Siirry pääsisältöön

Vauva kuumetta?!


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Minulla olisi teille kerrottavaa, tai haluaisin kirjoittaa vauva kuumeesta. Olen ollut kohta jo 12 vuoden ajan esikoiseni äiti. Muistan vieläkin, kun olin 15-vuotias, minulla oli vauva kuume jo silloin. Olen perheestä, jossa minulla on viisi sisarusta, joten en yhtään ihmettele, että välillä vauva kuumetta pukkaa. Kahdella sisaruksellani on jo lapsia. Muilla ei vielä ole. Isän puolelta serkut ovat saaneet nuorena lapset. Olen joskus miettinyt sitä, että eikö jo riittäisi, kun on neljä lasta meillä yhteensä ja sairastan niin paljon. Myös biologinen kello alkaa tikittää, sillä ensi vuonna tulee 30 täyteen. Josko vielä yksi? Ensinnäkin, ehkä haluan ensin käydä opinnot loppuun. Nyt olen sen verran viisastunut. Toiseksi meillä on suunnitelmissa vuonna 2020 vihkivalojen uusiminen, joten en sittenkään haluaisi olla raskaana. Vaikka tiedän, että monet ovat raskaana omissa häissä ollessaan.

Unelmia ja suunnitelmia meillä saa ja voi olla. Se on eriasia mikä sitten toteutuu ja mikä ei. Ei se ole itsestään selvää, että sitä vaan pamahtaa raskaaksi. Tiedän perheitä, joissa lapset ovat myös adoptoitu tai sitten he eivät ole saaneet lapsia ollenkaan. Ihmettelen sitä nykyajan käsitystä, että me nyt hankitaan vauva. Ei vauvaa todellakaan hankita, vaan se on lahja Jumalalta. Toisille se suodaan ja toisille ei. Jos ei biologisuuden kautta niin on niitä muitakin hyviä vaihtoehtoja. Olen aikaisemmin kirjoittanutkin bonus vanhempana olosta tai sijaisvanhemmuudesta. Olen myös paljon miettinyt sitä, että kannattaako sitä enää tässä vaiheessa yrittää tulla raskaaksi, kun kohta lapset muuttavat ja pois kotoa. Tiedän kuitenkin, että monet vielä haluavat sen iltatähden.

Toki on myös erilaista, kun lapsi on oma, kuin, että hoidat vierasta lasta. Lapsella on pienestä pitäen omat tarpeet ja, jos vanhempi ei pysty niihin vastaamaan lapsi kiukuttelee. On helppo hoitaa toisen lasta, sillä kun lapsi itkee, voit antaa lapsen vanhemman syliin, Omaa lasta, et voi hyljätä silloin, kun maailman pienimmällä ja tärkeimmällä ihmisellä on hätä.
Toki moni myös varmaan miettii sitä, että kannattaako perheeseemme ylipäätänsä enää perheenlisäystä suoda, sillä mieheni on minua paljon vanhempi. Ei minusta sillä ole merkitystä, että minkä ikäisenä sitä vanhemmaksi tullaan. Toki jokaisessa iässä on omat haasteensa. Kenelläpä niitä haasteita ei olisi.

Olen myös päässäni suunnitellut ja miettinyt, minkälaiset vaunut haluaisin. Merkki olisi tietenkin Emmaljunga. Olen ihastunut Emmaljungan nahkakuosiin. On niitä nykyään erilaisilla kuosilla olevia vaunuja esim. leopardit. Ne olisivat niin täydelliset ja lempparini.  On ihana, kun saa laittaa mielikuvitusta liikenteeseen. Toki kuopuksen syntymästä minulle on jäänyt omat traumansa. En kuitenkaan halua, että tulisin samanlailla kohdelluksi, kuin silloin.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että todella moni on tällä hetkellä raskaana tai saanut juuri perheeseen pienen vauvan. Toisaalta joskus ajattelen, että eikö sitä olisi muiden vuoro. Mutta sitten toisaalta sekin ajatus tuntuu mukavalta, että vieressäsi tuhisee se pikkuinen, hyvän tuoksuinen vauva. Oma rakas lapsesi. Rakkauden hedelmä, niin kuin on tapana sanoa. Juuri sinun ja kumppanisi piirteet hänellä olisi. <3 Niin täydellinen lapsi.

No eiköhän tämä tällä kertaa riitä, näistä vauva höpinöistä. Ihanaa tulevaa viikonloppua teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Pidetään rakkaistamme huolta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...