu teki hyvää, mutta kovan väsymyksen kanssa sitä tultiin taas kotiin. Olen tänäänkin nukkunut päikkärit. Ei muuten jaksa. Todellakin huomaa, että oma vointini ei ole vielä kunnossa. Reissun päällä nautimme hyvästä ruoasta, karaokessa kävimme myös, tanssilattialla tuli pyörähdettyä ja bingoa pelattua. En ole koskaan aiemmin bingoa pelannutkaan. Siitä tulisi oikein kiva ”harrastus” itselleen. Kävimme myös vähän shoppailemassa laivan putiikeissa. En ostanut kotiin tuomisia juuri ollenkaan. Huomasin, että hinta taso on erilainen viking laivoilla, kuin Siljalla jolla yleensä käynkin. Klubi kortilla ei ollut juurikaan tax-free myymälässä tarjouksia ja makeisten hinnatkin olivat pilvissä. Aamupala oli myös iso pettymys, sekä laivan henkilökunta. Muuten oli kivaa tyttöjen kanssa. Ens kesänä uusiks, ehkäpä Tallinnaan. Ei sitä laivalla tule kunnolla nukuttua.

Olen myös tänään ollut väsyneempi ja masentuneempi. Olen myös huomannut, että olen ruennut olemaan vainoharhainen. Se on kovin pelottavaa kyllä. On koko ajan sellainen olo, että joku seuraa tekemisiäni ja olemistani. Olen myös erittäin varovainen nykyisin ihmisten kanssa. En tiedä, ketkä oikeasti ovat ystäviäni tai ketkä haluavat minulle pahoja asioita. Sairauden myötä, olen myös lihonut. Tällä hetkellä en jaksa välittää siitä mitä syön tai kuinka paljon liikun. Pakko kuitenkin elokuun puolella yrittää parhaansa mukaan. Monet ovat kyselleetkin, että olenko raskaana. Tuokin on sellainen asia, että ei kenellekään ole oikeutta sellaista tulla kyselemään. Tai, että onko meille perheenlisäystä tullut. Moni ei edes tiedä, että sairastan uupumusta tällä hetkellä, joten he olettavat asioiden olevan sitten toisella tapaa.

Tänään olen myös suunnitellut tupareita uuteen kotiimme. Meidän seurakunnan pastori siunaa kotimme. Meille on erityisen tärkeää se, että saamme kodillemme ja perheellemme siunauksen. Olemme kutsuneet, tai laitan kutsut, kun ehdin niin lähimmät ystävät ja perheemme. On tärkeää, että kaikki rakkaimmat ihmiset saavat olla kanssamme ja ovat meille tärkeässä juhlassa mukana. Olen muutenkin juhla ihminen itse, joten mietin, että jos kaiken saisi valmiina. Ei tarvitse stressata.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Muista, sinä riität! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...