Arjen huumaa ja suuria tunteita.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viime päivät ovat olleet kiireisiä ja yöunet ovat jääneet vähiin. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu ja se tietää minullekin vapaata lapsista. Rakastan lapsia yli kaiken, mutta huomaan, että minäkin tarvitsen välillä lepoa. Tosiaan olen tämän viikon hoitanut siskoni lapsia. On ollut ihana saada kokea ”uudestaan” pieni lapsi perheen arkea. Olemme olleet meillä ja yhden päivän siskoni luona. Olemme käyneet Helsingissä tutustumassa pääkaupunkiseudun elämään. Olemme liikkuneet junalla paljonkin, josta molemmat lapset tykkäävät kovasti. On ilo ihailla, miten niin pienet lapset ovat taitavia ja tietävät ja ymmärtävät hyvin asioita. Tänäkin aamuna pienimmäinen valitsi itselleen vaatteet. Oli ihana huomata, kuinka hän osasi itse valita mitä haluaa pukea päälleen. Kesän ihanat säät ovat hellineet meitä niin hyvin, että minun puolestani lapsi voi itse valita mitä pukee päälleen.

Toisaalta viikkooni on myös kuulunut vastoinkäymisiä ja negatiivisia tunteita. Ne ovat jonkin verran vaikuttanut nukahtamiseen ja yöuniin. Olen myös avautunut facebookiin siitä, kuinka pettynyt olen ihmisiin tänä päivänä. On vaikea luottaa ihmisiin ja avautua heille sydämen asioista. Ihmiset ovat huolissaan minusta ja valittavat siitä miehelleni ja seurakunnan pastoreille. Ei se ole oikeanlaista välittämistä. Olen huomannut sen, että kun uskallan olla oma itseni ja en ole samaa mieltä ihmisten kanssa niin heitä ärsyttää se. Olen myös huomannut, että jotkut henkilöt ns. dissaavat ja ovat pettyneitä blogini kirjoituksiin. Tiedän sen, että aiheeni saattaa joskus olla sellaisia mistä ihmiset eivät pidä. Ei blogiani ole pakko käydä lukemassa, jos se ärsyttää. En ole ajatellutkaan blogia perustaa sen vuoksi, että ihmiset eivät pidä asioista, joista kirjoitan. Blogi on tehty sen vuoksi, että saan olla vertaistukena joillekin ihmisille ja tiedän, että joillekin tästä on tullut hyvää mieltä sekä vertaistukea. Meitä on moneen junaan niin kuin sanotaan. Tiedän kyllä, että kirjoitan asioita myös todella suoraan ja olen muutenkin luonteeltani temperamenttinen ihminen. Jos minua ei voi hyväksyä tällaisena kuin olen, niin on parempi, että ei ole tekemisissä kanssani eikä käy blogia seurailemassa.

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä. Toivotaan, että sää suosii ja pääsisimme perheenä nauttimaan auringosta. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat.

PS. Ihan pakko kertoa, että enää pari viikkoa niin menen opiskelujen pariin. Sekin on uusi elämän vaihe. Niin vain kaikilla asioilla on tapana järjestyä. 😊