Sairastelu kierre jatkuu.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Enää muutama tunti jäljellä tätä päivää. Huomisesta emme vielä tiedä. Toivottavasti sulla on ollut kiva viikonloppu ja olet saanut viettää läheisten ihmisten kanssa aikaa. Mun täytyy omasta viikonlopusta sanoa sen verran, että on ollut ihan jees box viikonloppu ja olen iloinnut siitä, että meillä on koko perhe saanut olla yhdessä. Olen saanut viettää laatuaikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Se on tärkeää.

Mennäänpä sitten huonoihin uutisiin. Edelleen allerginen ihottuma vaivaa. Aloitin perjantaina nostetun antihistamiinin. Tuntuu siltä, että ei nostetusta ole ollut minkäänlaista apua. Iho on erittäin tuskainen kutinan ja näppylöiden puolesta. Eilen ehdin jo vähän huokaista helpotuksesta ja tilanne näytti siltä, että voiton puolella ollaan. Tänään herätessäni tilanne oli aivan toinen.

Huomenna minun olisi tarkoitus herätä aikaisin aamulla. Olisi pakollisia menoja ja työharjoitteluun lähtö. En enää uskalla ajatella, sillä tilanne voi muuttua yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi. En uskalla toisaalta ajatella huomista ja sitä, että mikä oma terveyden tilanne on. Tänään olen saanut sellaiset itkupotku raivarit. Niin harmittaa oma tilanne ja se, että on sellainen olo, että lääkärit eivät tosissaan usko minua. Löysin tänään vanhan artikkelin siitä, kun yksi tyttö on sairastanut yli puolivuotta tätä samaa, mikä minulla on. Oli hurja lukea tuota juttua ja todella hänenkin tilanteensa oli ollut jo epätoivoinen. On kurja, kun ei voi käydä harjoittelussa normaalisti, kun sormet on turvoksissa, naama turvoksissa ja ihottumaa joka puolella. Tulee vain sellainen olo, että haluaisi piilottaa ihottuma alueen. Vielä, olen harjoittelussa asiakaspalvelualalla. En yhtään nauti ajatuksesta, että joku katsoo minua pitkään, miksi olen töissä, kun ihoni on kummallinen. Stressaan jo etukäteen näitä tilanteita, vaikka stressi ei kyllä tekisi yhtään hyvää.

Olen niin pettynyt itseeni ja sairastamiseeni. Syytän helposti itseäni tästäkin tilanteesta. Haluaisin oikeasti elää, jo normaalia elämää. Ei se todellakaan ole normaalia elämää, että sairastaa ja on pitkillä sairaslomilla oman voinnin takia, mutta minkäs teet. En minä ole valinnut sitä tietoisesti, että haluaisin sairastaa. Pelottaa mennä nukkumaan. Toivotaan, että tämä kirjoittaminen helpottaa edes, jonkin verran.

Ihanaa viikkoa teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Pidetään rakkaistamme huolta!