Siirry pääsisältöön

Loma viikkoa mustan pilven yllä.


Heips rakkaat lukijat ja tukijat!

Viikko alkaa olla lopuillaan ja meidän perheellä loma. Vielä muutama päivä, kun saamme nauttia viimeisiä hetkiä täällä kylpylässä ja kotona. Olemme todellakin saaneet rentoutua. Juuri sitä, mitä lomalta odotimmekin. Olemme saaneet viettää perheenä aikaa, lapset ovat saaneet uusia kavereita, aikuisilla on ollut myös seuraa, ruokaa ja lepoa.

Pari viimeistä päivää täällä lomalla on sään puolesta olleet synkät. En ole kuitenkaan antanut sen haitata lenkkeily mahdollisuuksia. Tänäänkin tuli melkein viisi kilometriä käveltyä. Oli tosi ihana kävellä kirpeässä syysilmassa. Sadettakin on ollut ilmassa, mutta se ei ole haitannut. Tänään olen kerennyt käydä syömässä, pelaamassa biljardia ja lenkillä. Loppu illan nautimme vielä hyvistä ruoista ja kylpylän käytöstä. Illemmalla on perheille suunnattu disco. Taidamme aikuiset linnoittautua hotelli huoneeseen, mutta lapset odottavat kovasti discoa.

Tämän kaiken arjen keskellä saimme myös ikäviä uutisia. Toki tiedän, että nekin kuuluvat elämään. Vaikka olemme saaneet viime päivät nauttia ihanista asioista, niin silti musta pilvi laskeutui perheemme ylle.  Kuulimme, että anopillani on aloitettu saattohoito. Se tietenkin on sellainen asia, mihin ei koskaan voi varautua, vaikka kuinka haluaisitkin. Muutama viikko sitten mummini veljen vaimo meni nopeasti saattohoidossa. Joten tässä on odotettavissa ainakin yhdet hautajaiset.

Anoppini, ihana, rakas, paras <3 Muistan, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Jännitin ihan hirveästi tapaamista, sillä minulla oli jo omat miniä kokemukset edellisestä suhteesta. Olin todella otettu ja ihmettelin sitä, että miten voi olla noin hyväksyvä ja rakastava ihminen. Hän ei ole koskaan sanonut minusta pahaa sanaa tai tuominnut sitä, kun minulla ja miehellämme on ikäeroa. Hän on aina toivonut meidän avioliitolle ja perhe elämälle kaikkea hyvää. On kysynyt kaikkien lasten vointeja ja pitänyt meitä ja lapsia, kuin kukkaa kämmenellä. Juuri siksi se tekeekin niin kipeää. Hän on parhain anoppini ikinä! <3 Siksi tuntuu niin vaikealta luopua hänestä ja tiedän, kun tulee se päivä, kun saamme tiedon, että häntä ei enää ole. En edes tiedä miten tulen selviämään tuosta päivästä. Ei sitä tietenkään kannata ennakkoon miettiä. Antaa ajan ja tuntien kulua ja mennä eteenpäin. Ihana anoppi <3

Nyt vielä täytyy ottaa viimeisistä hetkistä irti kaikki ja nauttia lomasta, anopin uutisista huolimatta. Ihanaa viikkoa ja tulevaa viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Ollaan toisiamme varten, tässä elämässä. Elämä on liian lyhyt, sitä ei voi pysäyttää, vaikka ehkä haluaisikin. Nautitaan jokaisesta hetkestä täällä.

Tähän loppuun kirjoitan vielä Ellinooran Funeral Song version:

Me laitettiin
itsemme peliin
Jos ei oo voittajii
kun menettää, silloin hävii

Elämä yllättää
toinen lähtee, toinen jää
Kai aina joku mättää,
kun demonit tanssii pääni sisällä

jotkut kuolee nuorena, toiset pois nukkuu vanhana
jotkut koskaan ei saa rakastaa
Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Mä kaipaan sua aina,
ei tänne mitään, sun jälkeesi jää

Kun sanoo kerran rakas, ei voi kääntyy takas
Ja kun mä eksyn pimeyteen, sä vielä syvemmälle meet
Mun haavat on sun, ja sun kipusi mun
Siksi en ymmärrä, miks haluut pois hypähtää

Jotkut kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana
jotkut koskaan ei saa rakastaa
Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Jotkut kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana
jotkut ei koskaan saa rakastaa
Kun liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja kun sen teen, puen päähäni seppeleen

Mä kaipaan sua aina,
ei tänne mitään, sun jälkeesi jää
Kaipaan sua aina,
ei tänne mitään, sun jälkeesi jää

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa uusi vuosi 2021!

Heips rakkaat lukijat ja tukijat!  Vuosi vaihtui ja kohta juhlimme ystävänpäivää. Toivotaan, että teidän vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja olette löytäneet myös jotakin uutta ja avartaa omiin elämiinne.  Minun vuosi alkoi mukavissa merkeissä. Lapsilla jatkui koulut normaalisti, vaikka toki vielä korona jyllää. Minäkin sain itselleni työpaikan ja olen siitä erittäin kiitollinen. Työskentelen pienessä päiväkoti yksikössä alle 2 vuotiaiden lasten ryhmässä. Päivät ovat vaihtelevia ja erilaisia, vaikka lasten perusrytmi on päivittäin samankaltainen. Nautin työstäni, mutta täytyy myös todeta, että välillä väsymys painaa niin kehoa, kuin mieltä. Päiväkoti työ on fyysisesti sekä henkisesti rankkaa. Silti en vaihtaisi tätä työtä pois, sillä rakastan tehdä tätä työtä ja kokonaisella sydämellä. Minulla on aivan upea työtiimi, jonka kanssa tehdä töitä ja muutenkin on sellainen kotoisia olo työpaikalla, että kotona.  Vapaa-ajalla olen myös pyrkinyt liikkumaan. Toki niinkuin viimek...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Täällä makoilen sängyssä flunssan kourissa kotona. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. Ei jaksa, kun syödä ja nukkua. Veto on ihan poissa. Kurkkua kutittaa ja räkä sen kun lentää. Valot käyvät silmille ikävästi. Pimeä huone ja yksinäisyys. Olisi tuossa luettavaakin. Pakko-oireisiin liittyen lainasin kirjan. Olen myös nyt lukenut kirjoja masennuksesta ja siitä, kuinka masennuksesta voi toipua. On ollut helpottavaa nähdä, että todellakin voin tästä toipua ja tulla terveemmäksi ihmiseksi. Kuitenkin, se vaatii todella sen oman panoksen, että tekee töitä sen eteen. Olen myös huomannut joitakin ihmisiä, jotka vellovat masennuksessa ja menneissä asioissa. Ei sellainen paranna ketään. On otettava positiivisempi asenne ja mentävä eteenpäin. Itsekin voin sanoa, että ei se helppoa ole mutta onneksi on hyvä tukiverkko ja ystävät, ketkä jaksavat potkia eteenpäin. Ilman tukiverkkoa ja ystäviä, en olisi näin hyvässä tässä tilanteessa. Tänään en ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arjen vuoristorataa.

Heips rakkaat lukijat ja tukijat <3 Minulla onkin ollut pieni tauko blogini kanssa. En ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tänään ajattelin kirjoitella ja olen ajatellutkin, että kirjoitan silloin, kun sydämestäni kumpuaa tekstiä. Viikonloppu Viikonloppuna vietin lähimpien tyttö kavereiden kanssa 29-vuotis synttäreitäni. Juhlat onnistui mainiosti suunnitellun mukaan. Olimme ensin tyttöjen kanssa meillä. Söimme, juttelimme, tanssimme ja pelailimme pantomiimi aliasta. Oli oikein mukava pippalot ja nautin täysin siemauksin kaikesta. Loppu illasta menimme keilaamaan. Hohto keilausta ja tulihan siinä samalla tanssahdeltua keilaradalla. Tulin kotiin joskus puolen yön aikaan. Huomasin myös sen, että masennukseni kanssa minulla oli hyvin ailahtelevat tunteet. Se ei menoa haitannut, sillä tytöt ymmärsivät sen ja antoivat minun olla oma itseni. Välillä fiilikset olivat katossa ja välillä olin alakuloisempi. Odotin synttäreitä todella paljon. Varmaan stressi laukesi siinä, kun istuimme...
Lähetä kommentti
Lue lisää