Paskaa sataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Vikko on puolessa välissä. Olen ollut jo muutaman päivän harkassa ja vielä pari päivää olisi jäljellä. Tänään on ollut huonoin päivä. Ihmiset ovat olleet ilkeitä ja tuntuu, että arjessa on haastetta kerrakseen. Toki asioista selviää, kun jaksaa mennä oikealla asenteella eteenpäin. Entäpä jos ei jaksa tai halua? Entäpä olisiko minunkin vuoro kiukutella? Miksi monet purkavat kiukkunsa minuun? Hankalia nämä ihmissuhteet ylipäätänsä. Tälläkin hetkellä sisälläni myllertää. Olen alkanut kypsyä muutamiin asioihin. Ehkä niistä voisin kirjoittaa postauksen tänään. Sieluni kihisee ja oikein rakastaa tällä hetkellä sitä, että saa asiat purettua kirjoittamalla esiin.

Ensinnäkin yhteishuoltajuus. Mitä on yhteishuoltajuus? Se on määritelty myös laissa, vaikka toki sen ulkopuolella vanhemmat voivat sopia keskenään asioista. Ensinnäkin nostan hattua niille, joilla välit ovat kunnossa lapsen toiseen vanhempaan. Kaikilla ei valitettavasti ole niin ja ne ihmiset on aika harvassa.

Yhteishuoltajat päättävät lapsen seuraavista asioista yhdessä:

-Asuinpaikka

-Kansalaisuus

-Äidinkieli

-Nimi

-Uskonto

-Terveydenhuolto

-Päivähoito/koulunkäynti

-Passi

-Muut lapsen henkilökohtaiset asiat

Uusioperhe kuviot ovat aika mielenkiintoiset. Olen törmännyt tässä erilaisiin asioihin, jo useamman vuoden aikana. En kiellä sitä, että eikö olisi hyvä kysyä toisen vanhemman lupaa johonkin asiaan. Itse olen sitä mieltä, että jos ei laki velvoita, toisen huoltajan lupaa tai läsnäoloa, en itse ainakaan kysyisi asiaa toiselta huoltajalta. Muistan joskus, kun otin lapselleni korvakorut. En kysynyt toisen huoltajan lupaa. Miksi kysyisin? Saahan kukin huoltaja ja vanhempi itse päättää nuo asiat. On eri asia tietenkin, vaikkapa,jos selkeästi on kyse lapsen terveyttä koskevissa asioissa. Meillä myös kotona on aika tarkka ikäraja siinä, että minkä ikäiselle sopivia leffoja lapsi voi katsella tai pelejä pelata. Muistan lapsuuden perheessäni, kun veljeni saivat nuorena pelata k-18 pelejä. Toki jokainen vanhempi ottaa itse tuosta vastuun, mutta miksi rikkoa rajoja, jos säännöt ovat selkeät. Eihän kaupassakaan alkoholi tai peli tuotteita myydä tietyn ikäiselle. Olen myös törmännyt siihenkin asiaan, että monet vanhemmat ostavat tupakkaa ja alkoholi tuotteita lapsille. Itsellä on siihenkin selkeät säännöt. En hyväksy sitä, että lapsemme toisivat kotiin alkoholia tai tupakka tuotteita enkä myöskään itse osta niitä meille kotiin.  Tulipa tästäkin näin pienestä asiasta taas iso teksti.

Toinen asia, joka minua harmittaa on terveys. Nyt tuntuu todella siltä, että enempää ei tahdo jaksaa. Tänään kuulin huonoja uutisia terveyteeni liittyen. Huomenna soitan lääkäriin lisää tietoa pyytääkseni. Tosiaan minulla on napatyrä, joka on minua tässä vaivannut jo pidemmän ajan. Tuo vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Työharjoittelussa käyn, mutta syön vahvaa kipulääkettä päivittäin, että pystyn tuon harkka ajan olemaan päivittäin paikalla. Muuten en pystyisi. Kivut ovat niin kovat ja sietämättömät. Kaiken lisäksi tässä on varmaankin leikkaus edessä. Napatyrä on iso joten, se on pakko leikata. Ei auta, kuin purra hammasta. Minulla on tässä muutaman vuoden sisällä ollut sairauksia niin paljon, etten tahdo jaksaa. Juuri, kun yksi vaiva paranee, toinen tulee tilalle. Vieläkin piti mennä sanomaan, että mitäköhän seuraavaksi. Niin kuinkas sitten kävikään? En todellakaan toivonut, tai osannut ajatella, millaista elämä voisi olla sairauksien kanssa. Toisaalta juuri sillä hetkellä, kun olet pohjalla, ikään kuin makaat kellarin lattialla lamaantuneena. Et voi nähdä sitä toivoa ja tulevaisuutta, mikä edessä odottaa. Voit nähdä sen vasta sitten, kun jaksat porras kerrallaan nousta ylöspäin. Näin se elämä vain menee. Mutta minä täällä istun sohvalla ja nautin siitä, kun meillä tuoksuu lettu ja pääsen iltaohjelman pariin. Rakastan tällä hetkellä kaikkein eniten sitä, että saan löhötä omalla kotisohvalla ja kaikkein rakkaimpani ovat siinä lähelläni. Heistä saan voimaa joka päivä. Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Pidetään rakkaistamme huolta!