Siirry pääsisältöön

Tylsää ja harmaata arkea.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Ollaan puolessa välissä viikkoa. Viikonloppu meni nopeasti ja lähempänä lomaa ollaan. Mulla alkoi eilen lapsi vapaa, kun muksut lähti isälleen. Olen keksinyt jokaiselle päivälle ohjelmaa. En jaksa kykkiä kotona. Se ahdistaa tällä hetkellä ja en todellakaan halua kotiin jäädä makoilemaan. Tänäänkin olen käynyt asioilla ja myöhemmin nään ystävää. Illemmalla kuorotreenien veto vuoro. Eli hommaa siis riittää sopivasti :D

Viikonloppuna tuli levättyä oikein hyvin. Oli ihana pitkästä aikaa saada perheen kesken viettää aikaa. Yleensä meillä seurakunta on sellainen paikka, joka vie meillä osan ajasta. Nyt olimme panostaneet siihen, että meillä ei ollut sen kummempia menoja viikonloppuna, joten relax.
Mulla on mennyt nukkuminen ihan sekaisin. Valvon myöhään ja herään aika aikaisin vaikkei olisi pakko. Toki silloin, kun on menoja niin herätyskello on soimassa. Olen ollut väsynyt myös tänään. Vaikka kuinka yritän nukkua täydet unet niin silti tuntuu siltä, että voisin nukkua koko ajan. Siksi onkin hyvä, että päivän aikana on tekemistä, ettei ehdi pysähtyä, kun väsyttää. Nukkuu ehkä yöt sitten paremmin.

Edelleenkin olen sairauksien omana vai miten sitä voisi sanoa. Olen paljonkin miettinyt sitä, että miksi juuri minulle on nämä sairaudet suotu. On mennyt oma aikansa oppia hyväksymään se, että näillä mennään. Tälläkin hetkellä jännetupentulehdus oireilee kädessä. Ei siis kivaa. Mutta näillä on mentävä. Jostakin saan vaan sitä positiivista voimaa itselleni. Jossakin sisimmässäni koen sen, että näin tämän kuulukin mennä. On toki päivät aika tylsiä, kun ei ole koulutehtäviä eikä kouluakaan. Jotenkin sitä selviytyy vain päivästä toiseen.

Kodista pidän niin hyvää huolta, että hommiakaan minulla ei ole kodin suhteen. Teen heti kaikki kotityöt, joten ei niitä ehdi kertyä minulle, kun hoidan, että keittiö on siisti jokaisen ruokailun jälkeen. Astiatkin laitan koneeseen, heti, kun olen syönyt. Huomaan kyllä, kun olemme kahden, niin miten paljon vähemmän tulee tiskiä, pyykkiä yms. Sellaista arkea tämä on. Välillä kahden ja välillä koko perheenä.

Mielialat ovat vaihdelleet. Jotenkin tuntuu, että minulle ei sovi tämä pimeän aika ollenkaan. Tulee ihan samanlaiset fiilikset, kuin vuosi takaperin, kun jäinkin pitkälle sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Kesä on siitä ihanaa aikaa, kun on niin valoisaa. Nautin paljon enemmän valoisan ajasta. Toki myös stressi ynnä muut asiat vaikuttavat siihen, että millaisena mieliala pysyy. Tosin olen ollut aika alakuloinenkin mummini puolesta. Hän on ollut mielessäni todella paljon ja olen öitä myös nukkunut huonosti senkin vuoksi, kun mietin mummiani. Perheessä asiat ovat hyvin ja silloin huomaan myös itse olevani energinen. Olen iloinen siitä, että jaksan päivittäin elää arkea hetki kerrallaan, kaikista olosuhteista huolimatta.

Ihanaa viikkoa teille jokaiselle rakkaat lukijat ja tukijat! Kiitos, että jaksatte seurata blogiani. Olen iloinen siitä, että blogini on löytänyt ne omat kävijänsä. Tsempataan ja tuetaan toisiamme, sillä asenteella pääsee hyvinkin pitkälle 😊 Nyt jään odottamaan lomaa! <3 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää