Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Ollaan puolessa välissä viikkoa. Viikonloppu meni nopeasti
ja lähempänä lomaa ollaan. Mulla alkoi eilen lapsi vapaa, kun muksut lähti
isälleen. Olen keksinyt jokaiselle päivälle ohjelmaa. En jaksa kykkiä kotona.
Se ahdistaa tällä hetkellä ja en todellakaan halua kotiin jäädä makoilemaan.
Tänäänkin olen käynyt asioilla ja myöhemmin nään ystävää. Illemmalla kuorotreenien
veto vuoro. Eli hommaa siis riittää sopivasti :D
Viikonloppuna tuli levättyä oikein hyvin. Oli ihana pitkästä
aikaa saada perheen kesken viettää aikaa. Yleensä meillä seurakunta on
sellainen paikka, joka vie meillä osan ajasta. Nyt olimme panostaneet siihen,
että meillä ei ollut sen kummempia menoja viikonloppuna, joten relax.
Mulla on mennyt nukkuminen ihan sekaisin. Valvon myöhään ja
herään aika aikaisin vaikkei olisi pakko. Toki silloin, kun on menoja niin
herätyskello on soimassa. Olen ollut väsynyt myös tänään. Vaikka kuinka yritän
nukkua täydet unet niin silti tuntuu siltä, että voisin nukkua koko ajan. Siksi
onkin hyvä, että päivän aikana on tekemistä, ettei ehdi pysähtyä, kun väsyttää.
Nukkuu ehkä yöt sitten paremmin.
Edelleenkin olen sairauksien omana vai miten sitä voisi
sanoa. Olen paljonkin miettinyt sitä, että miksi juuri minulle on nämä
sairaudet suotu. On mennyt oma aikansa oppia hyväksymään se, että näillä
mennään. Tälläkin hetkellä jännetupentulehdus oireilee kädessä. Ei siis kivaa.
Mutta näillä on mentävä. Jostakin saan vaan sitä positiivista voimaa itselleni.
Jossakin sisimmässäni koen sen, että näin tämän kuulukin mennä. On toki päivät
aika tylsiä, kun ei ole koulutehtäviä eikä kouluakaan. Jotenkin sitä selviytyy
vain päivästä toiseen.
Kodista pidän niin hyvää huolta, että hommiakaan minulla ei
ole kodin suhteen. Teen heti kaikki kotityöt, joten ei niitä ehdi kertyä minulle,
kun hoidan, että keittiö on siisti jokaisen ruokailun jälkeen. Astiatkin laitan
koneeseen, heti, kun olen syönyt. Huomaan kyllä, kun olemme kahden, niin miten paljon
vähemmän tulee tiskiä, pyykkiä yms. Sellaista arkea tämä on. Välillä kahden ja
välillä koko perheenä.
Mielialat ovat vaihdelleet. Jotenkin tuntuu, että minulle ei
sovi tämä pimeän aika ollenkaan. Tulee ihan samanlaiset fiilikset, kuin vuosi
takaperin, kun jäinkin pitkälle sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Kesä on siitä
ihanaa aikaa, kun on niin valoisaa. Nautin paljon enemmän valoisan ajasta. Toki
myös stressi ynnä muut asiat vaikuttavat siihen, että millaisena mieliala pysyy.
Tosin olen ollut aika alakuloinenkin mummini puolesta. Hän on ollut mielessäni
todella paljon ja olen öitä myös nukkunut huonosti senkin vuoksi, kun mietin
mummiani. Perheessä asiat ovat hyvin ja silloin huomaan myös itse olevani energinen.
Olen iloinen siitä, että jaksan päivittäin elää arkea hetki kerrallaan,
kaikista olosuhteista huolimatta.
Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat!
Kiitos, että jaksatte seurata blogiani. Olen iloinen siitä, että blogini on
löytänyt ne omat kävijänsä. Tsempataan ja tuetaan toisiamme, sillä asenteella
pääsee hyvinkin pitkälle 😊 Nyt jään odottamaan lomaa! <3
Kommentit
Lähetä kommentti