Joko se viikonloppu meni?

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa taas arjen aherrus monessakin perheessä. Minulla tämä arki jatkuu vain kotona ainakin keskiviikkoon asti. Viikonloppu on ollut mukava ja olen saanut paljonkin omaa aikaa ja keskittyä vain itseeni ja omaan jaksamineen.

Eilinen päivä meni siskon kanssa kaupoilla ja leikkipuistossa. Oli niin ihana nähdä tädin mussukoita. He ovat maailman ihanimmat ja parhaimmat lapset. Sen todellakin huomaa, kun molemmat tytöt puhuvat, että on ollut ikävä tätiä ja sanovat tuon sanan täti, se tuo hyvän mielen. Eilenkin puistossa löysimme tammenterhoja neiti kaksi vee tokaisee: litää, litää. (lisää, lisää.) Olen iloinen siitä, kun siskoni asuu niin lähellä ja koen, että minulla on aina paikka siskoni sydämessä <3 Lasten myötä olemme lähentyneet ja todella iloitsen siitä, että minulla on maailman paras sisko elämässäni. Iloitsen todella siitä, että Jumala on antanut meille molemmille musiikin lahjan ja saamme yhdessä antaa omat lahjamme käyttöön. Olenkin yrittänyt houkutella siskoani kuoroon, mutta hän ei ole ihan vielä asialle lämmennyt.

Tämä aamu oli aikainen sen vuoksi, että kuorolla oli palvelusvastuu seurakunnassamme. Minä olisin mieluiten nukkunut pitkään, mutta tosin se ei juurikaan nyt tässä tilanteessa haittaa sillä vielä ainakin muutama aamuna voin nukkua pitkään. Olin iloinen kaikin puolin siitä, että vastuu vuoro meni hyvin ja selvisimme, vaikka välillä tuntuu siltä, että minuutit menevät nopeasti eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että todellakin saan palvella seurakunnassa juuri sillä paikalla, jossa minua tarvitaan. Ei se oli niin yksinkertaista, monet ihmiset varmasti ajattelevat, kun eivät näe sitä työmäärää mitä teen kuoron eteen. Valitsen laulut vastuu vuorolle, treenaamme niitä kuoron ja bändin kanssa. Vastuu vuorolla johdan kuoroa sekä koko bändiä. Ei moni tähän pystyisi. Silti tämän kaiken keskellä, en ota kunniaa siitä itselleni. Kunnia kuuluu Jumalalle!

Ihottuma vaivaa edelleen. Tänäänkin oli laajalla alueella ihottumaa. On kurja, kun en ole selvyyttä saanut asiaan. Ensiviikolla on onneksi lääkäri aika ja toivon, että sieltä selviäisi syy siihenkin, että miksi ihoni kukkii niin voimakkaasti. On kurja, kun näppyjä on levinnyt kasvojen alueelle. Se vasta kurjaa, kun jos ihottuma on näkyvällä paikalla, muilla alueilla sen saa kuitenkin peitettyä.

Ensiviikolla minulla on ensimmäinen virallinen kerta psykoterapiassa. Se hieman jännittää, mutta tutustumiskäynti oli oikein mukava, joten turhaan varmasti jännitän. Uskon, että varmasti tuo terapia tulee antamaan minulle paljon, vaikka raskasta se varmasti onkin. Tietysti minun tarvitsee asettaa itselleni jokin tavoite terapian suhteen. Olen ehkä miettinyt sitä, että saisin käytyä opinnot loppuun ja minä kuva on toinen, jota varmasti käymme terapiassa läpi.

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! Pidetään rakkaistamme huolta <3