Monenlaista vanhemmuutta.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Tänään postaamisen aiheena on vanhemmuus. Vanhemmuutta on monenlaista. On ydinperheitä, uusioperheitä, yksinhuoltajia, isovanhempia, bonusvanhempaa ja monen moista mukavaa. Itse olen tässä muutaman vuoden sisällä saanut tutustua uusioperhekuvioihin ja itse myös bonusvanhempana oloa samalla. Olen huomannut, että ydinvanhempana olo on erilaista, kuin bonusvanhempana olo. Olen myös saanut käydä läpi ero vanhemmuutta. Ero vanhemmuudessa myös tilanteet ovat erilaisia ja haastavia omalla tavallaan. Tuonnenpana kirjoitan siitä lisää. On myös perheitä, joissa vanhemmat ovat sijaisvanhempia tai adoptiovanhempia. Toki sekään vanhemmuus ei sulje pois sitä, että voit rakastaa lastasi yhtä paljon, kuin biologinen vanhempi. Minulla on myös tuttava perheissä tilanteita, joissa lapset ovat adoptoitu. Silti he ovat antaneet lapsille hyvän lapsuuden ja rakastavan perheen. Itse voin kertoa omalla kohdallani siitä, että saan olla kahdelle lapselle bonusvanhempi. Olen todellakin iloinen siitä ja koen, että se on rikkaus lapselle, kun on useampi aikuinen ihminen läsnä lapsen elämässä. En koe sitä, että se olisi pois biologisilta lapsiltani. Rakkaus riittää varmasti useammalle lapselle ja se on kiinni siitä, miten me aikuiset otamme haltuun nämä tilanteet.

Olen huomannut, että lasteni etäperheessä ei hyväksytä sitä, että lapsillani on bonusvanhempi sekä bonus sisarukset sitä kautta. On kurja ajatella, että ylipäätänsä ihmiset ovat niin itsekeskeisiä siinäkin asiassa. Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, niin ei se lapselta ole pois, jos lapsen elämässä on useampi turvallinen aikuinen. On kurja ja sääli sinänsä, että ydinperheet hajoaa, mutta niihinkin on varmasti omat pätevät syynsä. Ei eroa tehdä pikaisin perustein. Toki nykyään monet eroavat liian helpoin perustein. Ei haluta hakea parisuhdeterapiasta apua ja mennään nopeasti uuteen suhteeseen.  Minulla ei tietenkään ole varaa tuomita siitä asiasta ketään enkä aio tuomitakaan. Jokainen täällä elämässä tekee omalla tavallaan. Mutta nyt kirjoitan enemmän vanhemmuudesta, kuin erosta. Joten jätän tämän asian puimisen tähän.

Näissä moninaisissa perheissä kuitenkin rakastetaan ja välitetään lapsista ihan samalla tavalla. Olen myös nuorempana saanut itse kokea sitä, että minulla on ollut bonusäiti elämässä. Olen kokenut sen, että se on ollut suuri siunaus minulle ja on edelleen. Oma biologinen äitini on antanut luvan siihen, että minulla on saanut olla bonusvanhempi. Ei se ole ollut pois minulta tai äidiltäni. Kyseisellä henkilöllä ei ollut tyttö lapsia, joten hän halusi pitää minua tyttärenään. Minun lapsillani on myös ollut bonus isovanhempia. Olen kokenut senkin rikkautena lapsilleni ja itsellenikin. Ilman heitä, en olisi voinut opiskella tai käydä työelämässä. Olen todella kiitollinen siitä, että lapseni saavat monta turvallista ja välittävää aikuista heidän elämäänsä.

Olen joskus myös itse miettinyt sijaisvanhemmuutta tai adoptioita. Muistan muutama vuosi sitten, kun adoptio vanhemmuus oli mielessäni todella paljon. Olin ajatellutkin, että ehkäpä jossain vaiheessa adoptoisin lapsen tai lapsia. Nyt tuo ajatus tuntuu hyvin kaukaiselta. Olen enemmän ruennut miettimään sijaisvanhemmuutta oman veljeni kautta. Ehkä joku päivä sekin voisi onnistua, kunhan saamme ensin kasvatettua omat lapset murrosiän yli. Ehkä sitten voisi olla mahdollista ja aikaa muillekin lapsille.

Tästä tulikin pitkä teksti tällä kertaa. Olen todella kiitollinen teistä jokaisesta, jotka olette elämässäni tällä hetkellä. Vaikkei meillä oli biologista yhteyttä keskenämme voimme silti olla bonuksena toisillemme elämässä. Olen iloinen siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus valita, olemmeko jollekin ihmiselle läsnä tässä elämässä. <3 Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat <3 Pidetään rakkaistamme huolta! <3