Heips rakkaat lukijat ja tukijat!
Viikko alkaa olla lopuillaan ja meidän perheellä loma. Vielä
muutama päivä, kun saamme nauttia viimeisiä hetkiä täällä kylpylässä ja kotona.
Olemme todellakin saaneet rentoutua. Juuri sitä, mitä lomalta odotimmekin.
Olemme saaneet viettää perheenä aikaa, lapset ovat saaneet uusia kavereita,
aikuisilla on ollut myös seuraa, ruokaa ja lepoa.
Pari viimeistä päivää täällä lomalla on sään puolesta olleet
synkät. En ole kuitenkaan antanut sen haitata lenkkeily mahdollisuuksia.
Tänäänkin tuli melkein viisi kilometriä käveltyä. Oli tosi ihana kävellä
kirpeässä syysilmassa. Sadettakin on ollut ilmassa, mutta se ei ole haitannut. Tänään
olen kerennyt käydä syömässä, pelaamassa biljardia ja lenkillä. Loppu illan
nautimme vielä hyvistä ruoista ja kylpylän käytöstä. Illemmalla on perheille
suunnattu disco. Taidamme aikuiset linnoittautua hotelli huoneeseen, mutta lapset
odottavat kovasti discoa.
Tämän kaiken arjen keskellä saimme myös ikäviä uutisia. Toki
tiedän, että nekin kuuluvat elämään. Vaikka olemme saaneet viime päivät nauttia
ihanista asioista, niin silti musta pilvi laskeutui perheemme ylle. Kuulimme, että anopillani on aloitettu saattohoito.
Se tietenkin on sellainen asia, mihin ei koskaan voi varautua, vaikka kuinka
haluaisitkin. Muutama viikko sitten mummini veljen vaimo meni nopeasti
saattohoidossa. Joten tässä on odotettavissa ainakin yhdet hautajaiset.
Anoppini, ihana, rakas, paras <3 Muistan, kun tapasin hänet
ensimmäistä kertaa. Jännitin ihan hirveästi tapaamista, sillä minulla oli jo
omat miniä kokemukset edellisestä suhteesta. Olin todella otettu ja ihmettelin
sitä, että miten voi olla noin hyväksyvä ja rakastava ihminen. Hän ei ole
koskaan sanonut minusta pahaa sanaa tai tuominnut sitä, kun minulla ja
miehellämme on ikäeroa. Hän on aina toivonut meidän avioliitolle ja perhe
elämälle kaikkea hyvää. On kysynyt kaikkien lasten vointeja ja pitänyt meitä ja
lapsia, kuin kukkaa kämmenellä. Juuri siksi se tekeekin niin kipeää. Hän on
parhain anoppini ikinä! <3 Siksi tuntuu niin vaikealta luopua hänestä ja
tiedän, kun tulee se päivä, kun saamme tiedon, että häntä ei enää ole. En edes
tiedä miten tulen selviämään tuosta päivästä. Ei sitä tietenkään kannata
ennakkoon miettiä. Antaa ajan ja tuntien kulua ja mennä eteenpäin. Ihana anoppi
<3
Nyt vielä täytyy ottaa viimeisistä hetkistä irti kaikki ja
nauttia lomasta, anopin uutisista huolimatta. Ihanaa viikkoa ja tulevaa
viikonloppua teille rakkaat lukijat ja tukijat! <3 Ollaan toisiamme varten,
tässä elämässä. Elämä on liian lyhyt, sitä ei voi pysäyttää, vaikka ehkä haluaisikin.
Nautitaan jokaisesta hetkestä täällä.
Tähän loppuun kirjoitan vielä Ellinooran Funeral Song version:
Me
laitettiin
itsemme
peliin
Jos
ei oo voittajii
kun
menettää, silloin hävii
Elämä
yllättää
toinen
lähtee, toinen jää
Kai
aina joku mättää,
kun
demonit tanssii pääni sisällä
jotkut
kuolee nuorena, toiset pois nukkuu vanhana
jotkut
koskaan ei saa rakastaa
Kun
liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja
kun sen teen, puen päähäni seppeleen
Mä
kaipaan sua aina,
ei
tänne mitään, sun jälkeesi jää
Kun
sanoo kerran rakas, ei voi kääntyy takas
Ja
kun mä eksyn pimeyteen, sä vielä syvemmälle meet
Mun
haavat on sun, ja sun kipusi mun
Siksi
en ymmärrä, miks haluut pois hypähtää
Jotkut
kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana
jotkut
koskaan ei saa rakastaa
Kun
liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja
kun sen teen, puen päähäni seppeleen
Jotkut
kuolee nuorena, toiset nukkuu pois vanhana
jotkut
ei koskaan saa rakastaa
Kun
liikaa pelottaa, että se joutuu hautaamaan
ja
kun sen teen, puen päähäni seppeleen
Mä
kaipaan sua aina,
ei
tänne mitään, sun jälkeesi jää
Kaipaan
sua aina,
ei
tänne mitään, sun jälkeesi jää
Kommentit
Lähetä kommentti