Siirry pääsisältöön

Vauva kuumetta?!


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Minulla olisi teille kerrottavaa, tai haluaisin kirjoittaa vauva kuumeesta. Olen ollut kohta jo 12 vuoden ajan esikoiseni äiti. Muistan vieläkin, kun olin 15-vuotias, minulla oli vauva kuume jo silloin. Olen perheestä, jossa minulla on viisi sisarusta, joten en yhtään ihmettele, että välillä vauva kuumetta pukkaa. Kahdella sisaruksellani on jo lapsia. Muilla ei vielä ole. Isän puolelta serkut ovat saaneet nuorena lapset. Olen joskus miettinyt sitä, että eikö jo riittäisi, kun on neljä lasta meillä yhteensä ja sairastan niin paljon. Myös biologinen kello alkaa tikittää, sillä ensi vuonna tulee 30 täyteen. Josko vielä yksi? Ensinnäkin, ehkä haluan ensin käydä opinnot loppuun. Nyt olen sen verran viisastunut. Toiseksi meillä on suunnitelmissa vuonna 2020 vihkivalojen uusiminen, joten en sittenkään haluaisi olla raskaana. Vaikka tiedän, että monet ovat raskaana omissa häissä ollessaan.

Unelmia ja suunnitelmia meillä saa ja voi olla. Se on eriasia mikä sitten toteutuu ja mikä ei. Ei se ole itsestään selvää, että sitä vaan pamahtaa raskaaksi. Tiedän perheitä, joissa lapset ovat myös adoptoitu tai sitten he eivät ole saaneet lapsia ollenkaan. Ihmettelen sitä nykyajan käsitystä, että me nyt hankitaan vauva. Ei vauvaa todellakaan hankita, vaan se on lahja Jumalalta. Toisille se suodaan ja toisille ei. Jos ei biologisuuden kautta niin on niitä muitakin hyviä vaihtoehtoja. Olen aikaisemmin kirjoittanutkin bonus vanhempana olosta tai sijaisvanhemmuudesta. Olen myös paljon miettinyt sitä, että kannattaako sitä enää tässä vaiheessa yrittää tulla raskaaksi, kun kohta lapset muuttavat ja pois kotoa. Tiedän kuitenkin, että monet vielä haluavat sen iltatähden.

Toki on myös erilaista, kun lapsi on oma, kuin, että hoidat vierasta lasta. Lapsella on pienestä pitäen omat tarpeet ja, jos vanhempi ei pysty niihin vastaamaan lapsi kiukuttelee. On helppo hoitaa toisen lasta, sillä kun lapsi itkee, voit antaa lapsen vanhemman syliin, Omaa lasta, et voi hyljätä silloin, kun maailman pienimmällä ja tärkeimmällä ihmisellä on hätä.
Toki moni myös varmaan miettii sitä, että kannattaako perheeseemme ylipäätänsä enää perheenlisäystä suoda, sillä mieheni on minua paljon vanhempi. Ei minusta sillä ole merkitystä, että minkä ikäisenä sitä vanhemmaksi tullaan. Toki jokaisessa iässä on omat haasteensa. Kenelläpä niitä haasteita ei olisi.

Olen myös päässäni suunnitellut ja miettinyt, minkälaiset vaunut haluaisin. Merkki olisi tietenkin Emmaljunga. Olen ihastunut Emmaljungan nahkakuosiin. On niitä nykyään erilaisilla kuosilla olevia vaunuja esim. leopardit. Ne olisivat niin täydelliset ja lempparini.  On ihana, kun saa laittaa mielikuvitusta liikenteeseen. Toki kuopuksen syntymästä minulle on jäänyt omat traumansa. En kuitenkaan halua, että tulisin samanlailla kohdelluksi, kuin silloin.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että todella moni on tällä hetkellä raskaana tai saanut juuri perheeseen pienen vauvan. Toisaalta joskus ajattelen, että eikö sitä olisi muiden vuoro. Mutta sitten toisaalta sekin ajatus tuntuu mukavalta, että vieressäsi tuhisee se pikkuinen, hyvän tuoksuinen vauva. Oma rakas lapsesi. Rakkauden hedelmä, niin kuin on tapana sanoa. Juuri sinun ja kumppanisi piirteet hänellä olisi. <3 Niin täydellinen lapsi.

No eiköhän tämä tällä kertaa riitä, näistä vauva höpinöistä. Ihanaa tulevaa viikonloppua teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Pidetään rakkaistamme huolta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...