Lähimmäinen.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3

Viikko on mennyt nopeasti. Eilen oli viimeinen hoitopäivä siskon lasten kanssa. Hyvin on siis viikko kaikin puolin mennyt. Ainut miinus viikosta, aikaiset aamu herätykset. Onneksi saan nukkua pitkään, kun harkka alkaa ja päivätkin ovat sopivan mittaisia. Ehtii tehdä perheelle ruokaa ja hoitaa omat lapset.

Tänään kävimme osan porukan kanssa Linnanmäellä. Lumo-kodit järjesti lintsi päivän heidän asukkailleen. Olimme kolmisen tuntia siellä ja saimme kieppua laitteissa päämme pyörälle. Tosin yksi lapsistamme sairastaa tällä hetkellä oksu tautia, niin harmitti paljon, kun kaikki eivät päässeet mukaan. Juuri tuossa ajattelin, että kurjaan vaiheeseen sairastumiset tulee. Minulla alkaa harjoittelu ja siskon tyttäret aloittavat maanantaina päiväkodin. Harmittaa, kun eilen oli enemmänkin hoitolapsia meillä kotona. Mutta eihän näille sairastumisille mitään mahda. Ei toki ole kiva olla sairaana heti ja olla poissa harjoittelusta.

Ajattelin myös tänään kirjoittaa blogiini aiheesta lähimmäinen. Millainen ihminen on lähimmäinen? Tietysti meillä jokaisella on omat määritteet ja mielipiteet sillekin asialle. Olen myös huomannut omassa elämässäni, että ne ihmiset joilta et voisi kuvitella saavasi apua, ovatkin niitä ensimmäisiä, jotka auttavat sinua hädän hetkellä. Eilenkin satoi vettä, olisimme lähteneet ystäväni kanssa lenkille. Seisoimme talomme edessä katoksen alla ja tilauksesta naapuri tuli ja heitti meidät läheiselle pururadalle. Pääsimmekin lenkille, kun sade kuuro oli loppunut pururadalle saapuessa. Olen myös huomannut senkin puolen, että onko meillä ihmisillä auttaminen pyytetöntä vai pakonomaista. Toki meistä jokainen on vajavainen ja ei meitä sormella kuuluisikaan osoittaa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että niitäkin enkeleitä löytyy vielä tänä päivänä, jotka omastaan antavat aikaa sinulle ja he eivät oleta, että annat aikaa heille takaisin.

Nyky päivänä myös ihmisistä on tullut hirveän itsekeskeisiä. Pyöritään omien asioiden ympärillä, eikä huomata niitä todellisia apu kohteita. Meitä ihmisiä on liian vähän tekemään jotakin hyvää lähimmäiselle. Kaupassa ollessani autoin erästä henkilöä pakastealtaalla. Miten hyvän mielen hän siitä sai, kun annoin aikaani ja apuani sillä hetkellä hänelle. Tämä on ihan parasta. Toki myös auttamisen halun tarvitsee tulla luonnostaan. Kyllä sen huomaa, jos ihmisellä ei ole sitä aitoa auttamisen halua.

Raamatussakin on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Pari ihmistä kulki ohi ja viimeinen auttoi. Tätä myös saa kokea ihan omassa elämässä arjen keskellä. Jos näet maassa makaavan ihmisen, jäätkö auttamaan häntä ja kysytkö miten hän voi? Vai valitsetko sen osan, että kuljet ohi, piittamatta siitä mikä hänen tilanteensa on. Monesti myös nämä asiat voidaan aloittaa meidän omista lähimmäisistä. Perheestämme, ystävistämme, naapureistamme yms. Valitsetko sen, että teet jonkun ihmisen iloiseksi vai kuljetko ohi kiireellisen näköisenä. Tällä tekstillä en myöskään halua syyllistää ketään ihmistä. En ole itsekään sen parempi ihminen.

Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat <3 Opetellaan siitä pois, että emme olisi niin itsekkäitä ihmisiä vaan nimenomaan autamme heitä, joille voimme olla avuksi missä tahansa asiassa. Muistan, kun eräässä laulussa lauletaan: ”mitä toivot toiselta, tee se itse hälle. Tässä sääntö kultainen, myös sun ystävälle”.