Läskeilyä ja lääke annostuksia.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Pari tuntia enää ja on uusi päivä ja uudet haasteet. Minulla on ollut mielessä muutamakin aihe, josta voisin blogissa kirjoittaa. Ensimmäinen aihe, on lihavuus ja toinen aihe liittyy yleislääkärin arviointiin.

Viime päivinä olen kuullut puhetta siitä, että miten joillakin ihmisillä on mielipiteitä toisten ihmisten ulkonäöstä. Uskon itse siihen, että jos sinulla itselläsi on ulkonäön kanssa ongelmia ja paineita. Näet toiset paljon parempana ja siksi sinulla ikään kuin olisi varaa ”arvostella toisen ihmisen ulkonäköä. On monia eri sanoja, mitä käytetään esimerkiksi siihen, jos ihminen on pyöreä. Läski, lihapulla, lihava, pyöreä yms. Ihmettelen todella sitä, että mihin tämä maailma on menossa. Meillä aikuisilla ihmisillä ei todellakaan ole varaa osoittaa ketään toista sormella siitä, miltä me näytämme. Olemme myös esimerkkejä lapsillemme ja sen vuoksi, ulkonäkö asioista ei saisi tuottaa liian isoja paineita.

Eräässäkin perheessä lapset käyvät lenkillä aikuisten kanssa. Ihan kiva, jos lapset saadaan liikkumaan, en sitä pidä laisinkaan huonona vaihtoehtona, mutta, jos korostetaan sitä, että lapsi olisi lihava tai aikuinen olisi ylipainoinen se ei ole tervettä lapselle eikä ylipäätänsä kenellekään. Lapset ovat kuitenkin kasvavassa iässä ja siksi juuri en itse olisi huolissani siitä, jos lapsi on hiukan pyöreähkö. Meidän vanhempien tehtävä on ennemminkin myös katsoa sitä, mitä suuhun laitamme tai minkälaista ravintoa syötämme lapsillemme. Toki meitä vanhempia on erilaisia ja jokainen kasvattaa omat lapsensa omalla tavallaan. Tuntuu silti pahalta kuulla, että kun toiset ihmiset haukkuvat ulkonäköä lapsille ja luulevat itse olevansa sen parempia sitten.

Tässä maailmassa on myös paljon syömishäiriötä. Se, kun kiinnitämme liikaa siihen, minkä kokoinen kukin on se saa voimaan meidät pahoin. En yhtään ihmettele sitä, että ollaan niin ulkonäkö keskeisiä. Huippumallit ohjelmassakin oikeasti ne ihmiset ovat alipainoisia, eivät normaali painoisia ja se ei ole normaalia. Itse myös omasta kokemuksesta voin sen verran sanoa, että ei se paino sillä tipu, että joku nalkuttaa vieressä. Eikä myös silläkään, että stressaa asiasta. Kaikki asiat täytyy ymmärtää itse ja tapahtua omalla painollaan. Painon pudotus tapoja on erilaisia ja jokaiselle on omansa. Ei kaikille sovi se sama tapa mikä, vaikka sinulle sopii.

Olen myös kuullut, että minunkin ulkonäköäni on arvosteltu. Ensinnäkin se, jos et tiedä ihmisestä mitään niin on parempi olla hiljaa. Monet ajattelevat varmasti, että miksi olen lihonut tai mts. Ylipäätänsä miksi ihmiset miettivät ja jaksavat vaivata päätänsä tuollaisilla asioilla. Minulle on ihan sama minkä näköinen kukin on. Silti jokainen ihminen on arvokas ja Jumalan kuva, juuri sellaisena kuin on. Paras heitto mitä kuulin, että olen lihonut sen vuoksi, että kun olen aviomieheni kanssa yhdessä. Toiseksi, ei sellainen väite pidä paikkaansa. Minäkin tällä hetkellä sairastan masennusta. Masennuksessa lääkkeet aiheuttavat sen, että voi lihoa ja muutenkin, jos mieliala on huono, ei sitä tule katsottua niin tarkkaan, että mitä sitä suuhunsa laittaa. So, onks tämäkin asia jonkun muun ongelma? Ei tietääkseni. Mulla ainakin on hauskaa lähinnä nauraa noille jutuille sillä minua ei paskaakaan kiinnosta toisten ihmisten mielipiteet. Jos joku ei voi hyväksyä minua tällaisena ihmisenä, niin ei ole pakko olla kanssani tekemisissä. Jos naamani ei miellytä. Tai varsinkaan puhua siitä toisille ihmisille. Tai vielä parempi veto, voit tulla ihan suoraan sanomaan minulle asiasta, jos on joku ongelma.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Meillä on vapaus omiin valintoihimme tai mielipiteisiin. Minä ainakin kunnioitan toisia ihmisiä, joten odotan sitä samaa vastapuoleltakin. On ikävää huomata se, että emme saisi ulkonäöltä olla erilaisia. Meidän jokaisen ”kuuluisi” olla niitä laihoja ja hoikkia barbi nuken näköisiä. Yök, sanon minä. Erilaisuus on rikkaus.

Toinen asia, josta halusin kirjoittaa, on yleislääkäri ja hänen antamat lausunnot ja lääke asiat. Olen huomannut tässä viimeisen vuoden aikana, että sinua ja tarpeitasi eivät lääkärit ota tosissaan. Minäkin sain monta kertaa rampata yleisellä lääkärillä ennen kuin sain apua, kun vihdoin osasin sitä pyytää itselleni. Aionkin siis tehdä valituksen omasta lääkäristäni. Hän oli määrännyt minulle lääkkeet ihan väärin. Siksi minulla meni melkein kokonainen vuosi siihen, että vihdoinkin sain nukuttua kunnolla. Terapeuttini kertoi, että lääke annos, jota minulle oli määrätty, kuuluisi osastolla oleville. Aika huolestuttavaa, että tällaisia vääriä arvioita pääsee käymään. Olen niin vihainen tuolle lääkärille, joka on hoitanut asioitani. Olisin voinut saada ja paljon aikaisemmin kuntouttavaa apua. Myös lääke mikä vaikuttaa uneen olisi alun perin tarvinnut olla isommalla annostuksella. Sen vuoksi yöni olivat täyttä helvettiä. Onneksi tuo asia on nyt korjaantunut. On kurja huomata, että tässä yhteiskunnassa ei arvosteta mielenterveys asioita. Annetaan vaan nappia naamaan ja sanotaan, mene kotiisi, kyllä ahdistus lähtee, kun hierot jääpalalla itseäsi. Ja paskat sanon minä. Tämä on aika tiukkaa tekstiä mutta totisinta totta. Sinun pitäisi jo etukäteen tietää kaikesta, jotta saisit apua. Oikein sapettaa tuollainen.

Mutta ehkä näistä synkemmistä aiheista en kirjoita enempää. Sänky pukkaa terveisiä ja on nukkumaan menon aika. Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta.