Siirry pääsisältöön

Ensitreffit alttarilla.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Tänään aiheenani on tv-ohjelmat, joita seurailen. Haluan kirjoittaa teille ensitreffit alttarilla ohjelmasta. Ensinnäkin tiedän sen, että joku voi loukkaantua siitä, mitä kirjoitan, mutta ei ole pakko lukea, jos ei kiinnosta. Omia mielipide asioita saa myös tuoda esille. Se ei ole kiellettyä. Eli mennäänpä siis asiaan.

Ensitreffit alttarilla

Olen seurannut ainakin pari tuotanto kautta tästä kyseisestä ohjelmasta. Ensimmäisen kauden, jonka katsoin, oli kolmas tuotantokausi, jossa oli pareina Tiina ja Samuel, Milla ja Kimmo sekä Heidi ja ja Mikko.

Selkeäasti jo ensimmäisestä jaksosta lähtien suosikki pariksi nousi Tiina ja Samuel. Heitä seuraan edelleen sosiaalisen median kautta. On ihana, kun he ovat päätyneet olemaan edelleen yhdessä ja järjestivät jälkikäteen myös isommat hääjuhlat, jossa heille tärkeät ja rakkaat ihmiset saivat olla mukana. Olen iloinen siitä, että tämä pari myös vastoinkäymisten keskellä tahtoi jakaa arjen, vaikka se ei varmasti ollut helppoa. Tämä pari oli omalla tavallaan erilainen, myös siinäkin mielessä, että molemmilla osa puolilla oli jo ns. omat pinttyneet tapansa. Miten hoitaa arjen askareita itse. He kuitenkin antoivat mahdollisuuden sille, että tulivat toisiaan vastaan ja opettelivat uudet toimintamallit yhdessä. Oli hienoa nähdä, kuinka tämän parin välillä oli myös sopivasti huumoria. Muistan heidän ensimmäisen kauppareissunsa, kun he mm. kinastelivat siitä, että mitä on oikea feta juusto. Ihanaa! He kuitenkin päätyivät yhdessä hyviin loppu tuloksiin. Varmasti aluksi heillä kaupassa käyminen saattoi kestää kauankin, noiden haasteiden keskellä. Mutta he selvisivät siitä voittajina loppuun asti. Ihana, että heillä mätsäsi niin hyvin yhdessä ja juuri heistä oli tehty, kuin luodut toisilleen. Tässähän kohta itku tirahtaa, kun näitä kirjoittelee. Tässä linkki heidän seuraamiseen, jos sinua kiinnostaa.


Milla ja Kimmo. Heistä jäi aluksi sellainen mielikuva, että he eivät todellakaan sopineet toisilleen. Molemmilla oli niin erilaiset suunnitelmat sille, mitä haluavat tulevaisuudelta. Ihmettelin kovasti sitä, että Milla ei uskaltanut avoimesti puhua tunteistaan Kimmolle. Ainakin sellainen mielikuva annettiin katsojille. Milla puhui ystävilleen tunteista ja ajatuksista. Siinä tuli vähän sellainen olo, että ei voi olla toisen kanssa yhdessä, kun ei voida asioista puhua keskenään. Muutenkin, se yllätti todella, että he halusivat jatkaa matkaa yhdessä, kaikesta huolimatta, vaikka tilanne näytti pahasti siltä, että metsään ollaan menossa. En myös erityisesti pitänyt Millan persoonasta ihmisenä. Minulle ei jäänyt sellaista hyvää kuvaa hänestä. Hän jotenkin vaikutti enemmän pinnalliselta ihmiseltä.

Viimeinen pari uunista ulos tuolta kaudelta eli Heidi ja Mikko. Aluksi pari vaikutti, kuin unelmalta. Ajattelin, että he olisivat olleet täydellinen pari toisilleen. Kuitenkin ajan mittaan Mikon mustasukkaisuus nousi voimakkaasti esille jaksoissa. Huomasin myös, että molemmat persoonat olivat niin erilaisia keskenään. Heillä ehkä oli erilaiset elämän arvotkin. Toisaalta harmi, kun he eivät jatkaneet yhdessä. Parisuhde ylipäätänsä vaatii sitä, että molempien on joustettava ja muututtava. Tämä pari todellakin olisi vielä voinut korjata asiat, jos olivat pariterapiaan menneet. He eivät kumpikaan halunneet joustoa, joten selvähän se oli, että ei näin voi jatkaa yhdessä. Pidin myös Heidin persoonasta erittäin paljon. Hän oli herkkä ja aito ihminen. Siitä voin antaa pisteet hänelle. Hän oli myös rehellinen ja halusi, että asioista olisi voitu puhua, mutta jotenkin koin, että Mikko ei voinut tulla vastaan asioiden suhteen. Näin sen, että suhde ei voi toimia, jos yksipuolisesti hoidetaan asioita. Se ei vaan johda mihinkään hyvään loppu tulokseen.

 Neljäs tuotanto kausi, jossa pareina olivat Aliisa ja Esa, Johanna ja Markus ja Mari ja Petri. Suosikki parini oli alusta alkaen Johanna ja Markus. Heitä oli ilo katsella, vaikka välillä käytiin siellä tummien pilvien puolella. Oli ihana huomata, miten Johanna otti vastaan Markuksen omaan kotiinsa. Tehden heille siitä yhteisen kodin. Oli myös ilo huomata, että Markus jaksoi joustaa omien työmatkojensa suhteen. He olivat kuin luodut toisilleen. Juuri siksi tästä parista, ehkä myöhemmin kuulemme lisää. Aivan ihana pari ja heillä molemmilla oli samantapaisia arvoja. Markuksen romanttisuus, aivan hurmaavaa, pisteet sille. Ensimmäinen kirje, jonka hän kirjoitti puolisolleen. Niin täydellinen, rehellinen ja avoin. Tästä parista, ehdottomasti haluan kuulla vielä lisää. Uskon, että he varmasti perustavat vielä perheenkin. Unelmien pari <3

Aliisa ja Esa. Hekin vaikuttivat todella ihanalta parilta yhdessä. Toki harmi, kun heillä ei sitten asiat menneet niin hyvin. Alisa ei ehkä osannut ottaa huomioon toisen ihmisen tunteita. Ajatteli aika paljon omia tunteitaan. He eivät voineet olla toisille avoimia tai ehkä olivat, mutta riitahan siitä syntyi. Esa, aivan upea persoona ihmisenä. Vaikka tämä pari erosikin niin olen onnellinen Esan puolesta, että hän on löytänyt uuden rakkaan rinnalleen. Kaikkea hyvää ja ihanaa Esalle ja Annalle toivotan! <3

Mari ja Petri, heistä voisin sanoa, että sellainen kuva jäi, että molemmat ovat omantiensä kulkijoita. Ovat olleet monta vuotta sinkkuna ja ovat pinttyneet tiettyihin arki rutiineihin, joista kumpikaan ei voi joustaa. Ihmettelin, miksi juuri heidät oli pariksi laitettu. Vaikka vanha sanonta sanoo, että silti kaksi erilaista ihmistä, voivat olla yhdessä. Se on rikkaus, kun molemmat ovat erilaisia. Ensinnäkin Petri oli urheiluhullu ja ei voinut joustaa syömisistään. Hänellä oli erittäin tarkka kellotettu aikataulu. Mari taas puolestaan oli omistautunut työlleen ja ystävilleen.  Siihen ei tainnut olla tilaa uudelle kumppanille. Hänellä oli myös tarkat arkirutiinit mm. nukkumisen kanssa. Tämä pari asui suurimman osan ajasta erillään, kun molemmilla oli niin erilainen arki. Ehkä parempi niin, että eivät sitten jatkaneet yhdessä. Petrillä huumoria riitti, mutta Marilla ei. Hän jotenkin vaikutti tosikolta, ei huumori ihmiseltä. Tai sitten heidän huumorinsa oli erilainen. Minä en vain osannut sitä nähdä.

Tuotantokausi viisi, parit Rosa ja Eetu, Miina ja Heikki ja Sini ja Vesa. Ensimmäinen avaus jakso ei yllättänyt minussa suuria tunteita. Olin jotenkin, ehkä pettynyt pari valintoihin. Minulle ei ainakaan vielä noussut suosikki paria. Minut ehkä yllätti se, että Vesa on vanha matikan maikkani. :D Olin yllättynyt siitä, että hän oli hakenut ja päässyt mukaan ohjelmaan. Ehkä myöhemmin näistä pareista osaan enemmän kertoa lisää. Vielä ei oikein noussut kirjoitettavaa. Katsotaan nyt, kun parit menevät ensi jaksossa naimisiin, että herättääkö tuo jakso suuria tunteita. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Nyt voisin kirjoittaa yleistä mielipidettä ylipäätään koko sarjasta. En toki tiedä mistä tälläinen on lähtöisin. Ihmettelen sitä, että miten ylipäätänsä on tehty mahdolliseksi se, että mennään naimisiin tuntemattoman ihmisen kanssa. Asutaan yhdessä viisi viikkoa ja sitten on mahdollisuus erota. Ensinnäkin viisi viikkoa on erittäin lyhyt aika tutustua toiseen ihmiseen. Itse on kyllä lähtisi mukaan tällaiseen ohjlelmaan. Ajattelen, että ennen kuin tehdään päätöstä, mennä naimisiin oma kumppani on tunnettava hyvin. Toki olen iloinen siitä, että osa pareista on löytänyt sen rakkauden, kenen kanssa jakaa arki ja loppu elämä yhdessä. ikävä kääntöpuoli on tietenkin se, että sitten moni on eronnutkin. Tuntuu siltä, että ylipäätänsä naimisiin menosta on tehty markkina tavaraa. Minä itse henkilökohtaisesti haluaisin suunnitella rauhassa omat hääni, kun ajatuksena kuitenkin on se, että kerran sitä naimisiin mennään. Tuossa ajassa jotenkin on hirveä kiire ja tuntuu siltä, että kiireen kanssa mennään eteenpäin. Toki se on myös hyppy tuntemattomaan. Toki itse haluan hypätä sinne tuntemattomaan sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa olen tuntenut jo jonkin aikaa. Ajattelen, että tietynlaisille ihmisille tuo sopii, mutta vaikka itselläni ei ole tuosta ohjelmasta henkilökohtaista kokemusta, en silti suosittelisi kenellekään tätä ohjelmaa. Silti mielenkiinnolla ohjelmaa on kiva katsoa ja siitä huomaa sen, miten parit kommunikoivat keskenään ja mitä kaikkea he haluavat jakaa yhdessä, elämän mittaiselle matkalle.

Huoh. Tästäpä tuli pitkä postaus. Kiitos, jos jaksatte lukea. On tärkeää kirjoittaa eri aiheista, sillä niin blogini saa varmasti uusia lukijoita ja seuraajia. Muista seurata ja olla mukana! Tzau.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...