Siirry pääsisältöön

Elämä on varjoja ja valoa.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu on alkanut ja kohta ollaankin jo puolessa välissä viikonloppua. Toivottavasti sinulla on ollut mukava viikonloppu ja olet saanut levätä ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Minulla alkoi torstaina vapaa viikonloppu ilman lapsia. Miehen kanssa tosin olemme olleet kotosalla kahdestaan.
Perjantaina nukuin pitkään ja odotin kovasti iltaa, sillä olin tilannut itselleni hieronnan. Hieronta todellakin tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Hieronta oli tällä kertaa enemmän rentouttava ja sellaista hemmottelua itselleen. Olen huomannut, että kyllä sitä täytyy itsestäänkin huolta pitää, muuten ei pää kestä.

Tänään olen ollut laiskalla päällä. Toki olen kotityöt hoitanut ja nyt vielä illasta olisi tarkoitus lähteä lenkille tuulettamaan päätä. Toki tänään on hieno sää ollut ja on edelleen niin siksi tekee myös hyvää käydä ulkona. Muuten sitä itse hyppii sisällä seinille, jos ulos ei pääse tuulettumaan :D Olen iloinen siitä, että olen pysynyt tiukkana ruokavalion kanssa. Toki tänään tuli maistettua naapurin tekemää pullaa kahvin kanssa. Kyllä sitä joskus saa itselleen herkku hetken sallia, kun muuten ei tule kotiin kannettua herkkuja.

Olen myös osittain nukkunut huonosti yöni, kerroinkin aikaisemmassa päivityksessä, että mummini veljen puoliso nukkui pois. Sekin asia on tässä ollut mielen päällä ja sen vuoksi en ole saanut nukuttua öitä kunnolla. Olen myös väsynyt ja tuntuu, että kasvoni olisivat kuin ilmapallo. Lääkitys, joka minulla on tällä hetkellä menossa vaikuttaa siihen, että se pöhöttää kasvoja. Siitä sivuvaikutuksesta en oikein tykkää ja en siedä, mutta kortisoni on juuri sellainen. On hyvä, että muuten ihottuma on saatu pidettyä kurissa.

Tänään halusin kirjoittaa teille aika rankastakin aiheesta. Se on ollut tässä minulla mielenpäällä ja tehnyt oloni ahdistuneeksi. Muutama viikko sitten törmäsin facebookissa kirjoitukseen: ”miksi se ei vain lähde?”. Siinä yksi toimittaja kertoi oman kokemuksen siitä, kun on elänyt kahdessa väkivaltaisessa parisuhteessa. Hän on siis aiheesta kirjoittanut kirjankin. On haastatellut kirjaan muutamaa muuta ihmisitäkin ja he esiintyvät kirjassa omilla nimillään. Tiedän, että tämä aihe on varmasti sellainen, joka jakaa niin negatiivisia kuin positiivisiakin mielipiteitä. Olen yllättynyt siitä, että vihdoinkin ihmiset uskaltavat tuoda julki sitä asiaa millaista on elää narsistisessa ja väkivaltaisessa parisuhteessa. Uskaltavat tuoda sen omalla nimellä julki. Sillä se, jos elää sellaisessa parisuhteessa voi olla itselle hirveä häpeä, vaikka sen pitäisi olla enemmän häpeä sille, joka on väkivallan tekijä eikä uhri. Kerrankin kirjassa puhutaan asiat suoraan ja kaunistelematta. Itsekin myös väkivaltaa kokeneena todellakin suosittelen lukemaan kirjaan, jos olet kokenut väkivaltaa tai elät tällä hetkellä väkivaltaisessa parisuhteessa. Sen kirjan myötä opit myös asettamaan itsellesi terveet rajat ja opit huomaamaan myös sen, että mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. En tämän enempää nyt avaudu kirjasta. Haluan vielä lopuksi kirjoittaa kirjassa olevan runon.

Antti Kleemola: Kaiken keskellä
Sanat Mikko Karjalainen ja Antti Kleemola

Aamusta se alkaa
se ei osaa lopettaa
aina hampaisiinsa jonkun heikoimman haluaa.

Se vihjailee ja vaanii
ja tyhjin käsin tuijottaa
tietää mikä milloinkin sua kipeimmin satuttaa.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
olet salaa päättänyt jo pakata.
Kaiken keskellä
ei enää pelota,
sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Vihdoin kaikki on selvää
sä näet nyt kirkkaammin.
Et valvo enää öitä
et vapise aamuisin.

Se elää vanhaa aikaa
ei osaa aavistaa
hetken vallantunteistaan se enää nauttia saa.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
olet salaa päättänyt jo pakata.
Kaiken keskellä
ei enää pelota,
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Sä saat auringonnousut
sä saat viimein hengittää.
Sinä kestit, et häneen kuollut!
hän naarmuiksi vain ihoon jää.

Ja kaiken keskellä
sä alat toipua
vapaana sä meet jo jossain kaukana.
Kaiken keskellä
ei enää pelota
Sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Kaiken keskellä
on uusi maailma
ilmansuunta jokainen taas avoinna.
Kaiken keskellä
sä seisot vahvana
sullon kaikki, jälleen kaikki alussa.

Kiitos teille rakkaat lukijat ja tukijat! Oikein ihanaa viikonloppua teille jokaiselle ja pidetään rakkaistamme huolta! <3 Se on parasta, mitä koskaan voimme tehdä <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmissuhde kiemuraa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Tänään haluan puhua teille ihmissuhteista. Sain pikku serkkuni kannustaman idean tähän, kun hän jakoi omassa blogissaan kokemuksia ihmissuhteista. Aika ikävää ja raastavaa tuo aihe. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sitä ns. sydän ystävää. Kun olin pieni vanhempani muuttivat paikkakunnalta toiselle, juuri kun olin kerennyt tutustua uusiin ihmisiin, jouduin vaihtamaan koulua. Olen itse kokenut asian erittäin raskaana. Oikeastaan jos muistelen, niin siinä eskari ikäisenä minulla taisi olla pari kaveria kenen kanssa leikin. He olivat samasta pihapiiristä, jossa asuimme vanhempieni kanssa. Toinen noista tytöistä kävi kanssani samaa eskaria ja kerhoa. Muistan monesti, kun vanhempani eivät olleet laittaneet minulle eväitä mukaan, sain naapurista todella hyvät eväät kerhoon. Se tuntui hyvältä ja maistukin hyvältä, että naapurin äiti huolehti minusta sillä tavalla. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Yksi parhaista ystävistä...
1 kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uupunutta arkea.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3  Viikko on lähtenyt käyntiin väsyneenä, uupuneena, huonolla mielialalla. Mitähän kaikkea sitä voisi vielä luetella. On ollut myös tekemistä jonkin verran vapaa-ajalla ja kotona. Ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään, että mitähän sitä oikein tekisi. Toivotaan, että tämäkin asia helpottaisi ja levolle jäisi enemmän aikaa. Päivän touhuissa aika menee lapsille ja arjen pyöritykselle. Illalla mieskin kaipaisi kahdenkeskistä aikaa. Väsyneenä sitä tuppaa sammakoita suusta tulemaan ja jälkikäteen harmittaa. On ollut paljon raskaita asioita käsiteltävänä ja mielenpäällä. On joitakin asioita mille ei vain voi tehdä mitään. On asioita joille voi tehdä jotakin. Silloin pyrin tekemäänkin. Välillä tuntuu voimat hiipuvan ja tekisi mieli luovuttaa. Antaa kaikkensa. Sairastelukierre edelleen jatkuu. Vuorossa tällä kertaa jännetupentulehdus ranteessa. Ikävä vaiva ja uusiutuu minulla uudelleen ja uudelleen. Olen väsynyt sairastamiseen, arjen pyörittämis...
Lähetä kommentti
Lue lisää