Siirry pääsisältöön

Elämä on varjoja ja valoa.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu on alkanut ja kohta ollaankin jo puolessa välissä viikonloppua. Toivottavasti sinulla on ollut mukava viikonloppu ja olet saanut levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Minulla alkoi torstaina vapaa viikonloppu ilman lapsia. Miehen kanssa tosin olemme olleet kotosalla kahdestaan.
Perjantaina nukuin pitkään ja odotin kovasti iltaa, sillä olin tilannut itselleni hieronnan. Hieronta todellakin tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Hieronta oli tällä kertaa enemmän rentouttava ja sellaista hemmottelua itselleen. Olen huomannut, että kyllä sitä täytyy itsestäänkin huolta pitää, muuten ei pää kestä.

Tänään olen ollut laiskalla päällä. Toki olen kotityöt hoitanut ja nyt vielä illasta olisi tarkoitus lähteä lenkille tuulettamaan päätä. Toki tänään on hieno sää ollut ja on edelleen niin siksi tekee myös hyvää käydä ulkona. Muuten sitä itse hyppii sisällä seinille, jos ulos ei pääse tuulettumaan :D Olen iloinen siitä, että olen pysynyt tiukkana ruokavalion kanssa. Toki tänään tuli maistettua naapurin tekemää pullaa kahvin kanssa. Kyllä sitä joskus saa itselleen herkku hetken sallia, kun muuten ei tule kotiin kannettua herkkuja.

Olen myös osittain nukkunut huonosti yöni, kerroinkin aikaisemmassa päivityksessä, että mummini veljen puoliso nukkui pois. Sekin asia on tässä ollut mielen päällä ja sen vuoksi en ole saanut nukuttua öitä kunnolla. Olen myös väsynyt ja tuntuu, että kasvoni olisivat kuin ilmapallo. Lääkitys, joka minulla on tällä hetkellä menossa vaikuttaa siihen, että se pöhöttää kasvoja. Siitä sivuvaikutuksesta en oikein tykkää ja en siedä, mutta kortisoni on juuri sellainen. On hyvä, että muuten ihottuma on saatu pidettyä kurissa.

Tänään halusin kirjoittaa teille aika rankastakin aiheesta. Se on ollut tässä minulla mielenpäällä ja tehnyt oloni ahdistuneeksi. Muutama viikko sitten törmäsin facebookissa kirjoitukseen: ”miksi se ei vain lähde?”. Siinä yksi toimittaja kertoi oman kokemuksen siitä, kun on elänyt kahdessa väkivaltaisessa parisuhteessa. Hän on siis aiheesta kirjoittanut kirjankin. On haastatellut kirjaan muutamaa muuta ihmisitäkin ja he esiintyvät kirjassa omilla nimillään. Tiedän, että tämä aihe on varmasti sellainen, joka jakaa niin negatiivisia kuin positiivisiakin mielipiteitä. Olen yllättynyt siitä, että vihdoinkin ihmiset uskaltavat tuoda julki sitä asiaa millaista on elää narsistisessa ja väkivaltaisessa parisuhteessa. Uskaltavat tuoda sen omalla nimellä julki. Sillä se, jos elää sellaisessa parisuhteessa voi olla itselle hirveä häpeä, vaikka sen pitäisi olla enemmän häpeä sille, joka on väkivallan tekijä eikä uhri. Kerrankin kirjassa puhutaan asiat suoraan ja kaunistelematta. Itsekin myös väkivaltaa kokeneena todellakin suosittelen lukemaan kirjaan, jos olet kokenut väkivaltaa tai elät tällä hetkellä väkivaltaisessa parisuhteessa. Sen kirjan myötä opit myös asettamaan itsellesi terveet rajat ja opit huomaamaan myös sen, että mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. En tämän enempää nyt avaudu kirjasta. Haluan vielä lopuksi kirjoittaa kirjassa olevan runon.

Antti Kleemola: Kaiken keskellä
Sanat Mikko Karjalainen ja Antti Kleemola

Aamusta se alkaa
se ei osaa lopettaa
aina hampaisiinsa jonkun heikoimman haluaa.

Se vihjailee ja vaanii
ja tyhjin käsin tuijottaa
tietää mikä milloinkin sua kipeimmin satuttaa.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
olet salaa päättänyt jo pakata.
Kaiken keskellä
ei enää pelota,
sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Vihdoin kaikki on selvää
sä näet nyt kirkkaammin.
Et valvo enää öitä
et vapise aamuisin.

Se elää vanhaa aikaa
ei osaa aavistaa
hetken vallantunteistaan se enää nauttia saa.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
olet salaa päättänyt jo pakata.
Kaiken keskellä
ei enää pelota,
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Sä saat auringonnousut
sä saat viimein hengittää.
Sinä kestit, et häneen kuollut!
hän naarmuiksi vain ihoon jää.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
vapaana sä meet jo jossain kaukana.
Kaiken keskellä
ei enää pelota
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Kaiken keskellä
on uusi maailma
ilmansuunta jokainen taas avoinna.
Kaiken keskellä
sä seisot vahvana
sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat! Oikein ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3 Se on parasta, mitä koskaan voimme tehdä <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää